E.ON

E.ON SE
Yritysmuoto osakeyhtiö
ISIN DE000ENAG999
Perustettu 16. kesäkuuta 2000
Toimitusjohtaja Dr. Johannes Teyssen
Puheenjohtaja Dr. Ulrich Hartmann
Kotipaikka Essen
Toimiala energia
Liikevaihto 86,7 mrd. EUR (2008)
Henkilöstö 93 538 (31.12.2008)
Kotisivu eon.de

E.ON SE (aiemmin E.ON AG) on saksalainen energiayritys, joka on perustettu vuonna 2000. Yrityksen osakkeet on noteerattu Frankfurtin pörssissä. E.ON oli maailman suurin yksityisomistuksessa oleva energiayhtiö ja Euroopan toiseksi suurin ydinvoimayhtiö. Yhtiöllä on toimintaa Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Venäjällä, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. E.ON:n tytäryhtiö E.ON Ruhrgas AG on merkittävä maakaasun jakeluyhtiö Euroopassa. Venäjällä E.ON omisti OGK-4 -energiayhtiön ja 6,4 % Gazpromin osakekannasta. E.ON omisti enemmistön Espoon Sähkö Oy:n osakkeista, mutta nämä osakkeet E.ON on myynyt Fortumille.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Kehitys 2008 jälkeen, mm. vanhojen voimaloiden käytöstäpoistoa. Jako kahdeksi yhtiöksi 2016: mitä jäi E.ON:iin ja mitä Uniperiin. Voimaloista ympäristökuormitus (hiilidioksiekvivalentti) ei ole pääasia, vaan paljon sähkö- ja lämpötehoa se tuottaa? Mitä E.ON:ssä on nykyään, mm. tuulivoimaloita ja Saksan sähköverkot..., minne Saksan ydinvoimalat päätyivät yhtiön splittauksessa ja Saksan energiapolitiikan muutoksissa?

Historia

E.ON kotipaikka, Essen
  • E.ON AG perustettiin 16. kesäkuuta 2000 saksalaisten teollisuuskonsernien VEBA AG:n ja VIAG AG:n yhdistyessä.
  • Vuonna 2001 E.ON osti enemmistöosuuden Ruhrgas AG:stä, jonka nimeksi tuli myöhemmin E.ON Ruhrgas AG.
  • Vuonna 2001 E.ON osti enemmistön ruotsalaisesta energiayhtiöstä Sydkraft AB:stä, joka puolestaan hankki vuonna 2004 enemmistön Graninge AB -nimisestä ruotsalaisesta energiayhtiöstä. Tämä yhtiö omisti Suomessa Kainuun Sähkö Oy:n ja Karhu Voima Oy:n, joista näin tuli E.ON-konsernin yrityksiä.
  • Vuonna 2002 E.ON osti Powergen-energiayhtiön Britanniassa
  • Helmikuussa 2006 E.ON teki ostotarjouksen Espanjan suurimmasta energiayhtiöstä Endesa S.A:sta 29,1 Mrd. euron hintaan. E.ON korotti tarjoustaan myöhemmin yli 42 mrd. euroon, mutta luopui tarjouksestaan huhtikuussa 2007, kun kilpailevan tarjouksen tehneet espanjalainen Acciona ja italialainen Enel olivat saaneet omistukseensa 46 % Endesasta. Vastineeksi Acciona ja Enel ilmoittivat myyvänsä E.ON:lle voimantuotantokapasiteettia Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Puolassa ja Turkissa 10 miljardin euron arvosta.

Hiilivoima

E.ON:n hiilivoimaloista kolme on Euroopan 30 eniten hiilidioksidia tuottavien voimaloiden joukossa. WWF antoi sijaluvun 30 absoluuttisesti eniten hiilidioksidia päästävälle voimalalle suhteellisen hiilidioksidipäästön mukaan (g CO2/kWh) 5/2007. Suurimmat CO2-päästöt olivat ligniittivoimaloissa (DEH, Vattenfall ja RWE). E.ON:n voimaloista listalla ovat: Scholven Saksassa ja Ratcliffe ja Kingsnorth iso-Britanniassa.[1]

E.ONin hiilivoimaloiden hiilidioksidipäästöjä[1]
No Voimala Maa Käynnistys g CO2/kWh Sallittu t CO2 Todettu t CO2
20 Scholven Saksa 1968–1979 900 8,7 10,7
23 Ratcliffe UK 1968–1970 895 5,9 7,8
24 Kingsnorth UK 1970–1973 892 6 8,9
No on sijaluku, siten että 1 on suurin CO2 päästö/kWh (g CO2/kWh)

E.ON Suomessa

Kainuun Sähkö

Suomessa E.ON omisti Kainuun Sähkö Oy:n ja Karhu Voima Oy:n. Lisäksi E.ON:llä oli 34 prosentin osuus Fennovoima Oy:ssä, joka päätti rakentaa Pyhäjoen ydinvoimalaitoksen. Yhtiö ilmoitti lokakuussa 2012 vetäytyvänsä Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. Yhtiö kertoi samalla myyvänsä liiketoimintansa Suomessa ja keskittävänsä voimavaransa muissa Pohjoismaissa oleviin toimintoihin, pääasiassa Ruotsiin ja Tanskaan.[2][3]

Vuonna 2013 E.ON Nord Sverige AB myi liiketoimintansa Suomesta ja E.ON-yhtiöiden toiminta Suomessa päättyi. E.ONin verkkoalueella sähköä myyvän E.ON Kainuu Oy:n uusi nimi on Loiste Energia Oy. E.ON Suomi Oy myy sähköä valtakunnallisesti nimellä Loiste Sähkönmyynti Oy. E.ON Kainuun Sähköverkko Oy:n uusi nimi on Loiste Sähköverkko Oy. Konsernin nimenä käytetään Loiste-konsernia.

Espoon Sähkö Fortumille

2000-luvun alussa E.ON osti Espoon kaupungilta enemmistöosuuden Espoon Sähkö Oy:stä, joka omisti paikallisten voimalaitosten ja jakeluverkon lisäksi Joensuun Energia Oy:n. E.ON muutti Espoon Sähkön nimeksi E.ON Finland Oy ja sulautti siihen Joensuun Energian.

Fortum sopi vuonna 2002 E.ON:n kanssa, että sillä on osto-oikeus E.ON:n omistamiin E.ON Finlandin (entisen Espoon Sähkön) osakkeisiin. Osto-oikeus oli osa Fortumin saamaa korvausta E.ON:in kanssa tehdystä Wesertal-kaupasta vuonna 2002. Fortum ilmoitti tammikuussa 2005 käyttävänsä osto-oikeuttaan ja teki samalla lunastustarjouksen Espoon kaupungille sen omistamista E.ON Finlandin osakkeista.[4] Kaupat toteutuivat tammikuussa 2006 ja E.ON Finland siirtyi kokonaan Fortumin omistukseen.[5] Kaupat herättivät Espoossa runsaasti huomiota, koska niiden arveltiin johtavan sähkön hinnan korotuksiin.

Kilpailuvirasto asetti E.ON-kauppojen ehdoksi, että Fortum luopuu osasta tuotantokapasiteettiaan.[6] Ehtojen tarkoituksena oli estää Fortumin määräävän markkina-aseman vahvistuminen. Markkinaoikeus määräsi kilpailuviraston asettamat ehdot noudatettavaksi sellaisenaan välittömästi. Fortum valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen markkinaoikeuden päätöksestä. Fortum katsoi muiden muassa, että vaatimus ehtojen täytäntöönpanosta tekee niistä valittamisen turhaksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään 20.10.2006, että markkinaoikeus on voinut määrätä kilpailuviraston asettamat ehdot noudatettavaksi sellaisenaan välittömästi ja hylkäsi Fortumin valituksen.[7] Fortum ilmoitti marraskuussa 2006 toteuttaneensa kaikki kilpailuviraston asettamat ehdot[8]

Fortum valitti myös kilpailuviraston asettamien ehtojen sisällöstä ja perusteista markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus katsoi päätöksessään 14.3.2008, että kilpailuvirastolla ei ollut perusteita asettaa kaupalle ehtoja, ja se kumosi kilpailuviraston päätöksen.[9] Fortum oli kuitenkin tuossa vaiheessa jo pannut täytäntöön kilpailuviraston asettamat ehdot. Kilpailuvirasto on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen markkinaoikeuden päätöksestä.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla