Döme Sztójay

Döme Sztójay (aik. Dimitrije Stojaković)
Döme Sztójay kuvattuna vuonna 1944.
Döme Sztójay kuvattuna vuonna 1944.
Unkarin pääministeri
22. maaliskuuta – 29. elokuuta 1944
Edeltäjä Miklós Kállay
Seuraaja Géza Lakatos
Unkarin ulkoministeri
22. maaliskuuta – 29. elokuuta 1944
Edeltäjä Jenő Ghyczy
Seuraaja Gusztáv Hennyey
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1883 Versec, Vojvodina, Unkarin kuningaskunta
Kuollut22. elokuuta 1946 (63 vuotta)
Budapest, Unkari
Ammatti poliitikko, diplomaatti
Puoliso Jozefa Landgráf
Tiedot
Puolue Yhtenäisyyden puolue

Döme Sztójay (vuoteen 1927 Dimitrije Stojaković; 5. tammikuuta 1883 Versec, Vojvodina – 22. elokuuta 1946 Budapest) oli unkarilainen sotilas, diplomaatti ja poliitikko, joka toimi Unkarin pääministerinä maaliskuusta elokuuhun 1944 Saksan miehitettyä maan.[1][2] Hän oli kansallisuudeltaan serbi.

Sztójay aloitti sotilasuransa Itävalta-Unkarin armeijassa ja yleni ensimmäisen maailmansodan aikana everstiksi. Vuonna 1919 hän palveli amiraali Miklós Horthyn johtamassa armeijassa, joka kukisti Unkarin neuvostotasavallan. Hänet ylennettiin myöhemmin Unkarin armeijan kenraaliksi. Hän unkarilaisti serbiankielisen nimensä vuonna 1927. Sztójay toimi 1925–1933 Unkarin sotilasattašeana Berliinissä, 1933–1935 puolustusministeriön palveluksessa ja 1935–1944 Berliinin-suurlähettiläänä. Aloittaessaan Berliinin lähettiläänä Sztójayn nähtiin tulleen Saksaan silloisen pääministeri Gyula Gömbösin lähettämänä ja noudattaneen Gömbösin saksalaisystävällisessä hengessä lähettilään tehtäväänsä.[3]

Döme Sztójay (keskellä) Berliinissä vuonna 1940. Oikealla puolella Saksan presidentin kanslian päällikkö Otto Meissner.

Maaliskuussa 1944 Saksa miehitti liittolaismaansa Unkarin, koska ei luottanut enää sen uskollisuuteen. Valtionhoitaja Horthy pakotettiin erottamaan pääministeri Miklós Kállay ja nimittämään tämän tilalle joku saksalaismielisempi. Horthy valitsi Sztójayn toivoen tämän sotilaana puolustavan Unkarin etuja edes jossain määrin.[4] Sztójay hoiti pääministeriyden lisäksi hallituksessa myös ulkoministerin tehtäviä varapääministerin tehtävien ollessa pitkän linjan diplomaatin, Suomessakin toimineen Mihály Jungerth-Arnóthyn.[5]

Sztójayn hallitus ryhtyi vainoamaan vasemmisto-oppositiota ja vangitsi monia sen johtajista, mutta salli toisaalta äärioikeistolaisen Nuoliristi-puolueen aloittaa uudelleen toimintansa.[6] Sztójay myös lähetti lisää unkarilaisia joukkoja sotimaan itärintamalle[7] ja salli Unkarin juutalaisten kuljetukset Saksan keskitysleireille.[8] Horthy ei pitänyt tästä kehityksestä, ja hänellä oli vielä sen verran arvovaltaa, että hän sai elokuussa 1944 saksalaiset suostumaan juutalaiskuljetusten keskeyttämiseen ja Sztójayn korvaamiseen Géza Lakatosilla.[9]

Sztójay pakeni Unkarista perääntyvien saksalaisten mukana sodan lopussa. Amerikkalaiset vangitsivat hänet ja palauttivat lokakuussa 1945 Unkariin, jossa uuden hallinnon asettama kansantuomioistuin totesi hänet syylliseksi sotarikoksiin. Hänet teloitettiin elokuussa 1946.[10]

Lähteet

  1. ↑ Sztójay Döme miniszterelnöki iratai EHRI. Viitattu 30.11.2024.
  2. ↑ Uusi hallitus Unkarissa - Pääministerinä Berlinin lähettiläs Döme Stojay. Helsingin Sanomat, 23.3.1944, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.12.2024.
  3. ↑ Eero Petäjäniemi: Toimenpiteet Unkarissa Saksan politiikan osa. Helsingin Sanomat, 28.3.1944, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.12.2024.
  4. ↑ Stojayn hallitus ei ole Quisling-hallitus. Helsingin Sanomat, 24.3.1944, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.12.2024.
  5. ↑ Michael Jungerth pääministerin sijaiseksi. Helsingin Sanomat, 11.4.1944, s. 1. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.12.2024.
  6. ↑ Uusi järjestys Unkarissa - Kallay ja Bethlen vapaina. Helsingin Sanomat, 30.3.1944, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.12.2024.
  7. ↑ Unkarin hallituksen ohjelmajulistus - Maa pelastettava bolshevismilta yhdessä Saksan kanssa. Helsingin Sanomat, 3.4.1944, s. 1,4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.12.2024.
  8. ↑ E. Garrison Walters: The Other Europe - Eastern Europe to 1945, s. 289. Dorset Press, 1988. ISBN 0-88029-463-9 (englanniksi)
  9. ↑ Hallituksen vaihdos tapahtunut Unkarissa - sotilaat tärkeimmille paikoille. Helsingin Sanomat, 30.8.1944, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.12.2024.
  10. ↑ Sztójay, Döme Jewish Virtual Library. Viitattu 30.11.2024.