Giacomo Leopardi
| Giacomo Leopardi | |
|---|---|
 Giacomo Leopardi 1820. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. kesäkuuta 1798 Recanati, Marche |
| Kuollut | 14. kesäkuuta 1837 (38 vuotta) |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Cosimo Papareschi [1] |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.leopardi.it | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Giacomo Taldegardo Francesco di Sales Saverio Pietro Leopardi (29. kesäkuuta 1798 Recanati, Marche – 14. kesäkuuta 1837) on italialaisen runouden suurimpia nimiä. [2]
Leopardi syntyi pienessä Recanatin kaupungissa. Hänen vanhempansa olivat ankaria katolilaisia, jotka torjuivat vapaan ja uuden ajattelun, eikä kotikaupunkikaan ollut henkisesti samalla tasolla kuin hän. Nuori Leopardi sulkeutui siksi omaan maailmaansa ja keskittyi tutkimaan kreikkalaisia ja latinalaisia kirjailijoita. Liiallinen rasitus heikensi hänen terveytensä. Latinan ja italian kielellä hän kirjoitti tutkimuksia ensimmäisen ja toisen vuosisadan reettoreista ja kirkkoisistä. Tämän ajan tutkimuksista huomattavin on Saggio sugli errori popolari degli antichi (1815).[3] Leopardi tutustui vuonna 1817 elinikäiseen ystäväänsä ja tukijaansa Pietro Giordaniin (1774–1848). Runoilijaksi ryhdyttyään hän vietti harhailevaa elämää ja asui muun muassa Roomassa, Milanossa, Bolognassa, Firenzessä ja Pisassa. Hän tutustui henkilökohtaisesti Alessandro Manzonin ja Pietro Collettan kaltaisiin kuuluisuuksiin. [2]
Samanaikaisesti kirjallisen käänteen kanssa tapahtui kehitystä myös hänen yhteiskunnallisessa ja uskonnollisessa ajattelussaan. Uskovaisesta kristitystä ja ankarasta vanhoillisesta hän muuttui liberaaliksi vapaa-ajattelijaksi. Hänestä tuli isänmaanystävä, mikä henkii jo hänen ensi canzoneistaan All’Italia ja Sopra il monumento di Dante (1818). Mutta jo hänen kolmannessa isänmaallisessa canzonessaan Ad Angelo Mai (1820) ilmenee maailmantuskaa, mikä sitten synkkänä pohjavirtauksena kulkee kaikissa hänen runoissaan (Canzoni e versi, 1824–1826. Canti 1831–1835).[3]
Perhe oli taloudellisessa ahdingossa ja pelkäsi, että nuori Leopardi voisi yhteiskunnallisten vakaumuksiensa vuoksi maailmalla joutua vaaroihin, minkä vuoksi hänen täytyi 24-vuotiaaksi pysyä Recanatissa omaistensa valvonnan alaisena, sairaana ja synkkämielisenä. Vuonna 1822 hän viimein pääsi lähtemään kotoa, siirtyi Roomaan, missä ei viihtynyt ja palasi 1823 kotiin. Milanolainen kustantaja Stella kutsui hänet 1825 Milanoon ja antoi hänelle vaatimattomasti palkatun toimen kustannusliikkeessään.[3]
Köyhä runoilija oleskeli sittemmin Firenzessä ja Pisassa. Hänen ystävänsä paroni Bunsen oli hankkinut hänelle yliopistonopettajan paikan Bonnissa, mutta hän hylkäsi tarjouksen terveyssyistä. Kun Leopardi ei enää jaksanut lukea eikä kirjoittaa, hän joutui purkamaan Stellan kustannusliikkeen kanssa tekemänsä sopimuksen ja palaamaan vielä kerran Becanatiin. Hän viipyi siellä vuoteen 1830, ja napolilainen historioitsija Pietro Colletta antoi hänelle vuoden ajan omista varoistaan rahallista tukea. Becanatista Leopardi palasi Firenzeen, missä hän 1831 omisti Cantinsa toscanalaisille ystävilleen.[3]
Kun Colletta ei enää voinut avustaa Leopardia rahallisesti, hänelle avasi kotinsa Napolissa toinen italialainen kirjailija, Antonio Ranieri. Tämän talossa ja toverina Leopardi eli sitten kuolemaansa asti. Ranierin vieraanvaraisuutta ja suhdetta Leopardiin himmentää tämän Leopardin kuoleman jälkeen julkaisema teos Sette anni di sodalizio con Giacomo Leopardi, jossa hän aiheettomien epäluulojen nojalla esittää jaloa ystäväänsä perin nurjassa ja pikkumaisessa valossa.[3]
Runojen lisäksi Leopardi julkaisi joukon filosofisia tutkielmia sekä suorasanaisia, lähinnä dialoginmuotoisia kirjoitelmia 0peretti morali, joiden perussävy on moraalinen.[3]
Leopardi on niitä 1800-luvun merkittävimpiä kirjailijoita, jotka ovat teoksissaan ilmentäneet maailmantuskaa, hän on valittanut omaa kärsimystään ja ristiriitaansa, mutta tästä oman tuskan tuntemuksesta hän on kohonnut tuntemaan myötätuntoa koko kärsivän ihmiskunnan kohtaloa kohtaan.[3]
Leopardin elämä päättyi kesällä 1837, vain 38 vuoden iässä, koleraepidemian seurauksena. Hänet on haudattu Napoliin lähelle Vergiliuksen hautaa.lähde?
Elokuva Leopardi – runoilijan elämä (Il Giovane favoloso, 2014) kertoo Leopardin elämästä[4].
Suomennetut teokset
- Pääartikkeli: Luettelo Giacomo Leopardin tuotannon suomennoksista
- Giacomo Leopardin Laulut. Tampere: Lehmus, 1962.
- Mietteitä. (Pensieri, 1837.) Suomentanut ja selityksin varustanut Pauliina de Anna. Esipuheen kirjoittanut Marco Barsacchi. Turku: Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-135-5.
Lähteet
- ↑ Czech National Authority Database. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b ”Leopardi, Giacomo”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3677. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
- ↑ a b c d e f g Leopardi, Giacomo. Tietosanakirja osa 5, palsta 822–823, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
- ↑ Il Giovane favoloso Elonet.
Aiheesta muualla
- Sebastiano Timpanaro: The Pessimistic Materialism of Giacomo Leopardi. New Left Review 1979. (englanniksi)
- Jan Blomstedt: Luonto Leopardin silmin. Niin & näin 2/1995.
- Michael Dirda: Review: ”Canti,” by Giacomo Leopardi, translated by Jonathan Galassi. The Washington Post 15.12.2010. (englanniksi)
- Peter Campion: The Solitary Life. The New York Times 17.12.2010. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
