Ōdachi

Ōdachi (jap. 大太刀; "iso miekka"), jota kutsutaan myös nimellä nodachi (jap. 野太刀; "kenttämiekka"), on japanilainen kahdella kädellä käytettäväksi tarkoitettu miekka, jonka pituus oli usein yli 130 cm. Ensimmäiset ōdachit ilmestyivät käyttöön Kamakura-kaudella n. 1300-luvulla.^[1][2]

Miekan takominen oli vaikeampaa kuin tachin, katanaa edeltäneen aseen. Ōdachia käytettiin kahdella kädellä, ja sillä aseistautuneet sotilaat saivat usein tehtäväkseen murtaa vihollisen rivistöt. Käytön osalta aseen voi rinnastaa 1400- ja 1500-lukujen saksalais-sveitsiläiseen kahdenkädenmiekkaan, Doppelhänderiin. Ōdachi oli kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä ase. Se oli myös miekkasepän taidonnäyte, seremoniallinen valtasymboli ja, vuoden 1617 miekan pituuden määritelleen lain jälkeen, uhrilahja šintotemppeleille.^[3]

Käyttö ja kantaminen

Ōdachi oli kahden käden ase. Sen pituus oli etu keihäsmiehiä vastaan taisteltaessa, mutta haittasi soturin liikkeitä. Lisäksi asetta ei voinut kantaa vyöllä. Tämän vuoksi asetta kannettiin joko selässä, mistä se oli hidas vetää esiin, tai sitten soturi yksinkertaisesti kantoi sitä olallaan kuten keihästä tai naginataa. Ōdachin aika oli ohi 1600-luvun alussa, jolloin miekkojen pituutta säätelevä laki määräsi ylipitkät miekat katkaistaviksi ja muutettaviksi lyhyemmiksi aseiksi.^[2][3]

Elokuvassa Seitsemän samuraita Kikuchiyō (Toshirō Mifune) käyttää ōdachia.

Lähteet