Golitsyn

Golitsyn-ruhtinassuvun vaakuna.
Prinssi George Golitsynin muistokirjasto sijaitsee Carlowin palatsissa Pietarissa osoitteessa Fontanka 46.
Maryinon palatsi päätyi Golitsyn-suvun omistukseen Stroganov-suvun kautta.
Venäjän ministerineuvoston puheenjohtaja, pää- ja ulkoministeri, ruhtinas Vasili Golitsyn.
Jalkaväenkenraali, ruhtinas Dmitry Vladimirovich Golitsyn.

Golitsyn (ven. Голи́цын) (Galitzine, Golitzin, Golitsin)[1] on venäläinen ruhtinassuku, joka on yksi tunnetuimmista ja suurimmista aristokraattisuvuista Venäjän historiassa. Suku on tuottanut merkittäviä valtiomiehiä, suurlähettiläitä, kuvernöörejä, marsalkkoja, tiedemiehiä, muusikoita, kirjailijoita, hyväntekijöitä ja taiteenkeräilijöitä.[2][1][3]

Ruhtinas Sergey Fedorovich Golitsyn.

Suku polveutuu Liettuan hallitsijasta Gediminasista.[4][5] Suvun esi-isät Narimantas ja Patrikas pitivät hallussaan karjalaisia läänityksiä.[6] Ruhtinas Mihail Bulgakov sai Golitza-kutsumanimen, joka tarkoittaa rautaista käsinettä.[1] Golitsynin sukunimi juontaa kyseisen tarinaan.[1]

Suvun motto on latinan kielellä "Vir est Vis", joka tarkoittaa "Ihminen on voima" suomen kielellä.[1]

Golitsynin suvussa on neljä sukuhaaraa: Vasiljevitši, Ivanovitši, Aleksejevitši, ja Mihailovitši.[1]

Aleksejevitši-sukuhaarassa on eniten jäseniä.[1] Sukuhaaran kantaisä on ruhtinas Aleksei Andrejevitš Golitsyn (1632-1694).[1]

Golitsynit ovat sukua Rurik- ja Romanov-suvuille.[1] Golitsynit ovat sukua venäläisille ja eurooppalaisille aatelissuvuille.[1]

Ruhtinas Vasili Golitsyn, joka toimi Venäjän suurlähettiläänä Puolassa, oli ehdokas uudeksi tsaariksi Venäjän sekasorron vuosien 1598-1613 aikana.[7] Puolalaiset vangitsivät Golitsynin, joka menehtyi vankeudessa.[7]

Ruhtinatar Feodora Golitsyn (k. 1651) avioitui ruhtinas Dmitri Požarskin (1578-1642) kanssa, jonka kunniaksi on pystytetty Mininin ja Požarskin muistomerkki.[7] Ruhtinas Požarskia kutsutaan isänmaanpelastajaksi, koska hänen johtamat joukot vapauttivat Moskovan sekasorron aikana.[7][8]

Neljä suvun jäsentä vaikutti merkittävissä tehtävissä keisari Pietari Suuren aikana.[5] Boris Golitsyn (1654-1714) toimi Pietari Suuren kamariherrana ja opettajana.[5] Vasili Golitsyn (1643-1714) oli Venäjän sijaishallitsijan Sofia Aleksejevnan neuvonantaja ja ulkoministeri.[5][9] Dmitri Mihailovitš Golitsyn (1665-1737) oli valtaneuvoston presidentti, kauppakollegion presidentti ja senaattori.[10] Mihail Golitsyn oli ylisotamarsalkka, senaattori ja Venäjän joukkojen ylipäällikkö Suomessa suuren Pohjan sodan aikana.[11]

Prinssi Pavel Vasiljevitš Golitsyn peri Marjinon palatsin äidiltään kreivitär Aglaida Pavlovna Stroganovalta (1799-1882), joka oli Stroganov-suvun jäsen .[1]

Kapteeni Boris Golitsyn toimi kruununprinssi Aleksanteri II:n adjutanttina. Hän sai Suomen senaatilta luvan perustaa Katariinan ruukin Muolaan pitäjän Perkjärven kylään. Ruukki sijaitsi Kosenjoen varrella.[12]

Golitsynin suku omisti maa-alueita myös Suomen suuriruhtinaskunnan puolella. Suku lahjoitti maita Riihimäki-Pietari-radan rakennustyötä varten. Suku lahjoitti yhdeksän ratavirstaa Muolaan pitäjän alueelta ja 23 ratavirstaa Kivennavan pitäjän alueelta.[13]

Prinssi Georgi Golitsynin (1916-1992) muistokirjasto sijaitsee Carlow’n palatsissa Pietarissa osoitteessa Fontanka 46.[14] Palatsin suojissa edistettiin musiikkikulttuuria.[14] Prinssi Georgen isoäiti kreivitär Natalia Georgina Carlow omisti palatsin.[14]

Golitsynon kaupunki on nimetty suvun mukaan.

Suvun jäseniä

Golitsyn-sukunimi otettiin käyttöön 1500-luvun puolivälissä.

  • Narimantas (~1298–1348), Liettuan suuriruhtinaan Gediminasin poika
  • Patrikas (~1340–1408), ruhtinas, Narimantasin poika
  • Vasili Jurjevitš (k. 1450) ruhtinas
  • Iivana Vasleinpoika (n. 1440-1498) ruhtinas, Pihkovan ja Novgorodin käskynhaltija, Moskovan pajarihallituksen jäsen
  • Mihail Bulgakov (1466−1556), ruhtinas, komentaja, Moskovan pajarihallituksen jäsen, Iivana Vasleinpoika
  • Vassian Kossoi (1470−1545), venäläinen poliitikko ja kirkonmies
  • Juri Bulgakov-Golitsyn (k. 1561) ruhtinas, suurlähettiläs Pihkovan käskynhaltija, Suuren Novgorodin maaherra[7]
  • Ivan Jurjevitš Golitsyn (k. 1583) ruhtinas, Helena-tytär avioitui Aminoff-suvun pajari Gregori Aminevin kanssa[7]
  • Ivan Golitsyn (k. 1607) ruhtinas, Kazanin kuvernööri[7]
  • Vasili Golitsyn (k. 1619) ruhtinas, Venäjän suurlähettiläs Puolassa[7]
  • Andrei Golitsyn (k. 1638) ruhtinas, Siperian kuvernööri[7]
  • Ivan (k. 1654), ruhtinas, Kazanin, Tulan ja Astrakhanin kuvernööri[7]
  • Ivan Golitsyn (k. 1686) ruhtinas, Kazanin kuvernööri[7]
  • Mihail Golitsyn (k. 1687) ruhtinas, Smolesnkin ja Kiovan kuvernööri[7]
  • Andrei Golitsyn (k. 1701) ruhtinas, Kiovan ja Kazanin kuvernööri[7]
  • Vasili Golitsyn (1643–1714) ruhtinas, Venäjän ministerineuvoston puheenjohtaja, pää- ja ulkoministeri[15][7]
  • Boris Golitsyn (1654-1714) ruhtinas, kamariherra, Pietari Suuren opettaja[7]
  • Dmitri Golitsyn (1654–1738) poliitikko
  • Pjotr Golitsyn (1662-1721) ruhtinas, Venäjän suurlähettiäs Itävallassa, senaattori, Arkangelin, Kiovan ja Riian kuvernööri
  • Dmitri Mihailovitš Golitsyn (1665-1737) ruhtinas, valtaneuvoston presidentti, kauppakollegion presidentti, senaattori
  • Mihail Mihailovitš Golitsyn (1684-1764) Venäjän laivaston komentaja, kenraaliamiraali, diplomaatti[16]
  • Mihail Golitsyn (1675–1730), ylisotamarsalkka, senaattori, Venäjän joukkojen ylipäällikkö Suomessa
  • Dmitri Vladimirovitš Golitsyn (1771–1844), kenraali, Moskovan kenraalikuvernööri
  • Vasili Sergejevitš Golitsyn (1794-1836), keisari Aleksanteri I:n adjutantti[1]
  • Lev Sergejevitš Golitsyn (1845-1915), ruhtinas, Venäjän keisari Aleksanteri III:n viinimestari, venäläisen samppanjan kehittäjä, Abrau-Durso-samppanjan luoja[17]
  • Dmitri Borisovitš Golitsyn (1850-1920), ruhtinas, jalkaväenkenraali, ylihovijahtimestari[18]
  • Nikolai Golitsyn (1850–1925) poliitikko, Venäjän keisarikunnan viimeinen pääministeri
  • Boris Golitsyn (1862–1916) fyysikko, seismografin keksijä
  • Georgi Golitsyn (1916-1992) ruhtinas, Britannian puolustusvoimien majuri, yritysjohtaja, kirjailija[19]

Yksi suvun sukuhaaroista selvisi Josif Stalinin vainoista Neuvostoliiton aikana.[20] Toinen sukuhaara muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen takia.[20] Suvun jäseniä elää Yhdysvalloissa, Britanniassa, Kanadassa, Saksassa ja Venäjällä.[1][20][21]

Suvun rakennuksia

Lähteet

  1. a b c d e f g h i j k l m galitzinelibrary.ru ::English version ::ABOUT THE LIBRARY galitzinelibrary.com. Viitattu 9.10.2023.
  2. Howard Amos: The Noble Survivors The Moscow Times. 27.5.2017. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  3. Jessica Pullar: ‘Red, White & Blue’ Star Nicholas Galitzine Only Started Acting Because Of A Crush ELLE. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  4. ”Golitsyn”, Nordisk familjebok, s. 1444. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio Viitattu 18.6.2010. (ruotsiksi)
  5. a b c d Golitsyn family | Russian Aristocracy, Tsarist Era & Imperial Court | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  6. A.J. Europaeus: Karjalan ajan-tiedot Täysinän rauhaan asti, vuonna 1595. Kuopio: P. Aschanin ja kumpp, 1859. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.6.2010.
  7. a b c d e f g h i j k l m n o Galitzine 1 www.genealogy.euweb.cz. Viitattu 10.10.2023.
  8. Kansallinen yhtenäisyys Venäjällä - miten sitä rakennetaan? The Ulkopolitist. 2.11.2015. Viitattu 10.10.2023.
  9. Abby Smith: The Brilliant Career of Prince Golitsyn. Harvard Ukrainian Studies, 1995, 19. vsk, s. 639–654. ISSN 0363-5570 Artikkelin verkkoversio.
  10. Dmitry Mikhaylovich, Prince Golitsyn | Reformer, Diplomat, Educator | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  11. Syrjö, Veli-Matti: Golitsyn, Mihail Mihailovitsh (1675 - 1730) kansallisbiografia.fi. 4.5.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.10.2023.
  12. Puustinen, Kauko: Karjalan kannaksen historialliset ruukit. Geologi, 2012. Suomen Geologinen Seura.
  13. Teuvo Termonen: Junalla Pietarista Kivennavalle. Espoo, Kypäräkuja 10: Teuvo Termonen, 2008. ISBN 978-952-92-3927-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.9.2024.
  14. a b c galitzinelibrary.ru ::English version ::ABOUT THE LIBRARY galitzinelibrary.com. Viitattu 10.10.2023.
  15. Vasily Vasilyevich, Prince Golitsyn | Facts, Biography, & Significance | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)
  16. Glorious Pleiad of Russian admirals rusnavy.com. Viitattu 9.10.2023.
  17. Sofia Polyakova: How Russia made BETTER champagne than the French Russia Beyond. 31.12.2022. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  18. Голицыно www.golitsyno.info. Viitattu 25.3.2024.
  19. galitzinelibrary.ru ::English version ::ABOUT THE LIBRARY galitzinelibrary.com. Viitattu 10.10.2023.
  20. a b c Michael Bourdeaux: Memoirs of a survivor. The Golitsyn family in Stalin's Russia. By Sergei Golitsyn (trans. Nicholas Witter, intro. Dominic Lieven). Pp. 556+8 plates. London: Reportage Press, 2008. £14.99 (paper). 978 1 9067020 1 4. The Journal of Ecclesiastical History, 2010-10, 61. vsk, nro 4, s. 881–881. doi:10.1017/S0022046910000400 ISSN 1469-7637 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  21. Anne Lee Phillips: Houston's Own Royal Princess Gets Married in a Dreamy Mexico City Wedding: Engaged After Just Six Weeks, Couple Enjoys a Fairytale Day PaperCity Magazine. 12.2.2018. Viitattu 9.10.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Galitzine