Helsingin Sanomat

Hakusana ”Hesari” ohjaa tänne. Hesari-lempinimeä käytetään myös Helsinginkadusta.
Helsingin Sanomat
Helsingin Sanomien etusivu 7. heinäkuuta 1904.
Helsingin Sanomien etusivu 7. heinäkuuta 1904.
Lyhenne HS
Lehtityyppi sanomalehti
Kustantaja Sanoma Media Finland
Julkaisija Sanoma Media Finland
ISSN ISSN 0355-2047
Levikki Laskua 203 456 (LT 2019)[1]
Kokonaislevikki Nousua 339 437 (LT 2019)
Perustettu 1889 nimellä Päivälehti
Päätoimittaja Antero Mukka (vt.)
Sitoutuneisuus sitoutumaton (Nuorsuomalainen puolue 1904–1918, Kansallinen Edistyspuolue 1918–1932)
Kotikunta Helsinki
Kotimaa Suomi
Sivukoko tabloidi
Ilmestymistiheys ma–su
Kieli suomi
Aiheesta muualla
Kotisivu

Helsingin Sanomat, lyh. HS,[2] on levikiltään Suomen suurin tilattava sanomalehti. Sen omistaa Sanoma-konserniin kuuluva Sanoma Media Finland. Vuonna 2019 painetun lehden levikki oli 203 456 ja kokonaislevikki 339 437.[1] Päivittäisiä lukijoita sillä on keskimäärin 688 000.[3]

Helsingin Sanomat on Pohjoismaiden laajalevikkisin sanomalehti. Levikkien laskiessa ruotsalainen Aftonbladet ohitti sen muutaman vuoden ajaksi 2000-luvun alkuvuosina.[4] Tammikuussa 2013 Helsingin Sanomat siirtyi broadsheet-koosta puolta pienempään tabloidikokoon. HS:n liitteenä ilmestyy aikakauslehtimäinen Kuukausiliite sekä perjantaisin ilmestyvä Nyt-liite. Levikintarkastuksen mukaan Kuukausiliitteellä on keskimäärin 867 000 lukijaa eli enemmän kuin varsinaisella lehdellä.[3]

Helsingin Sanomien virkaa toimittavana vastaavana päätoimittajana on 18. marraskuuta 2022 alkaen Antero Mukka.[5]

Historia

Päivälehti

Lehti perustettiin nimellä Päivälehti vuonna 1889 alun perin nuorsuomalaisten äänenkannattajaksi. Lehden perustajia olivat muun muassa Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi 16. marraskuuta 1889, mutta säännöllinen ilmestyminen kuusi kertaa viikossa alkoi vasta vuoden 1890 alkupuolella. Vuonna 1894 päivälehteläisten ”nuorten” piirissä perustettiin nuorsuomalainen puolue.

Helsingin Sanomat aloittaa

Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden 3. heinäkuuta 1904 sen viitattua epäsuorasti mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Jo keväällä 1903 Bobrikov oli karkottanut lehden perustajan Eero Erkon maasta yhdessä muiden johtavien perustuslaillisten kanssa.[6] Päivälehden tilalle perustettiin kuitenkin saman tien Helsingin Sanomat, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. heinäkuuta 1904. Samalla perustettiin myös kustannusyhtiö Sanoma Osakeyhtiö (sittemmin Sanoma News, nyk. Sanoma Media Finland), joka kuuluu nykyisin Sanoma-konserniin.

Valtiollisen tilanteen muututtua Bobrikovin murhan jälkeen Eero Erkko saattoi palata Suomeen 1905, ja hän astui seuraavana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Suomen suurin lehti Helsingin Sanomista tuli vuonna 1914, jolloin se alkoi ilmestyä seitsenpäiväisenä.

Itsenäisyyden alku

Lehti oli ensimmäisinä vuosikymmeninään suomenkielinen liberalismin lippulaiva. Se oli 1904–1918 Nuorsuomalaisen puolueen ja 1918–1932 Kansallisen Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja. Lehteen kirjoittivat monet Edistyspuolueen poliitikot, kuten K. J. Ståhlberg, Rudolf Holsti ja Heikki Ritavuori.

Eero Erkon kuoltua vuonna 1927 hänen pojastaan Eljas Erkosta tuli sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja että Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Eljas Erkon aikana Helsingin Sanomat julistautui puolueettomaksi lehdeksi 1932, joskin sen linja säilyi lähellä Edistyspuoluetta aina puolueen hajoamiseen vuonna 1951 saakka.lähde?

Ilta-Sanomain perustaminen

Helmikuussa 1932, Mäntsälän kapinan sytyttyä, lehdelle luotiin nopeasti oma iltapainos Ilta-Sanomat. Erkko arvioi kapinan olevan niin suuri ja tärkeä uutinen, että vanhanaikaiset kaupungilla kiertävät sähkösanomat eivät riittäisi sen raportoimiseen. Kapinauutisoinnissaan lehti esiintyi laillisuusrintaman ja hallituksen tukijana. Ilta-Sanomat ilmestyi Helsingin Sanomien iltapainoksena vuoteen 1949, jolloin se irtautui omaksi lehdekseen. Eljas Erkko luopui päätoimittajuudesta 1938 noustessaan Cajanderin hallituksen ulkoministeriksi, ja uudeksi päätoimittajaksi valittiin ulkomaantoimittaja Yrjö Niiniluoto.

Sotienjälkeinen aika

Helsingin Sanomain toimitustiloja Ludviginkadulla vuonna 1965.

Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat Helsingin Sanomille pitkän kasvun aikaa. Vuonna 1954 siitä tuli Pohjoismaiden suurin tilauslehti yli 236 000 kappaleen arkilevikillä ja lähes 260 000 kappaleen sunnuntailevikillä. Lehteä yli kaksi vuosikymmentä johtaneen Yrjö Niiniluodon kuoltua 1961 päätoimitus uudistettiin: entisen yhden päätoimittajan tilalle tulivat vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa. Vuonna 1967 Sanomain ammattikoulun yhteyteen perustettiin oma toimittajakoulu. Lehteä painettiin toimituksen vieressä Ludviginkadulla vuoteen 1977 asti. Tuolloin painatus koki teknisen vallankumouksen, kun Sanomalan painolaitos vihittiin käyttöön Vantaan Martinlaaksossa. Lehden sivut siirrettiin Ludviginkadulta Sanomalaan sähköisesti radiolinkin kautta.

Suuruuden vuodet

Sanomala, sanomalehtipaino Vantaan Martinlaaksossa.

Helsingin Sanomista tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti vuonna 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. Ajanjakson tunnettuihin toimittajiin kuuluivat muiden muassa teatteriarvostelija Jukka Kajava ja musiikkiarvostelija Seppo Heikinheimo sekä lehden pitkäaikainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Seuraavien vuosikymmenten aikana lehteen perustettiin kaksi liitettä. Vuonna 1983 aloitti ilmestymisensä pitkiä aikakauslehtimäisiä artikkeleita sisältävä, kiiltävälle paperille painettu Kuukausiliite. Viihteellisempi, nuorekkaalle lukijakunnalle tarkoitettu viikkoliite Nyt alkoi ilmestyä 1995.[7] Vuonna 1989 lehden rakenne uudistui, kun se jaettiin neljään osaan elokuun alusta lähtien. 16. marraskuuta ilmestyneestä 100-vuotisjuhlanumerosta lähtien ne on nimetty A-, B-, C- ja D-osiksi.[8] Lehden internet-versio avattiin vuonna 1996 nimellä Verkkoliite. Verkkopalvelun nimi ja verkko-osoite (www.helsinginsanomat.fi) muuttuivat muotoon HS.fi vuonna 2006.[9]

Vuosituhannen vaihduttua

Nykyisin lehteä toimitetaan Sanomatalossa, jonne toimitus muutti syksyllä 1999.

Vuonna 2005 perustettiin Helsingin Sanomat Oy, joka sulautui takaisin emoyhtiöönsä Sanoma News Oy:hyn 2009.[10] Vuonna 2005 Helsingin Sanomat osti Radio Helsingin.

Sunnuntain 8. lokakuuta 2006 pääkirjoituksessa päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti lehden tukevan Suomen Nato-jäsenyyttä.[11]

Vuonna 2007 Aatos Erkko toivoi Helsingin Sanomien jatkavan "liberaalilla linjallaan". Samalla hän ilmoitti, ettei puutu lehden toimitukseen.[12]

Uudistusten aikaa

Marraskuussa 2011 Helsingin Sanomien ja Nelosen uutistoimitoimitukset yhdistyivät.[13]

Huhtikuussa 2012 Helsingin Sanomat otti ensimmäisenä suomalaisena mediatalona tarjontaan mukaan lehden ja tablettitietokoneen yhteistilauksen.[14] Marraskuussa 2012 lehden internet-sivuille pystytettiin maksumuuri. Ilmaiseksi saa lukea viisi uutista viikossa ja etusivua.[15]

Sanoman hallitus päätti 31. heinäkuuta 2012, että lehti siirtyy tabloidikokoon tiistaista 8. tammikuuta 2013 alkaen. Tuotantoteknisistä syistä muutosta edeltävänä maanantaina lehteä ei julkaistu, joten sunnuntain, loppiaisen 6. tammikuuta lehti jäi viimeiseksi broadsheet-kokoiseksi.[16] Loppuvuodesta 2012 ilmoitettiin myös lehden englanninkielisen verkkojulkaisun lopettamisesta.[17]

Toukokuussa 2013 Mikael Pentikäinen erotettiin vastaavan päätoimittajan tehtävästä. Potkuja perusteltiin luottamuspulalla. Väliaikaiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin Riikka Venäläinen.[18] Syyskuussa 2013 Kaius Niemi aloitti lehden vastaavana päätoimittajana.[19] Syksyllä 2013 Helsingin Sanomat myi Radio Helsingin.[20] Vuonna 2013 lehden levikki oli 313 062 ja sunnuntailevikki 352 541.[21]

Elokuussa 2014 Helsingin Sanomat alkoi julkaista vain internetissä ilmestyvää iltapainosta. Painos ilmestyy kello 16.30 ja on nimeltään HS Ilta.[22]

Elokuussa 2017 Helsingin Sanomat avasi verkkosivuillaan tilaajilleen Aikakone-nimisen palvelun josta voi lukea digitoituina näköislehtinä vuosien 1904-1997 vanhoja Helsingin Sanomia.[23][24]

Helsingin Sanomien mainos

Kun Donald Trump ja Vladimir Putin tapasivat Helsingissä 2018, Helsingin Sanomat mainosti kampanjalla, jossa presidentit toivotettiin tervetulleiksi lehdistönvapauden maahan[25]. Mainokset herättivät maailmanlaajuista huomiota[25] ja ne palkittiin Kultahuipulla[26], Effiellä[27] ja Suurella journalistipalkinnolla[28].

Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2017 artikkelin "Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin"[29], joka oli tarkoitettu suunnitellun juttusarjan ensimmäiseksi osaksi. Puolustusvoimien pääesikunta teki poliisille tutkintapyynnön artikkelin julkaisun jälkeen. Keskusrikospoliisin esitutkinnan perusteella poliisi epäilee viittä Helsingin Sanomien työntekijää turvallisuus­salaisuuden paljastamisesta.[30]

2020–

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 Venäjän hallinto pakotti venäläisen median raportoimaan ainoastaan virallisesti hyväksyttyä tietoa. Lisäksi viimeiset riippumattomat radio- ja tv-kanavat lakkautettiin. Vastareaktiona pohjoismaiset sanomalehdet Helsingin Sanomat, Dagens Nyheter ja Politiken ryhtyivät julkaisemaan artikkeleitaan venäjäksi. [31]

Päätoimittaja Kaius Niemi jäi kiinni rattijuopumuksesta ja erosi tehtävästään marraskuussa 2022.[32]

Vuonna 2023 Helsingin Sanomat lakkasi julkaisemasta freelancer-toimittajien kirjoittamia TV-arvosteluja.[33] Uudistuksen jälkeen Tv-sivun pääjuttupaikalla julkaistiin vain puffimaisia, lehdistötiedotteilta vaikuttavia juttuja, tai sellaisia kritiikkejä, jotka oli jo aiemmin julkaistu Ilta-Sanomissa[34]. Uudistusta moitittiin "halpuutukseksi" ja "alennustilaksi".[34]

2023 lehti perusti tutkivan journalismin ryhmän, johon kuuluvat mm. Salla Vuorikoski, Tuomo Pietiläinen, Susanna Reinboth ja Paavo Teittinen.[35]

Sisältö

Sunnuntaisivujen vastauspalsta, Virve Aarnivan pitämä Kysy Kirstiltä aloitti vuonna 1993 ja jatkoi aina vuoteen 2009[36], jolloin Aarniva jäi eläkkeelle[37]. Kirja Kirsti vastaa julkaistiin 1999[38]. Kirstin palstan sijaiseksi tuli Torsti tietää vuonna 1998[36][37]. Kirstin jäätyä eläkkeelle hänen paikkansa otti Usko Siskoa[36][37]. Torsti vastasi esimerkiksi teknisiin ja luonnon­tiedettä koskeviin kysymyksiin, ja Sisko kehitettiin sen vastapainoksi vastaamaan ihmissuhteisiin ja etiikkaan liittyviin kysymyksiin[37]. Kirstin, Torstin ja Siskon palstat lakkautettiin vuonna 2023[36]. Vastauspalsta ei ollut verkossa yhtä suosittu kuin paperilehdessä ja päätoimittajan mukaan sen tilalle haluttiin kehittää palsta, joka kiinnostaisi lukijoita myös digitaalisessa ympäristössä.[37]

Ensimmäisenä Helsingin Sanomien säännöllisenä pilapiirtäjänä aloitti 1930-luvulla Oskari ”Oki” Räisänen, jonka piirrustuksia selvennettiin pitkillä kuvateksteillä.[39] Hänet korvasi vuonna 1950 Kari Suomalainen. [39] Suomalainen halusi tehdä piirroksia, joita ei tarvinnut selitellä[39]. Hänen uransa kesti viidettä vuosikymmentä[39]. Se päättyi vuonna 1991 riitaan, kun lehti ei suostunut julkaisemaan hänen muukalaisvastaista piirrostaan[39]. Mauri Kunnas käväisi pilapiirtäjänä vuoden 1983 paikkeilla[40]. Karin seuraajaksi tuli Terho Ovaska, jolle oli tyypillistä kuvata tavallisen ihmisen havaintoja[39]. Ovaska jäi eläkkeelle vuonna 2005[39]. Häntä seurasi Henrik Karlsson, kotimaiseen politiikkaan keskittynyt kommentaattori.[39] Karlsson kertoi: ”En halunnut käyttää jättilekaa, vaan pikemminkin kutitella höyhenellä, ja saada edes jonkun lukijan ajattelemaan”[41]. Hän jatkoi työssä eläköitymiseensä asti, vuoteen 2020.[39] Sarjakuvasivuilla ilmestynyttä Fingerporia piirtänyt Pertti Jarla ryhtyi tekemään viikottaisia pilapiirroksia vuonna 2020.[39]

Päätoimittajat

Vuoteen 1961 asti Helsingin Sanomilla oli yksi päätoimittaja, poikkeuksena 1920–1930-luvun vaihde, jolloin Eljas Erkko ja W. W. Tuomioja jakoivat päätoimittajuuden neljän vuoden ajan. Vuodesta 1961 eteenpäin lehdellä on ollut vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa.

Päätoimittajat ennen vuotta 1961

Vastaavat päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen

Muut päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen

Levikin kehitys

Helsingin Sanomien lehden levikki vuosina 2001–2019:[48][49][50]

Verkkosivusto

Alexan mukaan verkkosivusto hs.fi on Suomen 24. suosituin verkkosivusto.[51]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Levikkitilasto LT2019 (pdf) 5.8.2020. Media Audit Finland Oy.
  2. ↑ Lyhenneluettelo: H Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 2.10.2015.
  3. ↑ a b KMT 2017 lukijamäärät ja kokonaistavoittavuus (pdf) Media Audit Finland Oy. Arkistoitu 4.4.2018. Viitattu 19.3.2018.
  4. ↑ Af­tonb­la­de­tis­ta Pohjoismaiden suurin Kaleva.fi. 1.3.2003. Viitattu 2.10.2015.
  5. ↑ Olli-Pekka Toivanen, Anna Näveri, Veikko Eromäki, Otso Karhu: HS:n päätoimittajaa Kaius Niemeä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta – Sanoman hallitus vapautti Niemen tehtävästään Yle uutiset. 18.11.2022. Viitattu 18.11.2022.
  6. ↑ Sanoma – lähes 150 vuotta viestintää. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 30.10.2010
  7. ↑ Tamminen, Tuomo: Suomen ärhäkin lehti Aviisi. 6/2007. Viitattu 7.9.2011.
  8. ↑ Helsingin Sanomat uudistui tänään. Helsingin Sanomat, 16.11.1989, s. A2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.5.2020.
  9. ↑ HS.fi:n historiakooste, multimedia (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Sanoma yksinkertaistaa yhtiörakennettaan 30.5.2008. Sanoma Oyj. Arkistoitu 8.1.2011. Viitattu 21.7.2009.
  11. ↑ Virkkunen, Janne: Vielä kerran Natosta ja Suomesta. Helsingin Sanomat, 8. lokakuuta 2006.
  12. ↑ Helsingin Sanomat 1.4.2008, s. A5.
  13. ↑ Helsingin Sanomien ja Nelosen uutisten toimitukset yhteen 2.11.2011. Helsingin Sanomat.
  14. ↑ HS alkaa myydä iPadia ja digitilausta pakettina 23.4.2012.. http://www.hs.fi.
  15. ↑ Media lirissä: Uusia maksumuureja syntyy jo ennen kesälomia 5.4.2013. Talouselämä. Arkistoitu 22.1.2015. Viitattu 21.1.2015.
  16. ↑ Helsingin Sanomien suuri lehtiuudistus toteutuu tammikuussa, hs.fi, uutiset, viitattu 31.7.2012
  17. ↑ Helsingin Sanomat closes down International Edition 30.10.2012. Yle Uutiset. Viitattu 12.7.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Tiina Länkinen: Mikael Pentikäiselle potkut Helsingin Sanomista 27.5.2013. Yle Uutiset. Viitattu 27.5.2013.
  19. ↑ Kaius Niemi Helsingin Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi 3.9.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.10.2013.
  20. ↑ Radio Helsinki siirtyy uudelle omistajalle 12.9.2013. Yleisradio. Viitattu 18.1.2015.
  21. ↑ LT-Levikkitilasto 2013 23.6.2014. Levikintarkastus Oy. Arkistoitu 17.4.2015. Viitattu 19.10.2014.
  22. ↑ Helsingin Sanomat aloittaa digitaalisen iltapainoksen julkaisun 27.8.2014. Yleisradio. Viitattu 21.1.2015.
  23. ↑ Hesarit vuosilta 1904–1997 ovat nyt digitilaajien luettavissa – katso Aikakoneesta, miten HS uutisoi kuulennosta tai mitä syntymäpäivänäsi kirjoitettiin Helsingin Sanomat. 27.8.2017. Viitattu 21.6.2021.
  24. ↑ Näin löydät vanhat näköislehdet. Helsingin Sanomat, 2.9.2017, nro 236, s. C2-C9. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.6.2021.
  25. ↑ a b Helsingin Sanomien mainostaulut lehdistönvapaudesta saivat runsaasti huomioita kansainvälisessä mediassa – osa kirjoitti mainosten pilkkaavan Trumpia ja Putinia Yle Uutiset. 16.7.2018. Viitattu 9.6.2023.
  26. ↑ Tulokset - Grafia www.vuodenhuiput.fi. Viitattu 9.6.2023.
  27. ↑ The Land of Free Press Effie. Viitattu 9.6.2023.
  28. ↑ Palkitut 2018 Suuri Journalistipalkinto. 13.3.2019. Viitattu 10.6.2023.
  29. ↑ Laura Halminen, Tuomo Pietiläinen: Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin hs.fi. 16.12.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.12.2020.
  30. ↑ Onni Niemi, Anne Kantola: Krp epäilee viittä Helsingin Sanomien työntekijää turvallisuus­salaisuuden paljastamisesta hs.fi. Viitattu 20.12.2020.
  31. ↑ News in Russian | Pohjoismaiset sanomalehdet alkavat yhdessä julkaista artikkeleitaan venäjäksi – Päätoimittajat: ”Venäläisillä on oikeus tietää” Helsingin Sanomat. 10.3.2022. Viitattu 9.6.2023.
  32. ↑ Rikosepäilyt | Kaius Niemi sai syytteen törkeästä rattijuopumuksesta Helsingin Sanomat. 20.12.2022. Viitattu 10.6.2023.
  33. ↑ Manu Haapalainen: HS luopuu televisiosta kirjoittavista freelancereista - “Tässä pitää ajatella kylmiä talouslukuja” Journalisti. 13.4.2023. Viitattu 10.6.2023.
  34. ↑ a b Manu Haapalainen: Helsingin Sanomien tv-sivun uudistus on pelkkää halpuutusta Journalisti. 9.6.2023. Viitattu 10.6.2023.
  35. ↑ Journalismi | Helsingin Sanomat perusti tutkivan journalismin ryhmän Helsingin Sanomat. 16.6.2023. Viitattu 16.6.2023.
  36. ↑ a b c d Torsti ja Sisko | Miten Suomelle lisättiin lipputanko Naton päämajalle, kysytään Siskon ja Torstin viimeisellä palstalla Helsingin Sanomat. 16.4.2023. Viitattu 17.8.2023.
  37. ↑ a b c d e HS päätti lopettaa ikoniset suosikkipalstansa – tässä syy Ilta-Sanomat. 16.4.2023. Viitattu 17.8.2023.
  38. ↑ ISBN 952-5180-18-2
  39. ↑ a b c d e f g h i j Sarjakuva | Pertti Jarla ryhtyy HS:n pääkirjoitussivun pilapiirtäjäksi, ja ensimmäisen kuvan aihe on Paavo Väyrynen – ”En ala jäykistellä” Helsingin Sanomat. 30.8.2020. Viitattu 17.8.2023.
  40. ↑ Tietoa Maurista www.maurikunnas.net. Viitattu 20.8.2023.
  41. ↑ Susanna Laari HS: Pilapiirtäjä Karlsson jäi eläkkeelle ja kertoo nyt, miten netti muutti hänen työnsä – Jotkut asiat ovat silti pysyneet, esimerkiksi Paavo Väyrynen Helsingin Sanomat. 16.2.2020. Viitattu 17.8.2023.
  42. ↑ Erja Yläjärvi Helsingin Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi Yle Uutiset. 7.3.2023. Viitattu 4.9.2023.
  43. ↑ Yle.fi
  44. ↑ a b Helsingin Sanomat nimitti kaksi uutta päätoimittajaa HS.fi. 30.9.2014. Viitattu 30.10.2014.
  45. ↑ Helsingin Sanomien päätoimittaja Päivi Anttikoski irtisanoutui Yle.fi, uutiset 27.2.2017
  46. ↑ Mukka, Antero: Anu Ubaud Helsingin Sanomien toiseksi päätoimittajaksi – suositut aikakauslehdet vahvistamaan HS:n sisältötarjontaa Helsingin Sanomat. 4.9.2019. Viitattu 4.10.2019.
  47. ↑ a b Helsingin Sanomat | Laura Saarikoski Helsingin Sanomien päätoimittajaksi, vastuualueena syventävät sisällöt Helsingin Sanomat. 14.6.2022. Viitattu 20.11.2022.
  48. ↑ LT-levikit 2010–2017 Media Audit Finland Oy. Viitattu 19.3.2018.
  49. ↑ https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2020/06/LT-tilasto-2018.pdf
  50. ↑ https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2020/08/LT-tilasto-2019.pdf
  51. ↑ hs.fi Competitive Analysis, Marketing Mix and Traffic - Alexa Alexa. Arkistoitu 11.7.2020. Viitattu 29.7.2020.

Kirjallisuutta

  • Blåfield, Antti: Loistavat Erkot: Patruunat ja heidän päätoimittajansa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3.
  • Hämäläinen, Unto ym. (toim.): Etusivun uutisia: Uutissivuja ja valokuvia 125 vuoden ajalta. Helsinki: HS-Kirjat, 2014. ISBN 978-952-5557-64-0.
  • Klemola, Pertti: Helsingin Sanomat, sananvapauden monopoli. Otava, 1981.
  • Mainio, Aleksi: Erkon kylmä sota: Helsingin Sanomat Moskovan varjossa. Helsinki: Siltala, 2018. ISBN 978-952-234-472-4.
  • Pietilä, Kauko – Sondermann, Klaus: Sanomalehden yhteiskunta. Vastapaino, 1994.
  • Räty, Reetta & Aalto, Milla: NytTen: Kymmenen vuotta jäniksen selässä. [Helsinki]: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-03-0
  • Virkkunen, Janne: Päivälehden mies. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-40015-9.
  • Jyrki Vesikansa: Satavuotinen lehtisota. Uuden Suomen ja Helsingin Sanomain keskinäinen kilpailu 1889–1991. Readme.fi 2021 ISBN 978-952-373-408-1 (perustuu Vesikansan väitöskirjaan)

Aiheesta muualla