Atollikäki

Atollikäki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Käkilinnut Cuculiformes
Heimo: Käet Cuculidae
Suku: Urodynamis
Laji: taitensis
Kaksiosainen nimi

Urodynamis taitensis
(Sparrman, 1787)

Synonyymit
  • Eudynamys taitensis[2]
Katso myös

  Atollikäki Wikispeciesissä
  Atollikäki Commonsissa

Atollikäki (Urodynamis taitensis)[3] on käkiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Oseaniasta.

Koko ja ulkonäkö

Atollikäki kasvaa 40–41 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Ruumiinrakenteeltaan laji on leveäsiipinen ja pitkäpyrstöinen. Atollikäen pää, selkä ja siivet ovat tumman ruskeat, ja niissä on runsaasti punaruskeita ja mustia juovia. Linnun rinta ja vatsa ovat valkoiset ja niisä on ruskeita pystyjuovia.[4][5]

Levinneisyys ja elintavat

Atollikäki pesii Uudessa-Seelannissa ja muuttaa talvehtimaan Melanesian ja Polynesian saarille. Uudesta-Seelannista lintu lähtee talvehtimaan helmi-huhtikuussa ja palaa lokakuussa. Atollikäen elinympäristöä ovat metsät, pensaikot, puurarhat ja maanviljelysmaat. Laji syö hyönteisiä ja lisäksi pieniä liskoja. Pesimäkausi on marras-joulukuussa. Atollikäki on pesäloinen, joka munii varpuslintujen pesiin.[5][6]

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Urodynamis taitensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Urodynamis taitensis (TSN 177847) itis.gov. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Atollikäki – Urodynamis taitensis Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 30.5.2023.
  4. ↑ Guy Dutson: Birds of Melanesia, s. 132. Bloomsbury Publishing, 2011. ISBN 978-0-7136-6540-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b Gill, B.J.: Long-tailed cuckoo New Zealand Birds Online. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Johannes Erritzøe, Clive F. Mann, Frederik Brammer, Richard A. Fuller: Cuckoos of the World, s. 332. Bloombury Publishing, 2012. ISBN 978-0-7136-6034-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)