Daytonan 24 tunnin ajo

Daytonan 24 tunnin ajo
Rata	Daytona International Speedway
Infobox OK

Daytonan 24 tunnin ajo, englanninkieliseltä nimeltään pääsponsori Rolexin mukaan Rolex 24 at Daytona, on 24 tuntia kestävä kestävyysajo, joka ajetaan vuosittain tammi-helmikuun vaihteen tienoilla Daytona International Speedway -radalla Daytona Beachilla, Floridassa, Yhdysvalloissa. Kilpailu on yksi merkittävimpiä Yhdysvalloissa ajettavia kilpailuja ja ensimmäinen kuluvan vuoden päätapahtumista. Kilpailun yksi haastavimmista puolista on ajankohta; tammikuussa yö on pisimmillään. Lisäksi radan sisäosa on heikommin valaistu kuin ovaaliosuus.

Ensimmäisen kerran ajo järjestettiin vuonna 1962, jolloin sen voitti Dan Gurney. Suomalaisista kilpailun on voittanut vuonna 1970 Leo Kinnunen. Eniten voittoja on Hurley Haywoodilla, joka on ollut mukana voittamassa kilpailua viidesti.

Ensimmäisenä vuotenaan 1962, kilpailu ajettiin kolmen tunnin mittaisena kestävyysajona. Tuolloin kilpailu kuului myös silloiseen urheiluautojen MM-sarjaan. Ensimmäisen kilpailun voitti Lotus -kuljettaja Dan Guerney. Vuodeksi 1966 kilpailua pidennettiin 2000 kilometrin mittaiseksi, jolloin kilpailun kesto oli noin puolet Le Mansin 24 tunnin ajon pituudesta. Alkaen vuodesta 1966 kilpailu on ajettu nykyisessä 24 tunnin muodossaan.

24 tunnin kilpailussa Euroopassa ajettavien esikuviensa tapaan kilpailun tulokset ratkaistaan sen mukaan, mikä joukkue selviytyy pisimmälle 24 tunnin aikana, toisin kuin formula -tai vakioautosarjoissa, joissa voittajaksi selviytyy tietyn kierrosmäärän nopeimmassa ajassa kiertänyt. Nykyisin 24 tunnin jälkeen auton ei tarvitse enää ylittää maaliviivaa, koska tämä johti epäurheilijamaiseksi koettuun taktikointiin. Kilpailun loppupuolella vaurioitunutta autoa saatettiin säilyttää varikolla 24 tunnin täyttymiseen asti ja autolla ajettiin vielä kerran maaliviivan yli, jotta tulokseksi ei merkittäisi keskeytystä (DNF = did not finish)^[1]

Vuonna 1972 kilpailu ajettiin 6 tunnin mittaisena ja 1974 kilpailu peruttiin energiakriisin seurauksena.

Vuonna 1982 kilpailu pudotettiin urheiluautojen MM-sarjan kalenterista, koska sarjan kilpailuja keskitettiin yhä enemmän Euroopassa ajettaviin lyhyempiin sprinttikilpailuihin, tuolloin pituudeltaan yleensä 1000 km.

1970-luvulla joukkueiden koko vakiintui kolmeen kuljettajaan mutta aivan viime vuosina on nähty myös neljän tai viiden kuljettajan joukkueita. Vuoden 1997 kilpailu voitettiin seitsemänmiehisellä joukkueella. ^[2]

Kilpailu kuuluu Yhdysvalloissa ajettavaan Grand-Am -sarjaan ^[3] Kilpailu ajetaan Daytonan 5,73 kilometriä pitkällä radalla, joka on yhdistelmä esim. NASCAR -sarjasta tuttua kolmikaarteista ovaalia ja sen sisäosaan rakennettua moottorirataa. Kilpailussa on sekä GT - että prototyyppiluokkien autoja. Turvallisuussyistä GT-luokka lähetetään liikkeelle eri prototyyppien jälkeen. ^[4] Lähtö tapahtuu urheiluautosarjojen yleisen etiketin mukaisesti lentävänä ns. Indianapolis -lähtönä, jossa kilpailijat ajavat turva-auton perässä muodostelmassa, jonka jälkeen turva-auto vetäytyy ennen pääsuoraa ja kilpailu liputetaan alkaneeksi.

Varhaisina vuosinaan kilpailu kuului kolmen maailman kovatasoisimpina pidettyyn kestävyyskilpailujen sarjaan, johon lisäksi kuuluivat Le Mansin 24 tunnin ajo ja Sebringin 12 tunnin ajo. Näiden kolmen kilpailun voittaminen samalla automallilla tai saman kuljettajan ajamana oli erittäin arvostettu saavutus moottoriurheilun maailmassa. Kuitenkin nykyisten Daytona -sääntöjen vuoksi näiden kolmen kilpailun yleiskilpailuvoitto samalla automallilla on mahdotonta. Porsche 962 on vuoden 1986 tuloksillaan jäänyt viimeiseksi automalliksi, jolla on voitettu kaikki kolme kilpailua samana vuonna.

Kuljettajista viimeisin kolmen suoran voittaja on saksalainen Timo Bernhard, joka voitti Daytonassa 2003, Sebringilla 2008 ja Le Mansissa 2010.

Kilpailu on jaettu prototyyppi- ja GT-luokkiin. Daytona Prototype (DP) -luokka poikkeaa huomattavasti Le Mans Prototype (LMP) -prototyypeistä, joita käytetään Le Mansin 24 tunnin ajoissa. Daytona Prototype International (DPi) on uudempi luokka, joka on lähempänä LMP-luokkaa. Tulevat LMDh (Le Mans Daytona h) -luokan autot edelleen lähempänä Le Mansissa käytettäviä ja voivat ajaa samoissa sarjoissa.

Vuodesta 2003 lähtien prototyyppiluokassa on ajettu vain erityisillä Daytona Prototype -luokan autoilla, jotka korvasivat aikaisemmat avokattoiset Le Mans Prototype -luokkaan perustuvat autoluokat. Huipputeknologiaa sisältävien Le Mans Prototype -autojen nopeudet olivat kasvaneet valtaviksi, jopa vanhoja, aikoinaan hyvin vapaamielisiin sääntöihin perustuneita C-ryhmän autoja nopeammaksi. Daytonan ovaaliosuuden betonikaiteet olisivat tulleet hengenvaarallisiksi huippunopeilla autoilla. Turvallisuusnäkökulmien lisäksi kilpailun järjestävä organisaatio GARRA esitteli uuden luokan myös kustannuksiltaan edullisempana vaihtoehtona.

Hiilikuituisten monokokkirunkojen sijasta autot ovat putkirunkoisia sekä umpikattoisia sisältäen rajallisen määrän uutta teknologiaa. Sen sijaan että suunnittelijoilla olisi vapaat kädet suunnitella haluamansa näköinen auto, luokassa käytetään vain GARRAn hyväksymien runkovalmistajien autoja, jotka ulkonäöllisesti poikkeavat hyvin vähän toisistaan mm. ulkomittoihin ja aerodynaamiseen testaamiseen kohdistuvien rajoitusten vuoksi. Tehdastallit runkovalmistajina eivät voi osallistua kustannusten rajoittamisen vuoksi. Myös moottorit tulevat rajoitetuilta GARRAn hyväksymiltä valmistajilta. Toisin kuin rungot, moottorit tulevat isoilta autonvalmistajilta. Moottorin tulee perustua yleisesti tuotannossa olevan automallin moottorilohkoon. Valmistajia ovat mm. BMW, Porsche ja Lexus. Säännöt rajaavat tehon noin 500 hevosvoimaan.^[5]

GT-luokan autot perustuvat sarjatuotantomalleihin ja vastaavat mm. FIA GT3 -luokan autoja. Yleisiä automalleja ovat esim. BMW M3 ja Porsche 911. Lisäksi GT-luokassa sallitaan kustannusten pitämiseksi alhaalla myös ns. silhuettiautot, joissa alkuperäisen itsekantavan korin sijasta käytetään putkirunkoa, jota ympäröivät tuotantoautoa muistuttavat koripaneelit.^[6] Moottorien tehot vaihtelevat 390 ja 450 hevosvoiman välillä autosta riippuen. ^[5]

Vuosi	Kuljettajat	Talli	Auto	Pituus	Mestaruussarja
1966	Ken Miles Lloyd Ruby	Shelby-American Inc.	Ford GT40 Mk. II	2 583,178 mi (4 157,222 km)	International Championship for Sports-Prototypes International Championship for Sports Cars
1967	Lorenzo Bandini Chris Amon	SpA Ferrari SEFAC	Ferrari 330 P4	2 537,460 mi (4 083,646 km)	International Championship for Sports-Prototypes International Championship for Sports Cars
1968	Vic Elford Jochen Neerpasch Rolf Stommelen Jo Siffert Hans Herrmann	Porsche System Engineering	Porsche 907LH	2 564,130 mi (4 126,567 km)	International Championship for Makes
1969	Mark Donohue Chuck Parsons	Roger Penske Sunoco Racing	Lola T70 Mk.3B-Chevrolet	2 385,060 mi (3 838,382 km)	International Championship for Makes
1970	Pedro Rodríguez Leo Kinnunen Brian Redman	J.W. Engineering	Porsche 917K	2 758,440 mi (4 439,279 km)	International Championship for Makes
1971	Pedro Rodríguez Jackie Oliver	J.W. Automotive Engineering	Porsche 917K	2 621,280 mi (4 218,542 km)	International Championship for Makes
1973	Peter Gregg Hurley Haywood	Brumos Porsche	Porsche Carrera RSR	2 552,700 mi (4 108,172 km)	World Championship for Makes
1975	Peter Gregg Hurley Haywood	Brumos Porsche	Porsche Carrera RSR	2 606,040 mi (4 194,015 km)	World Championship for Makes IMSA Camel GT Challenge
1976	Peter Gregg Brian Redman John Fitzpatrick	BMW of North America	BMW 3.0 CSL	2 092,800 mi (3 368,035 km)	IMSA Camel GT Challenge
1977	Hurley Haywood John Graves Dave Helmick	Ecurie Escargot	Porsche Carrera RSR	2 615,040 mi (4 208,499 km)	World Championship for Makes IMSA Camel GT Challenge
1978	Peter Gregg Rolf Stommelen Toine Hezemans	Brumos Porsche	Porsche 935/77	2 611,200 mi (4 202,319 km)	World Championship of Makes IMSA Camel GT Challenge
1979	Hurley Haywood Ted Field Danny Ongais	Interscope Racing	Porsche 935/79	2 626,560 mi (4 227,039 km)	World Championship of Makes IMSA Winston GT
1980	Rolf Stommelen Volkert Merl Reinhold Joest	L&M Joest Racing	Porsche 935J	2 745,600 mi (4 418,615 km)	World Championship of Makes IMSA GT
1981	Bobby Rahal Brian Redman Bob Garretson	Garretson Racing/Style Auto	Porsche 935 K3	2 718,720 mi (4 375,355 km)	World Endurance Championship IMSA Camel GT
1982	John Paul Sr. John Paul Jr. Rolf Stommelen	JLP Racing	Porsche 935 JLP-3	2 760,960 mi (4 443,334 km)	IMSA Camel GT
1983	A. J. Foyt Preston Henn Bob Wollek Claude Ballot-Léna	Henn's Swap Shop Racing	Porsche 935L	2 373,120 mi (3 819,167 km)	IMSA Camel GT
1984	Sarel van der Merwe Tony Martin Graham Duxbury	Kreepy Krauly Racing	March 83G-Porsche	2 476,800 mi (3 986,023 km)	IMSA Camel GT
1985	A. J. Foyt Bob Wollek Al Unser Thierry Boutsen	Henn's Swap Shop Racing	Porsche 962	2 502,680 mi (4 027,673 km)	IMSA Camel GT
1986	Al Holbert Derek Bell Al Unser Jr.	Löwenbräu Holbert Racing	Porsche 962	2 534,720 mi (4 079,236 km)	IMSA Camel GT
1987	Al Holbert Derek Bell Chip Robinson Al Unser Jr.	Löwenbräu Holbert Racing	Porsche 962	2 680,680 mi (4 314,136 km)	IMSA Camel GT
1988	Raul Boesel Martin Brundle John Nielsen Jan Lammers	Castrol Jaguar Racing (TWR)	Jaguar XJR-9	2 591,680 mi (4 170,905 km)	IMSA Camel GT
1989	John Andretti Derek Bell Bob Wollek	Miller/BFGoodrich Busby Racing	Porsche 962	2 210,760 mi (3 557,873 km)[a]	IMSA Camel GT
1990	Davy Jones Jan Lammers Andy Wallace	Castrol Jaguar Racing (TWR)	Jaguar XJR-12D	2 709,160 mi (4 359,970 km)	IMSA Camel GT
1991	Hurley Haywood "John Winter" Frank Jelinski Henri Pescarolo Bob Wollek	Joest Racing	Porsche 962C	2 559,640 mi (4 119,341 km)	IMSA Camel GT
1992	Masahiro Hasemi Kazuyoshi Hoshino Toshio Suzuki	Nissan Motorsports Intl.	Nissan R91CP	2 712,720 mi (4 365,700 km)	IMSA Camel GT
1993	P. J. Jones Mark Dismore Rocky Moran	All American Racers	Toyota Eagle MkIII	2 484,880 mi (3 999,027 km)	IMSA Camel GT
1994	Paul Gentilozzi Scott Pruett Butch Leitzinger Steve Millen	Cunningham Racing	Nissan 300ZX	2 516,609 mi (4 050,090 km)	IMSA Exxon World Sportscar Championship
1995	Jürgen Lässig Christophe Bouchut Giovanni Lavaggi Marco Werner	Kremer Racing	Kremer K8 Spyder-Porsche	2 456,400 mi (3 953,192 km)	IMSA Exxon World Sportscar Championship
1996	Wayne Taylor Scott Sharp Jim Pace	Doyle Racing	Riley & Scott Mk III-Oldsmobile	2 481,320 mi (3 993,298 km)	IMSA Exxon World Sportscar Championship
1997	Rob Dyson James Weaver Butch Leitzinger Andy Wallace John Paul Jr. Elliott Forbes-Robinson John Schneider	Dyson Racing	Riley & Scott Mk III-Ford	2 456,400 mi (3 953,192 km)	Exxon World Sportscar Championship
1998	Mauro Baldi Arie Luyendyk Giampiero Moretti Didier Theys	Doran-Moretti Racing	Ferrari 333 SP	2 531,160 mi (4 073,507 km)	U.S. Road Racing Championship
1999	Elliott Forbes-Robinson Butch Leitzinger Andy Wallace	Dyson Racing Team Inc.	Riley & Scott Mk III-Ford	2 520,480 mi (4 056,319 km)	U.S. Road Racing Championship
2000	Olivier Beretta Dominique Dupuy Karl Wendlinger	Viper Team Oreca	Dodge Viper GTS-R	2 573,880 mi (4 142,258 km)	Rolex Sports Car Series
2001	Ron Fellows Chris Kneifel Franck Fréon Johnny O'Connell	Corvette Racing	Chevrolet Corvette C5-R	2 335,360 mi (3 758,398 km)	Rolex Sports Car Series
2002	Didier Theys Fredy Lienhard Max Papis Mauro Baldi	Doran Lista Racing	Dallara SP1-Judd	2 548,960 mi (4 102,153 km)	Rolex Sports Car Series
2003	Kevin Buckler Michael Schrom Timo Bernhard Jörg Bergmeister	The Racer's Group	Porsche 911 GT3-RS	2 474,200 mi (3 981,839 km)	Rolex Sports Car Series
2004	Christian Fittipaldi Terry Borcheller Forest Barber Andy Pilgrim	Bell Motorsports	Doran JE4-Pontiac	1 872,80 mi (3 013,98 km)[a]	Rolex Sports Car Series
2005	Max Angelelli Wayne Taylor Emmanuel Collard	SunTrust Racing	Riley MkXI-Pontiac	2 527,924 mi (4 068,300 km)[a]	Rolex Sports Car Series
2006	Scott Dixon Dan Wheldon Casey Mears	Target Ganassi Racing	Riley MkXI-Lexus	2 613,38 mi (4 205,82 km)	Rolex Sports Car Series
2007	Juan Pablo Montoya Salvador Durán Scott Pruett	Telmex Ganassi Racing	Riley MkXI-Lexus	2 377,970 mi (3 826,972 km)	Rolex Sports Car Series
2008	Juan Pablo Montoya Dario Franchitti Scott Pruett Memo Rojas	Telmex Ganassi Racing	Riley MkXI-Lexus	2 474,200 mi (3 981,839 km)	Rolex Sports Car Series
2009	David Donohue Antonio García Darren Law Buddy Rice	Brumos Racing	Riley MkXI-Porsche	2 616,600 mi (4 211,009 km)	Rolex Sports Car Series
2010	João Barbosa Terry Borcheller Ryan Dalziel Mike Rockenfeller	Action Express Racing	Riley MkXI-Porsche	2 688,14 mi (4 326,15 km)	Rolex Sports Car Series
2011	Joey Hand Graham Rahal Scott Pruett Memo Rojas	Telmex Chip Ganassi Racing	Riley MkXX-BMW	2 563,53 mi (4 125,60 km)	Rolex Sports Car Series
2012	A. J. Allmendinger Oswaldo Negri John Pew Justin Wilson	Michael Shank Racing with Curb-Agajanian	Riley MkXXVI-Ford	2 709,16 mi (4 359,97 km)	Rolex Sports Car Series
2013	Juan Pablo Montoya Charlie Kimball Scott Pruett Memo Rojas	Chip Ganassi Racing	Riley MkXXVI-BMW	2 524,04 mi (4 062,05 km)	Rolex Sports Car Series
2014	João Barbosa Christian Fittipaldi Sébastien Bourdais	Action Express Racing	Coyote-Corvette DP	2 474,200 mi (3 981,839 km)[a]	United SportsCar Championship
2015	Scott Dixon Tony Kanaan Kyle Larson Jamie McMurray	Chip Ganassi Racing	Riley MkXXVI-Ford	2 634,400 mi (4 239,656 km)
2016	Ed Brown Johannes van Overbeek Scott Sharp Pipo Derani	Tequila Patrón ESM	Ligier JS P2-Honda	2 620,160 mi (4 216,739 km)	IMSA SportsCar Championship
2017	Max Angelelli Jeff Gordon Jordan Taylor Ricky Taylor	Wayne Taylor Racing	Cadillac DPi-V.R	2 346,34 mi (3 776,07 km)
2018[7]	João Barbosa Filipe Albuquerque Christian Fittipaldi	Mustang Sampling Racing	Cadillac DPi-V.R	2 876,85 mi (4 629,84 km)
2019	Jordan Taylor Fernando Alonso Renger van der Zande Kamui Kobayashi	Wayne Taylor Racing	Cadillac DPi-V.R	2 011,08 mi (3 236,52 km)[a]
2020	Ryan Briscoe Scott Dixon Kamui Kobayashi Renger van der Zande	Wayne Taylor Racing	Cadillac DPi-V.R	2 965,48 mi (4 772,48 km)[b]
2021	Filipe Albuquerque Hélio Castroneves Alexander Rossi Ricky Taylor	Wayne Taylor Racing	Acura ARX-05	2 872,92 mi (4 623,52 km)
2022	Tom Blomqvist Hélio Castroneves Oliver Jarvis Simon Pagenaud	Meyer Shank Racing w/ Curb-Agajanian	Acura ARX-05	2 709,16 mi (4 359,97 km)
2023	Tom Blomqvist Hélio Castroneves Colin Braun Simon Pagenaud	Meyer Shank Racing w/ Curb-Agajanian	Acura ARX-06	2 787,48 mi (4 486,01 km)
2024	Dane Cameron Matt Campbell Felipe Nasr Josef Newgarden	Porsche Penske Motorsport	Porsche 963	2 815,96 mi (4 531,85 km)
[8]

Huomioita:

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Daytonan 24 tunnin ajo.

• Rolex 24 at Daytona (Arkistoitu – Internet Archive)
• Grand American Road Racing Association