Circuit de la Sarthe
| Circuit de la Sarthe | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti |
 Le Mans, Arnage ja Mulsanne, Pays de la Loire, Ranska |
| Valmistumisvuosi | 1923 |
| Katsojakapasiteetti | 200 000 |
| Ratatyyppi | maantie |
| Radan pituus | 13,626 km |
| Mutkia | 38 |
| Rataennätys |
3.17,475 (  André Lotterer,Audi, 2015, LMP1 |
| Suurimmat tapahtumat |
ACO/FIA WEC Le Mansin 24 tunnin ajo Le Mansin 24 tunnin ajo Moto FIM MotoGP Ranskan Grand Prix Formula 1 Ranskan Grand Prix |
| Bugatti Circuit | |
 |
|
| Ratatyyppi | pysyvä |
| Radan pituus | 4,273 km |
| Mutkia | 14 |
| Rataennätys |
1.32,309 (  Maverick Viñales,Yamaha, 2017, MotoGP |
| Bugatti Circuit (1965–1987) | |
 |
|
| Ratatyyppi | pysyvä |
| Radan pituus | 4,430 km |
| Mutkia | 8 |
| Formula 1 | |
| Kilpailun pituus | 80 kierrosta, 354,4 km |
| Ensimmäinen GP | 1967 |
| Viimeinen GP | 1967 |
| Grand Prix’itä ajettu | 1 |
| Eniten voittoja |
 Jack Brabham (1) |
Circuit de la Sarthe (virallisesti Circuit des 24 Heures du Mans)[1] on moottorirata Le Mansin, Mulsannen ja Arnagen kunnissa Sarthen departementissa Pays de la Loiren hallintoalueella Ranskassa.
Rata-alueella on nykyään kolme moottorirataa: Le Mansin 24 tunnin ajossa käytettävä Circuit de La Sarthen rata, joka sisältää yleisiä teitä; pienempi kilparadaksi rakennettu Bugatti Circuit; sekä 1970-luvulla rakennettu koulurata Maison Blanche.[2]
Historia
Radan historia ulottuu 1920-luvun alkuun, jolloin UMF (Union Motocycliste de France) järjesti moottoripyöräkilpailun kolmiomaisella radalla. Automobile Club de l’Ouest (ACO) kiinnostui kestävyysajon järjestämisestä ja säännöt laadittiin kilpailua varten, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 26. toukokuuta 1923.[2]
Ensimmäiseen rataversioon tehtiin pieniä parannuksia. Vuonna 1926 osuus Pontlieuesta Mulsanneen päällystettiin asfaltilla ensimmäistä kertaa (aiemmin pinta oli makadamoitu) ja 3 000 auton pysäköintialue rakennettiin. Vuonna 1929 rataa lyhennettiin välttämään laajenevia kaupunkilähiöitä turvallisuussyistä. ACO rakensi ”Rue du Circuit” -rengastien, joka ohitti kokonaan Pontlieuen neulansilmän.[2]
Vuonna 1932 todettiin tarve lisämuutoksille katujen kapeuden vuoksi sekä katsojien ja kuljettajien turvallisuuden parantamiseksi. ACO osti maata varikkojen läheisyydessä ja rakensi uuden 1,505 kilometrin yhteystien, joka liittyi Mulsannen suoraan uudessa Terte Rougen mutkassa. Uusi osuus rakennettiin uusimpien sääntöjen mukaan katsojien suojaamiseksi ja samalla rakennettiin sarja S-mutkia sekä ikoninen Dunlopin silta.[2] Toisen maailmansodan syttymisen vuoksi kilpaileminen päättyi vuonna 1939 ja Ranskan jälleenrakennuksen myötä rataan panostettiin uudelleen vasta 1948 ensimmäisen sodanjälkeisen kilpailun ollessa kesäkuussa 1949.[2]
Vuonna 1955 radalla sattui tuhoisa onnettomuus, jossa 83 katsojaa kuoli ja jonka syystä väitellään edelleen. Vuoden 1956 kilpailua varten ACO teki merkittäviä muutoksia ja varikkoalue suunniteltiin uudelleen, jolloin muodostettiin suurempi suoja radan ja katsomon välille. Radan leveyden ja varikon muutokset muuttivat myös Dunlopin mutkan sädettä ja kierros lyheni 31 metriä. Mulsannen mutkaan (Mulsanne Corner) radan hitaimpaan osaan lisättiin alue, jossa varikkoväki pystyi näyttämään varikkotauluja kuljettajille ilman ylimääräisiä häiriöitä maalialueella.[2]
Vuonna 1965 alueelle rakennettiin uusi Bugatti Circuit ja vuonna 1968 radalle tehtiin lisää muutoksia. Uusi šikaani lisättiin ennen varikon sisäänkäyntiä nimellä Ford Chicane. Vuoden 1969 kilpailuun radalle lisättiin Armco-törmäyssuojia ja vuonna 1971 varikko erotettiin kilparadasta erottavalla seinällä. Kuljettajat kritisoivat rataa ja etenkin Maison Blanche -mutkaa, jossa John Woolfe kuoli vuonna 1969 ja jossa seuraavana vuonna useita autoja kasaantui. Vuodelle 1972 osuus ohitettiin rakentamalla uusi yhteystie, jolloin radan pysyvälle osuudelle rakennettiin Porsche Curves (Porsche-mutkat), jonka myötä radalle tuli kaksinkertaiset šikaanit ennen varikkoja.[2]
Le Mansin uuden rengastien myötä Tertre Rouge -mutka profiloitiin uudelleen vuonna 1979, joka muutti sen suorakulmaisesta nopeammaksi, mutta monimutkaisemmaksi kahden kärjen mutkaksi. Tämän myötä toinen Dunlop-silta purettiin ja puut mutkan sisäpuolella kaadettiin. Vuonna 1986 vastaavia muutoksia vaadittiin Mulsannen mutkaan koska paikallishallinto rakensi liikenneympyrän vähentämään onnettomuuksia, jolloin kilpareitti ohjattiin uudelleen. Seuraavat muutokset tehtiin FIM:n pyynnöstä, joka oli huolissaan moottoripyörien nopeudesta Dunlop-siltaa lähestyttäessä Bugatti-radalla. Uusi šikaani lisättiin vuonna 1987 hidastamaan nopeuksia sekä Bugatti- että La Sarthe -radoilla.[2]
FIA:n vaatimuksesta Hunaudièresin suoralla tehtiin muutoksia ja kaksi šikaania lisättiin vuonna 1990. Tämä oli seurausta FIA:n direktiivistä rajoittaa suorien maksimipituuksia: 11. kesäkuuta 1988 suoralla saavutettiin yli 400 km/h nopeus[3]. Vuonna 1990 radalle tehtiin myös uusi varikolle sisääntulo, joka alkoi Ford-šikaanista ja kulki radan vierellä ja sisälsi oman tupla-šikaanin. Sisäänkäynti oli valmistelua uusille varikkorakennuksille kauemmaksi kilparadasta. Myös varikkosuoraa voitiin hieman leventää muutoksen myötä.[2]
Vuonna 1997 Dunlop-šikaaniin tehtiin pieni muutos, joka salli suuremman ulosajoalueen. Vuonna 2001 kuuluisa Mulsannen töyssy tasoitettiin, jotta autot eivät nouse siitä ilmaan. Vuonna 2002 radalle tehtiin radikaalimpi muutos, kun alue Dunlop-sillan ja Esses-mutkien välillä muutettiin, jolloin alamäessä oleva suora korvattiin nopeilla mutkilla, joka mahdollisti paremman reitin La Chapelle -mutkaan Bugatti-radalla. Vuonna 2006 Dunlop-mutkaa ja šikaania profiloitiin uudelleen suuremmalle ulosajoalueelle. Varikon ulostuloa muokattiin ja varikkorakennuksia laajennettiin lisäämään tallien määrää 56:lle autolle.[2][4]
Vuonna 2007 Tertre Rouge -mutkaa muutettiin jälleen suurempaa ulosajoaluetta varten ja samalla sulavampi reitti Mulsannen suoralle. Allan Simonsenin vuoden 2013 onnettomuudesta johtuen radan törmäyssuojiin tehtiin muutoksia. Vuonna 2016 uusi osuus yleistä tietä mahdollisti Indianapolis- ja Arnage-mutkien ohittamisen turvallisuussyistä ja tämä osuus radasta voitiin rajata yksinomaan kilpailukäyttöön.[2] Vuoden 2017 kilpailun jälkeen radan turvallisuutta parannettiin ja samalla rata lyheni kolme metriä.[5]
Circuit de la Sarthe
Circuit de la Sarthe tunnetaan parhaiten siellä vuosittain järjestettävästä Le Mansin 24 tunnin ajosta. Rata sisältää yleisiä teitä, jotka ovat normaalikäytössä ympäri vuoden. Rata on nykyisin 13,626 kilometriä pitkä, ollen näin yksi maailman pisimpiä käytössä olevia moottoriratoja. Radan pisin suora (Mulsanne Straight, Les Hunaudières) oli noin 6 kilometrin mittainen, kunnes siihen lisättiin kaksi šikaania vuoden 1990 kilpailuun. Suoralla saavutettiin yli 400 km/h nopeus vuonna 1988.[6][4]
Tertre Rouge on kuuluisa mutka, joka yhdistää moottoriradan Mulsannen suoraan. Mutkan historia juontaa vuoteen 1932, jolloin maa-aluetta ostettiin silloisen varikkosuoran ja Mulsannen suoran yhdistämiseen.[7]
Rataennätykset
Vuonna 1923, jolloin ensimmäinen Le Mansin 24 tunnin kilpailu järjestettiin, Frank Clement ajoi Bentleyllä kierrosennätykseksi 9.39 keskinopeuden ollessa 107 km/h. Vuonna 1930 kierrosennätys putosi alle 7 minuutin. Ennen sotaa vuonna 1939 rataennätyksen 5.12 ajoi Robert Mazaud. Rataa on muutettu useita kertoja ja myös sääntöihin on tehty muutoksia kuten prototyyppiluokan moottoritilavuuden rajoittamiseen. Viimeisen LMP1-luokan ennätyksen 3.17.297 ajoi Mike Conway ja keskinopeus oli hieman alle 250 km/h.[8]
| Vuodet | Rataennätys/keskinopeus (kilpailussa) | Kuljettaja - Auto | Vuosi | Rataennätys/keskinopeus (aika-ajoissa) | Kuljettaja - Auto | Vuosi | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Circuit N°1 – 17,262 km | |||||||
| 1923–1928 | 8.07 (127,604 km/h) | H.Birkin Bentley |
1928 | ||||
| Circuit N°2 – 16,340 km | |||||||
| 1929–1931 | 6.48 (144,362 km/h) | H.Birkin Bentley |
1930 | ||||
| Circuit N°3 – 13,492 km | |||||||
| 1932–1955 | 4.06,6 (196,963 km/h) | M.Hawthorn Jaguar D |
1955 | ||||
| Circuit N°4 – 13,461 km | |||||||
| 1956–1967 | 3.23,6 (238,014 km/h) | M.Andretti & D.Hulme Ford GT40 Mk IV |
1967 | 3.24,04 (236,082 km/h) | B.McLaren Ford GT40 Mk IV |
1967 | |
| Circuit N°5 – 13,469 km | |||||||
| 1968–1971 | 3.18,4 (244,387 km/h) | J.Oliver Porsche 917 |
1971 | 3.13,6 (250,457 km/h) | J.Oliver Porsche 917 |
1971 | |
| Circuit N°6 – 13,640 km | |||||||
| 1972–1978 | 3.34,2 (229,244 km/h) | J.P.Jabouille Alpine-Renault A443 |
1978 | 3.27,6 (236,531 km/h) | J.Ickx Porsche 936 |
1978 | |
| Circuit N°7 – 13,626 km | |||||||
| 1979–1985 | 3.25,1 (239,169 km/h) | J.Ickx Porsche 962 |
1985 | 3.14,80 (251,815 km/h) | H.Stuck Porsche 962 |
1985 | |
| Circuit N°8 – 13,528 km | |||||||
| 1986 | 3.23,3 (239,551 km/h) | K.Ludwig Porsche 956 |
1986 | 3.15,99 (243,486 km/h) | J.Mass Porsche 962 C |
1986 | |
| Circuit N°9 – 13,535 km | |||||||
| 1987–1989 | 3.21,27 (242,093 km/h) | A.Ferté Jaguar XJR9 |
1989 | 3.15,04 (249,826 km/h) | J.L.Schlesser Sauber Mercedes C9 |
1989 | |
| Circuit N°10 – 13,600 km | |||||||
| 1990–1996 | 3.27,47 (235,986 km/h) | E.Irvine Toyota TS010 |
1993 | 3.21,209 (243,329 km/h) | Ph.Alliot Peugeot 905 |
1992 | |
| Circuit N°11 – 13,605 km | |||||||
| 1997–2001 | 3.35,032 (227,771 km/h) | U.Katayama Toyota GT-One |
1999 | 3.29,930 (233,306 km/h) | M.Brundle Toyota GT-One |
1999 | |
| Circuit N°12 – 13,650 km | |||||||
| 2002–2005 | 3.33,483 (230,182 km/h) | T.Kristensen Audi R8 |
2002 | 3.29,905 (234,106 km/h) | R.Capello Audi R8 |
2002 | |
| Circuit N°13 – 13,650 km | |||||||
| 2006 | 3.31,211 (232.658 km/h) | T.Kristensen Audi R10 TDI |
2006 | 3.30,466 (233,482 km/h) | R.Capello Audi R10 TDI |
2006 | |
| Circuit N°14 – 13,629 km | |||||||
| 2007–2017 | 3.17,475 (248,459 km/h) | A.Lotterer Audi R18 e-tron quattro |
2015 | 3.14,791 (251,882 km/h) | K.Kobayashi Toyota TS050 Hybrid |
2017 | |
| Circuit N°15 – 13,626 km | |||||||
| 2018– | |||||||
| Lähde:[9] | |||||||
Bugatti Circuit
Circuit de la Sarthen sisällä on toinen, lyhyempi moottorirata, Ettore Bugattin mukaan nimetty 4,3 kilometriä pitkä Bugatti Circuit. Radalla on ajettu Formula 1 -luokan kilpailu kaudella 1967.[10] Radalla ajetaan nykyisin vuosittain Ranskan MotoGP -kilpailu.
Voittajat
Grand Prix
| Kausi | Kuljettaja | Valmistaja | Raportti |
|---|---|---|---|
| 1906 |  Ferenc Szisz
|
Renault | Raportti |
| 1921 |  Jimmy Murphy
|
Duesenberg | Raportti |
| 1929 |  William Grover-Williams
|
Bugatti | Raportti |
Formula 1
| Kausi | Kuljettaja | Valmistaja | Raportti |
|---|---|---|---|
| 1967 | Jack Brabham
|
Brabham-Repco | Raportti[10] |
Kuvia
-
Radan sijainti Le Mansin ja Mulsannen välissä. -
Ilmakuva Bugatti Circuitista ja varikkoalueesta. -
Dunlop-sillalle johtavat mutkat vuonna 2006. -
Radan viimeiset šikaanit. -
Mulsannen suora -
Bugatti Circuitin ensimmäiset mutkat.
Lähteet
- Le Mans MotoGP.com (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Règlement Spécifique 24 Heures du Mans 2017 (pdf) 16.5.2017. assets.lemans.org. Viitattu 20.6.2017. (ranskaksi, englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Circuit History Arkistoitu . Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Blake Z. Rong: In 1988, a Renegade Le Mans Team Broke The Record At The Mulsanne Straight roadandtrack.com. 10.7.2016. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b 24 Hours of Le Mans - The legendary spots on the circuit: The Mulsanne Straight 24h-lemans.com. 9.4.2015. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ 2018-19 WEC Round 2 24 Hours Of Le Mans: Preview Toyota Gazoo Racing Ready For Le Mans Challenge toyotagazooracing.com. 8.6.2018. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ 1988 WM P88 Peugeot - Images, Specifications and Information
- ↑ 24 Hours of Le Mans - The legendary spots on the Circuit de la Sarthe: Tertre Rouge 24h-lemans.com. 7.4.2015. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)
- ↑ A century of lap records at the 24 Hours of Le Mans 24h-lemans.com. 21.10.2022. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Le Mans 24 Hours news and history from 'Maison Blanche' maisonblanche.co.uk.
- ↑ a b Brabham Cruises to Le Mans Win en.espn.co.uk. 2.7.1967. ESPN Sports Media Ltd.. Viitattu 20.6.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Circuit de la Sarthe Wikimedia Commonsissa
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | 2025 | 2026 | 2027 | 2028 | 2029 |
| Radat | Reims-Gueux (1950–1951, 1953–1956, 1958–1961, 1963, 1966) Rouen-Les-Essarts (1952, 1957, 1962, 1964, 1968) Circuit de Charade (1965, 1969–1970, 1972) Bugatti Circuit (1967) Circuit Paul Ricard (1971, 1973, 1975–1976, 1978, 1980, 1982–1983, 1985–1990, 2018–2019, 2021–2022) Dijon-Prenois (1974, 1977, 1979, 1981, 1984) Circuit de Nevers Magny-Cours (1991–2008) | |||||||||