Christian Marclay
Christian Marclay | |
---|---|
Christian Marclay 2012 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11.1.1955 San Rafael, Kalifornia |
Kansalaisuus | Sveitsi, Yhdysvallat |
Taiteilija | |
Ala | musiikki, mediataide, installaatiotaide |
Taidesuuntaus | nykytaide |
Kuuluisimpia töitä | The Clock |
Palkinnot | |
Kultainen leijona, Venetsian biennaali 2011 |
|
Christian Ernest Marclay (s. 1955) on sveitsiläis-yhdysvaltalainen nykytaiteilija ja säveltäjä.
Muusikko ja kuvataiteilija
Musiikki ja nykytaide elävät Marclayn tuotannossa rinnakkain ja sekoittuvat. Hän aloitti toimintansa molemmilla aloilla 1970-luvun loppuvuosina opiskellessaan taidetta New Yorkissa ja Bostonissa. Häntä innoittivat punk-musiikki sekä toisaalta Joseph Beuysin, Dan Grahamin ja Vito Acconcin taide.[1]
Marclay on ollut uranuurtaja äänilevyjen ja levysoitinten käytössä musiikki-instrumentteina ja äänikollaasien luomisessa niiden avulla.[2] Toisaalta hän on tehnyt videotaidetta, performansseja, veistoksia, esineteoksia, installaatioita ja kollaaseja, joiden ainekset ja aiheet viittaavat usein musiikkiin ja ääniin. Veistoksellisina elementteinä teoksissa ovat toimineet muiden muassa vinyyli- ja CD-levyt, C-kasetit, magneettinauha, levynkannet, mikrofonit, kaiuttimet, puhelimet, erilaiset soittimet ja soitinkotelot.[3][4] Sekä säveltäjänä että kuvataiteilijana Marclayn työtä leimaa DJ-mäinen "samplaava" ote: tapa tehdä teoksia löydetyistä aineksista ja valmiista palasista - olivatpa ne sitten esineitä, kuvia tai ääniä.[5][1]
The Clock
Marclayn tunnetuimpiin teoksiin kuuluu 24 tuntia pitkä videomontaasi The Clock (2010). Se on koostettu tuhansista elokuvakatkelmista, jotka tavalla tai toisella viittaavat kellonaikaan. Elokuvat edustavat eri aikakausia ja genrejä: joukossa on mykkäelokuvan klassikoita, Hollywood-hittejä ja suurelle yleisölle tuntemattomiksi jääneitä teoksia. Monissa otoksissa näkyy kello, ja ne on leikattu kellonajan mukaiseen järjestykseen niin, että elokuvassa käydään läpi koko vuorokausi. Kun Marclayn teos on esillä museossa, galleriassa tai tapahtumassa, se synkronoidaan paikalliseen aikaan. The Clock oli esillä Venetsian biennaalissa vuonna 2011, missä se palkittiin Kultainen leijona -palkinnolla.[5][6]
The Clockia varhaisempi ja pienimuotoisempi teos Puhelimet (Telephones, 1995) hyödyntää samanlaista montaasi-ideaa. Siinä elokuvakatkelmista muodostuu 7,5 minuutin mittainen kuvaus puhelinkeskustelusta.[7] Puhelimet-teos kuuluu myös Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin.[8]
Tausta ja koulutus
Marclay syntyi San Rafaelissa Kaliforniassa ja kasvoi Genevessä Sveitsissä. Hänen isänsä oli sveitsiläinen ja äitinsä amerikkalainen. Marclay on opiskellut taidetta Ecole Supérieure d'Art Visuelissa Genevessä (1975–1977), the Massachusetts College of Artissa Bostonissa (1977–1980, B.A.-tutkinto) ja Cooper Unionissa New Yorkissa (1978).[9]
Lähteet
- ↑ a b Christian Marclayn haastattelu. Viitattu 8.6.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ More Encores: Christian Marclay Plays With the Records Of... "Christian Marclay may be the unwitting inventor of turntablism."
- ↑ Ferguson, Russel; Kahn, Douglas; Kwon, Miwon; Licht, Alan: Christian Marclay. Los Angeles: UCLA Hammer Museum, 2003. ISBN 3-88243-931-9
- ↑ Gonzáles, Jennifer; Gordon, Kim; Higgs, Matthew: Christian Marclay. New York: Phaidon Press Limited, 2005. ISBN 0 7148 4374 1
- ↑ a b SFMOMA:n näyttelytiedote. Viitattu 8.6.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ The Clock -teoksen esittely MoMA:n sivuilla. Viitattu 8.6.2013.
- ↑ Telephones-teoksen esittely Cedar Rapids Museum of Artin sivuilla. Viitattu 8.6.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Valtion taidemusen kokoelmat. Viitattu 8.6.2013[vanhentunut linkki]
- ↑ European Graduate School Biography. Viitattu 8.6.2013
Kirjallisuutta
- Valjakka, Timo: ”Christian Marclayn monumentaalinen The Clock, 2000-luvun alun merkittävin elokuva”. Filmihullu 5/2016.