John D. Rockefeller

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

John D. Rockefeller
John D. Rockefeller vuonna 1885
Henkilötiedot
Syntynyt	8. heinäkuuta 1839 Richford, New York
Kuollut	23. toukokuuta 1937 (97 vuotta) Ormond Beach, Florida
Muut tiedot
Omaisuus	663,4 miljardia dollaria vuoden 2007 dollareissa (perustuu historian rikkaimpien henkilöiden listaan ja tietoon Forbesilta – helmikuu 2008).[1][2][3]
Yritys	Standard Oil
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

John Davison Rockefeller, Sr. (8. heinäkuuta 1839 Richford, New York – 23. toukokuuta 1937 Ormond Beach, Florida) oli yhdysvaltalainen liikemies, joka perusti maailman suurimman öljy-yhtiön Standard Oilin ja oli aikanaan maailman rikkain mies. Rockefellerin kuollessa vuonna 1937 hänen omaisuutensa arveltiin olevan 1,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä olisi nykyrahaksi muunnettuna mittava omaisuus.

Lapsuus ja nuoruus

John Davison Rockefeller syntyi Richfordissa, New Yorkin osavaltiossa 8. heinäkuuta 1839 kuusilapsisen keskiluokkaisen perheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi.^[4] Johnin isä William Avery Rockefeller (1810–1906) oli seura- ja myyntimies, joka matkusteli ja myi patenttilääkkeitä. Johnin äiti Eliza Rockefeller (1813–1889) halusi lapsistaan rehellisiä ja yritteliäitä kansalaisia eikä säästellyt vitsaa sääntöjensä valvomisessa. Muuan opettaja kuvasi kolmea Rockefellerin veljestä seuraavasti: ”Älykkäitä poikia, joiden saattoi arvata vielä saavan maailmassa jotain aikaan.” John ei pitänyt itseään hyvänä oppilaana. Matematiikka oli oikeastaan ainoa oppiaine, jonka hän hallitsi, mutta kemiakaan ei tuntunut vaikealta. Tulevissa öljybisneksissä nämä oppiaineet olivat valttia.^[5]

Rockefeller aloitti liiketoimensa varhain: koulupäivän alussa hänellä oli tapana mennä ostamaan makeisia, jotka hän sitten myi välitunnilla kaksinkertaiseen hintaan. Hän lainasi myös rahaa korkoa vastaan. John kävi kansakoulun ja myöhemmin kirjanpitokoulua. 16-vuotiaana hän sai oikean työpaikan toimistoapulaisena ja jätti kirjanpitokoulun kesken. Koulunkäynnin ohessa hän teki liiketoimia. Hän oli kiinnostunut matematiikasta ja kemiasta. Alle 20-vuotiaana hän perusti englantilaisen kumppaninsa Maurice B. Clarkin kanssa välitysliikkeen,^[4] jonka toimialaan kuuluivat vilja, heinä ja liha. Yritykseen liittyi myöhemmin kaksi Clarkin veljeä. John oli järjestelmällinen ja käytännöllinen periaatteiden ihminen, joka ajatteli kaiken etukäteen. Hän kunnioitti lakeja ja sääntöjä ja toimi niiden mukaan. Huolimattomuutta ja laiskuutta John piti syntinä ja ajanhaaskauksena. Hän ei pelännyt tuoda julki omia aatteitaan, sillä hänen kannattamansa arvot olivat perinteisiä ja hyväksi havaittuja. John oli ”yksinyrittäjä”, mutta sisimmässään hän uskoi yhteistyöhön. Uskonnollisuus oli hänelle tärkeä elämän osa-alue, eikä hän unohtanut tätä jakaessaan myöhemmin satoja miljoonia dollareita lahjoituksia. Häneltä kysyttiin, miksi hän aikoo, kun tulee isoksi. Vastauksena oli: ”Aion hankkia paljon rahaa.”

Öljy-yhtiön perustaminen ja toiminta

Pian Rockefeller kuuli, että Kaliforniasta oli löydetty öljyä. Sitä ei osattu vielä porata eikä hyödyntää, mutta Rockefeller näki kuitenkin öljyn tarjoamat suunnattomat mahdollisuudet. Väestönkasvun takia öljyn kysyntä lisääntyi, joten syntyi uusia ja isompia tehtaita ja öljynjalostamoita. Ihmiset keksivät uusia koneita ja laitteita, jotka tarvitsivat öljyä voiteluaineeksi. Näihin kuului myös höyrykone, jonka ansiosta maahan pystyttiin poraamaan reikiä ja pumppaamaan öljyä. Öljylamppujen yleistyessä tavalliset ihmiset tarvitsivat öljyä, ja uudet keksinnöt, kuten autot ja lentokoneet, moninkertaistivat kysynnän.

Kaikki ryntäsivät etsimään ”mustaa kultaa” ja monet rikastuivat hetkessä. Johnin yhtiökumppani Maurice B. Clark tunsi englantilaisen uutteran kemistin Samuel Andrewsin, joka oli ensimmäisenä alkanut tuottaa lamppuöljyä toisen englantilaisen, John Alexanderin kanssa. Samuel Andrewsin kanssa John pohti ja punnitsi öljynjalostamon perustamisen mahdollisuuksia kolmen vuoden ajan. Ajatus näytti lupaavalta, ja Rockefeller perusti Andrewsin, tähänastisen yhtiötoverinsa Clarkin ja tämän kahden veljen kanssa öljynjalostamon, joka sai nimekseen Andrews & Clark Co. Tarkoituksena oli tuottaa lamppuöljyä.

Rockefeller meni naimisiin Laura Celesta Spelmanin kanssa. Tytön isä oli varakas liikemies, joka ei tinkinyt tiukoista mielipiteistään. Toimelias 25-vuotias nuorukainen kuitenkin miellytti häntä: koska Rockefeller oli osakkaana huomattavassa välitysliikkeessä ja öljynjalostamossa sekä jäsenenä vakuutusyhtiön ja pankin johtokunnassa, Spelmanin isän mielestä John näytti olevan oikealla tiellä, joka johtaisi vielä kunniaan ja rikkauteen. Spelmanin äiti ei pitänyt Johnista, mutta lopulta hän myöntyi, ja nuoret menivät naimisiin.

Vuonna 1865 öljynjalostamo alkoi kehittyä Rockefellerin ollessa 26-vuotias. Clarkin veljekset olivat tyytyväisiä, mutta Rockefellerin mielestä kehitys oli liian hidasta. Hän halusi laajentaa yritystä lainarahalla. Yksimielisyyteen ei päästy, koska Clarkin veljekset pelkäsivät liian suuria sitoumuksia. Sisällissotakin jatkui kaiken lisäksi. Teknikko Andrews ei ottanut kantaa asiaan, mutta puolusti aina Rockefellerin mielipiteitä. John antoi suunnitelmansa mukaan sanomalehdelle tiedon, että yhtiön jäsenet aikoisivat erota. Seuraavana aamuna veljekset huomasivat uutisen lehdestä. John kielsi kaiken, kun Clarkin veljekset syyttivät häntä jutusta. Seuraavana aamuna veljekset tulivat töihin lakimies mukanaan; he olivat päättäneet huutokaupata yhtiön Rockefellerin ja heidän kesken. Näin Rockefeller oli ajatellut alusta asti. Andrews oli Rockefellerin puolella. Huutokauppa alkoi 500 dollarista. 72 500 dollarilla yritys siirtyi Rockefellerille. Sitten Clarkit lähtivät omille teilleen, eivätkä tavanneet enää häntä. Yrityksen nimi oli tästä lähtien Rockefeller & Andrews. Yhtiökumppaniksi tuli vielä Rockefellerin nuorempi veli William. Yritys hankki omistukseensa lukuisia uusia öljynjalostamoita ja laajeni nimellä Rockefeller, Andrews & Flagler.^[5]

Yhtiö menestyi hyvin, koska sillä oli käytössä kemisti Andrewsin uusi öljynjalostusmenetelmä. Rockefeller kykeni lyömään kilpailijansa markkinoilla, sillä hän pystyi myymään heitä kauemmin tappiolla. Tämä johti kilpailijoiden konkursseihin, jolloin Rockefeller pääsi ostamaan kilpailijansa. Monista esteistä huolimatta hänen yrityksestään oli tullut mahtitekijä valtakunnassa. Rockefellerin päämääränä oli tulla ”öljymaailman yksinvaltiaaksi”, joka keneltäkään kysymättä saattaisi määrätä öljyjen hinnat. Hänelle kelpasivat kaikki keinot, kun oli kysymyksessä kilpailevan yrityksen ostaminen, tuhoaminen tai alistaminen. Rockefellerin onnistui saada erään tytäryhtiönsä välityksellä öljynkuljetuksilleen tavallista alemmat rautatierahdit. Hän rakennutti omia säiliölaivoja ja lähetti niillä tuotteitaan kaikkialle maailmaan. Hänen ei tarvinnut kuljettaa öljyään tynnyreissä, vaan hänen öljyputkensa ulottuivat haaroineen kaikkialle. Milloin jonkin osavaltion lait asettivat esteitä öljyputkien rakentamiselle, turvauduttiin rahaan, tarpeen tullen lahjuksiin.

Standard Oil

Rockefeller perusti Standard Oil -yhtiön, joka oli pian tuottoisa. Hän rankaisi ankarasti huolimattomuudesta ja tuhlailusta. Hän perusti The South Improvement Companyn, jonka tarkoituksena oli perustaa kartelli. Sen avulla saataisiin huomattava alennus rautatiekuljetuksista. Pennsylvanian oikeusistuin tuomitsi myöhemmin Rockefellerin toiminnan, ja yhtiö jouduttiin purkamaan.

Yhtiö alkoi toteuttaa ennennäkemättömän laajaa mainoskampanjaa. Sen öljyvaunu ilmestyi asiakkaan ovelle. Varattomalle väestölle jaettiin kaikkialla maailmassa ilmaiseksi öljylamppuja, eikä aikaakaan, kun öljynmyyjä ilmestyi jälleen ovelle ja sai tietysti useimmiten tavaransa kaupaksi. Suurimmat kilpailijat joutuivat myymään yrityksensä Rockefellerille. Hän jatkoi tehokasta liiketoimintaa ja sai monopoliaseman öljyalalla. Vuonna 1872 Clevelandin 31 öljynjalostamosta 26 oli liitetty Standard Oiliin. Rockefeller laajensi toimintaansa Pittsburghiin, Philadelphiaan ja New Yorkiin. Hän rakensi putkia, hankki omia säiliövaunuja ja perusti tehtaita valmistamaan öljynkuljetusvaunuja. Rockefeller osti myös proomuja ja hinaajia hoitamaan laivausta New Yorkin satamassa. Lainsäädäntö tuli esteeksi toiminnan laajentumiselle ulkomaille. Rockefeller palkkasi lakimiehiä järjestämään asian. Lakimiehet keksivät ratkaisun luomalla käsitteen trusti. Standard Oilin osakkeenomistajat luovuttivat arvopaperinsa yhdeksälle uskotulle miehelle (trustees) vuonna 1882.

Trustin pääoma oli 70 miljoonaa dollaria ja kolmen vuoden kuluttua jo 95 miljoonaa dollaria. Se oli tuolloin maailman suurin öljy-yhtiö. Standard Oil oli monopoliasemassa alallaan eli ainoa öljyntuottaja. Monopoliasemaan päässeitä trusteja oli muillakin aloilla, esimerkiksi terästeollisuudessa ja pankkitoiminnassa. Uudet keksinnöt, kuten auto ja lentokone, moninkertaistivat Rockefellerin öljyimperiumin ja hänen henkilökohtaisen varallisuutensa. Suuryhtiöiden toimintaa yritettiin rajoittaa lainsäädännöllä. Lainsäädäntö tuli lopulta esteeksi myös Standard Oilille, ja se pilkottiin 34 osaan toukokuussa 1911 Yhdysvaltain Korkeimman oikeuden päätöksellä. Tuolloin Standard Oilin hallussa oli 64 % Yhdysvaltojen öljynjalostusalasta. Pilkkominen synnytti useita uusia öljy-yhtiöitä, ja monissa näistä esiintyi vielä Standard Oilin nimi, esimerkiksi

• Standard Oil of New York
• Standard Oil of Colorado
• Standard Oil of Missouri
• Standard Oil of Brazil.

Syntyneistä yhtiöistä tutuimpia ovat Esso Oy ja Mobil Oy, jotka yhdistyivät 1999 Exxon Mobiliksi. Rockefellerit eivät enää jatkaneet näiden ”kruununperijöiden” johdossa, vaikka Standard Oil oli sukuyritys.

Rockefeller vetäytyi öljyalalta vuonna 1895, jolloin häntä pidettiin maailman rikkaimpana, mutta myös Amerikan epäsuosituimpana julkisuuden henkilönä hänen julmien liiketoimiensa vuoksi. Tämän jälkeen John Rockefeller alkoi kuitenkin niittää mainetta suurilla lahjoituksilla lähinnä lääketieteellisiin tutkimuksiin. Hänen nimellään toimivia yliopistoja ja tutkimuslaitoksia on vieläkin Amerikassa. Hän keskittyi koko loppuelämänsä ajan tuhlaamaan rahojaan ja pelaamaan golfia. John D. Rockefellerin lahjoituksista sai alkunsa muun muassa Chicagon yliopisto ja lääketieteen tutkimusta harjoittava Rockefeller-instituutti. Vauraimmillaan hänen on arvioitu olleen maailman kaikkien aikojen rikkain ihminen, kun otetaan huomioon inflaatio. Hänen omaisuutensa määräksi on arvioitu 900 miljoonaa dollaria ennen ensimmäistä maailmansotaa. Hänen lahjoitustensa määrän arvioidaan olleen noin 600 miljoonaa dollaria.

John D. Rockefeller oli vakaumuksellinen baptisti. Muiden hyväntekeväisyyskohteiden lisäksi hän lahjoitti suuria summia baptistilähetykselle ja muille kirkollisille kohteille.

Rockefeller kuoli 97-vuotiaana arterioskleroosiin 23. toukokuuta vuonna 1937 kotonaan Ormond Beachilla, Floridassa. Rockefeller haudattiin Lake View’n hautausmaalle Clevelandiin, Ohioon. Hänen vanhin poikansa John D. Rockefeller, Jr. jatkoi yhtiön johdossa.

Perustuksia

Rockefellerin säätiö

John D. Rockefeller perusti Rockefeller-säätiön vuonna 1913. Sen tarkoituksena on edistää ihmiskunnan hyvinvointia koko maailmassa. Säätiö tekee muun muassa lääketieteellisiä ja kehitysvammatutkimuksia ja toimii maailmanlaajuisesti. Rockefellerin säätiön lahjarahasto oli noin 3,1 miljardia dollaria vuonna 2001.

Rockefeller Center

Rockefeller Center on New Yorkissa sijaitseva rakennuskokonaisuus, joka käsittää yhteensä 19 pilvenpiirtäjää. Rockefellerien suku rakennutti rakennukset vuosina 1932–1939 pääasiassa John D. Rockefellerin rahoilla. Rockefeller Centeriä hallitsee 69-kerroksinen GE Building. Rakennuksessa sijaitsee Rockefellerin suvun johtopaikka.

Chicagon yliopisto

Rockefeller antoi lahjoituksen, jolla perustettiin Chicagoon yliopisto vuonna 1890. Tämän taloustieteen kehdoksi kutsutun yliopiston varat ovat nykyään noin 3,3 miljardia euroa.

Rockefellerin yliopisto

Rockefeller Institute for Medical Research -tutkimuslaitos perustettiin vuonna 1901. Vuonna 1965 toimintaa laajennettiin kattamaan myös koulutus, ja laitos vaihtoi nimensä Rockefeller Universityksi. Sen tutkijat ovat saaneet yhteensä 23 Nobel-palkintoa vuosina 1912–2003. Rockefeller-yliopisto sijaitsee New Yorkissa.

Varallisuus

Vuonna 1902 Rockefellerin omaisuuden arvo oli 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Hänen kuolemansa aikoihin 1937 hänen omaisuutensa arvo oli 1,4 miljardia dollaria. Kun otetaan huomioon inflaatio ja verrataan tuolloista ja nykyistä kansantalouden kokoa, J. D. Rockefeller on selvästi rikkain koskaan elänyt ihminen.^[6] On arvioitu, että Rockefellerin omaisuus olisi vastannut vuonna 2008 noin 318^[7]–336^[8]:ta miljardia dollaria, kun omaisuuden ja koko Yhdysvaltain kansantalouden väliset kokosuhteet siirretään nykypäivään.

Perhe

Rockefeller avioitui vuonna 1864 Laura Spelmanin (1839–1915) kanssa. Pari sai viisi lasta; neljä tytärtä ja yhden pojan:

• Elizabeth Rockefeller (23. elokuuta 1866 – 14. marraskuuta 1906)
• Alice Rockefeller (14. heinäkuuta 1869 – 20. elokuuta 1870)
• Alta Rockefeller (12. huhtikuuta 1871 – 21. kesäkuuta 1962)
• Edith Rockefeller (31. elokuuta 1872 – 25. elokuuta 1932)
• John D. Rockefeller, Jr. (29. tammikuuta 1874 – 11. toukokuuta 1960)

Katso myös

• Rockefellerin suku

Lähteet

Kirjallisuutta

• Chernow, Ron: Titan. The Life of John D. Rockefeller, Sr. New York: Random House, 1998. (englanniksi)
• Coffey, Ellen Greenman: John D. Rockefeller, Empire Builder. Englewood Cliffs, New Jersey: Silver Burdett, 1989. (englanniksi)
• Harr, John Ensor & Peter J. Johnson: The Rockefeller Century. New York: Scribner, 1988. (englanniksi)
• Harr, John Ensor & Peter J. Johnson: The Rockefeller Conscience. An American Family in Public and in Private. New York: Scribner, 1991. (englanniksi)
• Nevins, Allan: Study in Power. John D. Rockefeller, Industrialist and Philanthropist. Norwalk, Connecticut: Easton Press, 1989. (englanniksi)
• Segall, Grant: John D. Rockefeller: Anointed With Oil. New York: Oxford University Press, 2001. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John D. Rockefeller.

• New York Timesin muistokirjoitus. (englanniksi)
• Rockefeller mahtava miljoonamies. Öljykuninkaan ihmeellinen tarina, Seura, 20.02.1935, nro 8, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Norja Espanja Ranska 2 BnF data 2 Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Japani Tšekki Australia Korea Alankomaat Puola Tieteilijät CiNii 2 Taiteenala MusicBrainz ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Trove Muut NARA SNAC 2 IdRef