George C. Scott

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pääosin lähteetön

George C. Scott
George C. Scott elokuvassa Suurkaupungin hait (1961).
Henkilötiedot
Koko nimi	George Campbell Scott
Syntynyt	18. lokakuuta 1927 Wise, Virginia, Yhdysvallat
Kuollut	22. syyskuuta 1999 (71 vuotta) Westlake Village, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä, ohjaaja, tuottaja
Puoliso	Carolyn Hughes (vih. 1951; ero 1955) Patricia Reed (vih. 1955; ero 1960) Colleen Dewhurst (vih. 1960; ero 1965) Colleen Dewhurst (vih. 1967; ero 1972) Trish Van Devere (vih. 1972)
Lapset	Campbell Scott ja kuusi muuta
Näyttelijä
Aktiivisena	1958–1999
Merkittävät roolit	Claude Dancer (Erään murhan anatomia) Bert Gordon (Suurkaupungin hait) Buck Turgidson (Tohtori Outolempi) George S. Patton (Panssarikenraali Patton)
Palkinnot
Parhaan miespääosan Oscar 1970 Panssarikenraali Patton
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

George Campbell Scott (18. lokakuuta 1927 – 22. syyskuuta 1999) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja. Hänet tunnetaan parhaiten dramaattisesta roolistaan kenraali George S. Pattonina Oscarin voittaneessa elokuvassa Panssarikenraali Patton sekä mahtailevasta kenraali Buck Turgidsonista Stanley Kubrickin elokuvassa Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.^[1]

Scott syntyi Wisen kaupungissa Virginiassa. Vanhemmat olivat George Dewey Scott (1902–1987) ja Helena Agnes Scott (ent. Slemp) (1904–1935). Äiti kuoli juuri ennen pojan kahdeksatta syntymäpäivää, ja Buick Motor Companyssa liikejohtajana toimiva isä kasvatti hänet yksin.

Nuorena Scott liittyi Yhdysvaltojen merijalkaväkeen. Hänen palveluspaikkansa oli Washingtonin merijalkaväen kasarmi. Hän palveli Arlingtonin kansallisen hautausmaan kunniavartiotehtävissä ja opetti englannin kirjallisuutta sekä radiojuontamista ja radiolle kirjoittamista merijalkaväen instituutissa.

Oltuaan aikansa merijalkaväessä hän kirjautui Missourin yliopistoon ja valitsi pääaineekseen journalismin. Pian hän kuitenkin jätti opinnot kesken ja lähti etsimään työtä näyttelijänä. Hän aloitti Broadwaylla teattereissa ja sai kehuja roolistaan syyttäjänä Andersonvillen oikeudenkäynnissä (The Andersonville Trial). Näytelmä oli kirjoitettu sisällissodan pahamaineisen armeijan oikeudenkäynnin perusteella. Scottin suoritus mainittiin Time-lehdessä nousevana uutena näyttelijänä.

Scott piti kuitenkin itseään surkeana näyttelijänä ja meni 1957 töihin koneenkäyttäjäksi. Sitten hänet houkuteltiin vielä esittämään Shakespearen näytelmän Richard III nimiroolia. Näytelmä oli menestys, ja eräs kriitikko sanoi hänen olleen ilkein koskaan nähty Richard III.^[2]

Elokuvasta Erään murhan anatomia Scott sai laajempaa yleisön huomiota. Scott oli Oscar-ehdokkaana parhaana sivuosanesittäjänä. Scottin suosituin roolihahmo aikaisemmista rooleista oli kenraali Turgidson Tohtori Outolemmessä. Eräässä dvd:ssä paljastetaan, että Kubrick pyysi Scottia esittämään kaikki vuorosanansa kahteen kertaa. Ensin normaalisti ja lopulta hyvin liioitellusti. Kubrick käytti suurin elein näyteltyjä kohtauksia elokuvan lopullisessa versiossa, mistä Scott ei pitänyt lainkaan.

Näyttelijän merkittävin rooli oli George Patton vuoden 1970 elokuvassa Panssarikenraali Patton.^[2] Scott oli rooliaan varten tutkinut kenraalista tehtyjä elokuvia^selvennä ja jutellut hänet tunteneiden ihmisten kanssa^lähde?. Kieltäydyttyään vuoden 1961 Oscar-ehdokkuudestaan elokuvasta Suurkaupungin hait hän myös palautti Pattonista saamansa Oscarin sanoen, ettei hän halunnut kilpailla muiden näyttelijöiden kanssa.^[2]

Scott myös ohjasi 1970 myönteisesti vastaanotetun filmatisoinnin Andersonvillen oikeudenkäynnistä. Jack Cassidy sai roolistaan elokuvassa Emmy-palkinnon. Vuonna 1971 Scott esitti jälleen kerran myönteisesti kritisoidun roolin mustassa komediassa Klinikka (The Hospital). Vaikka hän oli edellisenä vuotena loukannut Akatemiaa, hänet asetettiin silti parhaan näyttelijän palkinnon ehdokkaaksi.

Scottilla oli äksyn ja oikukkaan työntekijän maine. Tarina kertoo, että hänen kanssanäyttelijänsä Maureen Stapleton valitti ohjaajalle, ettei tiedä mitä tehdä, koska pelkää vastanäyttelijäänsä. Ohjaaja totesi vain, että kaikkihan häntä pelkäävät.

Scott sai 1984 roolin CBS-kanavalla esitetyn Charles Dickensin Joulukertomuksen Ebenezer Scroogena. Jälleen kerran kriitikot ja kansa kehuivat hänen suoritustaan.^[3] Scott oli roolista Emmy-ehdokkaana.^[4]

Uransa myöhemmässä vaiheessa Scott esiintyi mieluiten etevien ohjaajien pienissä elokuvissa. Hän esiintyi myös televisiossa ja näyttämöllä.^[2]

Scott oli kahdesti naimisissa kanadalaisen näyttelijän Colleen Dewhurstin kanssa. He saivat kaksi poikaa, joista toinen näyttelijä Campbell Scott. Hän oli myös naimisissa huomattavasti nuoremman näyttelijättären, Trish Van Deveren, kanssa. Scott kuoli vuonna 1999 vatsa-aortan laajentumiseen. Hänet haudattiin Kaliforniaan Westwoodiin Westwood Village Memorial Parkin hautausmaalle.

• Erään murhan anatomia (Anatomy of a Murder, 1959)
• Suurkaupungin hait (1961)
• The List of Adrian Messenger (1963)
• Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1964)
• Panssarikenraali Patton (1970)
• Jane Eyre (1970) (tv-elokuva)
• Klinikka (The Hospital, 1970)
• They Might be Giants (1971)
• Hindenburg (The Hindenburg, 1975)
• Islands in the Stream (1977)
• Hardcore (1979)
• The Formula (1980)
• Henkeen ja vereen (Taps, 1981)
• Oliver Twist, 1982
• Tulessa syntynyt (Firestarter, 1984)
• Joulukertomus (A Christmas Carol, 1984) (tv-elokuva)
• Kenraali Patton – viimeinen taistelu (The Last Days of Patton, 1986) (tv-elokuva)
• Manaaja 3 (The Exorcist III, 1990)
• Bernard ja Bianca Australiassa (The Rescuers Down Under, 1990) (ääninäyttelijänä)
• Angus, 1995
• Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men, 1997) (tv-elokuva)
• Rocky Marciano (1999)