Can-Am
Can-Am eli Canadian-American Challenge Cup oli pohjoisamerikkalainen autourheilusarja, jota järjestettiin vuodesta 1966 vuoteen 1987.
Sarjan perustamisen ajatus on peräisin Sports Car Club of American (SCCA) John Bishopin ja Jim Kaserin aikomuksesta muodostaa ammattimainen urheiluautosarja, joka olisi vertailtavissa Formula 1:n kanssa. Bishop ei halunnut kestävyysajoa ja kuten Le Mansin ajot ja halusi huippukuljettajia, mutta oli tarpeeksi realistinen ymmärtääkseen sarjan ajamisen syksyllä kun Formula 1 -kausi päättyi. Uusi sarja esiteltiin 15. helmikuuta 1966 ja suunnitelma oli viiden kilpailun sarjalle. Canadian Automobile Sports Club (CASC) liittyi sarjan järjestämiseen ja vuonna 1971 FIA myönsi sarjalle virallisen tunnustuksen.[1]
Sarja alkoi vuonna 1966 autoille, jotka tunnettiin ryhmä 7:n autoina. Ensimmäisen vuonna oli kaksi kilpailua oli Kanadassa (Can) ja neljä kilpailua Yhdysvalloissa (Am). FIA:n ryhmä 7:n mukaiset autot eivät olleet sarjatuotettuja, mutta valmistettiin pienissä erissä tai yksittäisinä kappaleina. Ryhmä 7:n tekniset säädökset eivät rajoittaneet moottorin kokoa ja sallivat ahtamisen. Teoriassa ryhmä 7:n hyväksyntään riitti kaksi istuinta, pyörät peittävä korirakenne sekä turvakaari.[1]
Sarjan toinen jakso (1977-1986) alkoi kun Formula 5000 -sarja lopetettiin ja uusi sarja viisilitraisille yksipaikkaisille urheiluautoille aloitettiin. Monet tallit vain laittoivat urheiluauton korin F5000-sarjan Lolan päälle ajaakseen uudessa sarjassa.[2]
Sarjassa olivat vähäiset rajoitukset, moottorien ahtaminen oli sallittua ja moottorien kokoja sekä aerodynamiikkaa ei rajoitettu. Sarjassa kokeiltiin useita uusia tekniikoita kuten maaefektin käyttöä, mutta lopulta kustannukset tulivat liian suuriksi.
Mestarit
| Vuosi | Kuljettaja | Talli | Auto |
|---|---|---|---|
| 1966 |  John Surtees
|
Team Surtees
|
Lola T70-Chevrolet |
| 1967 |  Bruce McLaren
|
Bruce McLaren Motor Racing
|
McLaren M6A-Chevrolet |
| 1968 | Denny Hulme
|
Bruce McLaren Motor Racing
|
McLaren M8A-Chevrolet |
| 1969 | Bruce McLaren
|
Bruce McLaren Motor Racing
|
McLaren M8B-Chevrolet |
| 1970 | Denny Hulme
|
Bruce McLaren Motor Racing
|
McLaren M8D-Chevrolet |
| 1971 |  Peter Revson
|
Bruce McLaren Motor Racing
|
McLaren M8F-Chevrolet |
| 1972 | George Follmer
|
Penske Racing
|
Porsche 917/10 |
| 1973 | Mark Donohue
|
Penske Racing
|
Porsche 917/30KL |
| 1974 | Jackie Oliver
|
Shadow Racing Cars
|
Shadow DN4A-Chevrolet |
| 1975–1976 | Ei ajettu | ||
| 1977 |  Patrick Tambay
|
Haas-Jim Hall Racing
|
Lola T333CS-Chevrolet |
| 1978 |  Alan Jones
|
Haas-Jim Hall Racing
|
Lola T333CS-Chevrolet |
| 1979 |  Jacky Ickx
|
Carl Haas Racing
|
Lola T333CS-Chevrolet |
| 1980 | Patrick Tambay
|
Carl Haas Racing
|
Lola T530-Chevrolet |
| 1981 | Geoff Brabham
|
Team VDS
|
Lola T530-Chevrolet / VDS 001-Chevrolet |
| 1982 | Al Unser Jr.
|
Galles Racing
|
Frissbee GR3-Chevrolet |
| 1983 |  Jacques Villeneuve
|
Canadian Tire
|
Frissbee GR3-Chevrolet |
| 1984 |  Michael Roe
|
Norwood/Walker
|
VDS 002-Chevrolet / VDS 004-Chevrolet |
| 1985 | Rick Miaskiewicz
|
Mosquito Autosport
|
Frissbee GR3-Chevrolet |
| 1986 | Horst Kroll
|
Kroll Racing
|
Frissbee KR3-Chevrolet |
| 1987 | Bill Tempero
|
Texas American Racing Team
|
March 85C-Chevrolet |
Alle 2-litraisten luokan mestarit
| Vuosi | Kuljettaja | Talli | Auto |
|---|---|---|---|
| 1979 | Tim Evans
|
Diversified Engineering Services
|
Lola T290-Ford |
| 1980 | Gary Gove
|
Pete Lovely VW
|
Ralt RT2-Hart |
| 1981 | Jim Trueman
|
TrueSports
|
Ralt RT2-Hart |
| 1982 |  Bertil Roos
|
Elite Racing
|
Marquey CA82-Hart |
| 1983 | Bertil Roos
|
Roos Racing School
|
Scandia B3-Hart |
| 1984 | Kim Campbell
|
Tom Mitchell Racing
|
March 832-BMW |
| 1985 | Lou Sell
|
Sell Racing
|
March 832-BMW |
Lähteet
- ↑ a b Dennis David: Can-Am Racing – History & Ultimate Guide sportscardigest.com. 8.8.2009. Viitattu 23.3.2023. (englanniksi)
- ↑ The Single-Seat Can-Am 1977-1986 oldracingcars.com. Viitattu 23.3.2023. (englanniksi)
