Bariummanganaatti
| Bariummanganaatti | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BaMnO4 |
| Moolimassa | 256,27 |
| Ulkomuoto | Vihreä kiteinen aine |
| Tiheys | 4,85 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 0,0041 g/l (25 °C)[1] |
Bariummanganaatti (BaMnO4) on barium- ja manganaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena ja reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
Huoneenlämpötilassa bariummanganaatti on vihreää kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on ortorombinen. Bariummanganaatti ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen ja hajoaa happojen vaikutuksesta. Aine on voimakas hapetin.[2][3][4][5]
Bariummanganaattia valmistetaan kuumentamalla mangaanidioksidia ja bariumnitraattia, kaliumpermanganaatin ja bariumhydroksidin reaktiolla tai saostamalla kalium- tai natriummanganaatin liuoksista bariumsuoloilla.[2][3][6]
Bariummanganaattia käytetään väriaineena joko yksistään (mangaanivihreä) tai yhdessä bariumsulfaatin (mangaanisininen) kanssa.[3][6] Yhdiste hapettaa alkoholit aldehydeiksi tai ketoneiksi ja diolit dialdehydeiksi tai laktoneiksi. Erityisen hyödyllinen bariummanganaatti on tyydyttymättömien alkoholien hapettimena hyvän saannon vuoksi.[5]
Lähteet
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–50. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.3.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 427. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 895. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.3.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Garry Procter, Steven V. Ley & Grant H. Castle: Barium Manganate, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.3.2023.
- ↑ a b Nicholas Eastaugh, Valentine Walsh, Tracey Chaplin, Ruth Siddall: Pigment Compendium, s. 44-45. Routledge, 2008. ISBN 9781136373923. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.3.2023). (englanniksi)