Amfoterisiini B

Amfoterisiini B
Amfoterisiini B
Amfoterisiini B
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1R,3S,5R,6R,9R, 11R,15S,16R,17R,18S,19E,21E, 23E,25E,27E,29E,31E,33R,35S,36R,37S)-33-[(3-amino-3,6-dideoksi- β-D-mannopyranosyyli)oksi]- 1,3,5,6,9,11,17,37-oktahydroksi-15,16,18-trimetyyli-13-okso-14,39-dioksabisyklo[33.3.1]nonatriakonta- 19,21,23,25,27,29,31-heptaeeni-36-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 1397-89-3
ATC-koodi A01AB04
PubChem CID 5280965
DrugBank DB00681
Kemialliset tiedot
Kaava C47H73NO17 
Moolimassa 924.079 g/mol
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 170 °C alkaa hajoamaan sulamatta[1]
Liukoisuus veteen liukenematon[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 95–99 %[2]
Metabolia erittyy hajoamatta[2]
Puoliintumisaika 13–27 h[2]
Ekskreetio munuaiset, sappi[2]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa infuusio tai muu pistos[3]

Amfoterisiini B on makrolidi. Se on sieni- ja alkueläinlääke.[3] Sitä käytetään Suomessa ja muissakin maissa lähinnä vain vakaviin sieni- tai alkueläintulehduksiin sairaalahoidon yhteydessä. Se annetaan esimerkiksi infuusiona.[4][3]

Amfoterisiiniä B voidaan käyttää muun muassa vakavaan hiivatulehdukseen, mukormykoosiin, Aspergillus- ja punahometartuntoihin eli fusarioosiin. Tarkempia esimerkkejä ovat viskeraalinen leishmaniaasi ja sienten tai alkueläinten aiheuttamat aivokalvontulehdukset.[3]

Streptomyces nodosus -aktinobakteerit tuottavat amfoterisiiniä B, joista sitä voidaan eristää.[5]

Haittavaikutukset

Yleisin haitta infuusioiden aikana ovat kylmänväristykset, kuume ja päänsäryt. Herkillä voi ilmetä matalaa verenpainetta ja anafylaktisia vaikutuksia. Valmisteissa, joissa lääke on liposomeissa, annostelun välittömät vaikutukset ovat vähäisempiä, mutteivät vähennä muita vaikutuksia.[6]

Noin 80 %:lla lääkettä saavista ilmenee lääkkeen vaikutuksesta eriasteista munuaisten vajaatoimintaa. Tämä yleensä paranee kuurin loputtua, mutta voi jäädä myös pysyväksi. 25 %:lla ilmenee hypokalemiaa, jota voidaan hoitaa kaliumkloridilla. Hypomagnesemiaa, anemiaa ja veren pH-arvon epätasapainoa (katso alkaloosi ja asidoosi) voi myös ilmetä.[6]

Infuusiona lääke ärsyttää suonia ja voi aiheuttaa laskimotulehduksen. Selkäytimeen annetut pistokset voivat aiheuttaa hermovaurioita. Ihovoiteet voivat ärsyttää ihoa.[6]

Kemia

Amfoterisiini B on kellertävän kiteinen aine. Se ei liukene pH-arvon 6–7 vesiliuoksiin, mutta liukenee pH:n 2 ja 11 liuoksiin, jolloin sen liukoisuus on noin 0,1 mg/ml. Se on liukoinen dimetyyliformamidiin (noin 2–4 mg/ml) ja DMSO:hon (noin 30–40 mg/ml).[1]

Amfoterisiini B säilyy kiinteänä ja pH:n 4–10 liuoksissa verrattain pitkään huoneenlämmössä, jos se on suojattuna valolta ja ilmalta.[1]

Toimintamekanismi

Amfoterisiini B on ionofori. Se muodostaa sienten ja joidenkin alkueläinten[6] solukalvoihin ionikanavia. Kanavissa on 4–12 amfoterisiini B:tä. Kanavien halkaisija on noin 0,7 nm ja syvyys 1,5–2 nm. Kanavien kalvon puoleinen osa on rasvaliukoinen ja kanavan sisäpuoli vesiliukoinen amfoterisiinin B amfolyyttisen rakenteen takia – siinä on pitkä tyydyttymätön ketju ja toisella puolella poolinen hydroksyyliryhmiä sisältävä ketju. Kanavien kautta solukalvojen elintärkeät ionipitoisuuserot tasoittuvat. Tämä tappaa solun. Solukalvoissa amfoterisiini B sitoutuu ergosteroliin voimakkaammin kuin kolesteroliin. Siksi sen vaikutukset kohdistuvat lähinnä sienisoluihin eläinsolujen sijaan. Muun muassa Aspergillus- ja Candida-sienien soluissa on paljon ergosterolia, jota ei ole eläinsoluissa.[5]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d S Budavari et al: The Merck index, s. 93. (12. painos) Merck, 2000. OCLC: 46987702 ISBN 9781584881292
  2. ↑ a b c d R Bellmann, P Smuszkiewicz: Pharmacokinetics of antifungal drugs: practical implications for optimized treatment of patients. Infection, 2017, 45. vsk, nro 6, s. 737–779. PubMed:28702763 doi:10.1007/s15010-017-1042-z ISSN 0300-8126 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c d G Cuddihy et al: The development of oral amphotericin B to treat systemic fungal and parasitic infections: has the myth been finally realized? Pharmaceutics, 2019, 11. vsk, nro 3. PubMed:30813569 doi:10.3390/pharmaceutics11030099 ISSN 1999-4923 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Kustannus Oy Duodecim: Ambisome Duodecim – Terveyskirjasto. Viitattu 30.9.2019.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ a b PL Yeagle et al: The membranes of cells, s. 347. (3. painos) Academic Press, 2016. doi:10.1016/B978-0-12-800047-2.00013-9 ISBN 9780128000472 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ a b c d HP Rang et al: Rang and Dale's pharmacology, s. 654–655. (8. painos) Elsevier, 2016. ISBN 9780702053627

Aiheesta muualla