Kaapelilaiva Putsaari
| Putsaari | |
|---|---|
 Kaapelialus Putsaari Kotkan satamassa kesällä 2008. |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Rauma-Repola NB 146 |
| Palveluskäyttöön | 1966 |
| Poistui palveluskäytöstä | 2011 |
| Loppuvaihe | myyty 30.7.2013 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 556 t |
| Pituus | 45,6 m |
| Leveys | 8,7 m |
| Syväys | 2,8 m |
| Koneteho | 510 hv |
| Nopeus | 10 solmua |
| Miehistöä | 24 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 1 x 20 mm tykki |
Kaapelilaiva Putsaari on vuonna 1966 Rauma-Repola Oy:n Rauman telakalla valmistunut, Suomen ensimmäinen varsinaisesti merikaapelin laskemiseen tai pois keräämiseen suunniteltu alus.
Taustaa
Suomen rannikoilla on runsaasti meren pohjaan laskettuja kaapeleita, jotka vaativat jatkuvaa huoltoa ja vaihtamista.[1] Aluksi työhön käytettiin monenkirjavaa työalusvalikoimaa, mutta lopulta kansanedustaja, kenraaliluutnantti Aksel Airo sai ajettua läpi budjettialoitteen varsinaisen kaapelilaivan rakentamiseksi, sillä hän todisti selvin numeroin, että väliaikaisratkaisut ja ennen muuta töiden viivästyminen tulisivat niin kalliiksi, että kaapelilaivan hankinta olisi selvää säästöä.
Valmistus
Alus on 45,6 metriä pitkä, 8,3 metriä leveä ja syväykseltään 2,8 metriä. Sen kaapeliruumaan mahtuu 90 tonnia kaapelia ja kannelle voidaan lisäksi ottaa 10 tonnia kansilastia. Aluksen pääkoneena on 510 hevosvoiman diesel. Keulaan on asennettu erityinen kaapelikela laskua varten ja aluksessa on kaksi 10 tonnin vahvuista kaapelivintturia. Venekannelle on sijoitettu aluksen työvene Jere. Miehistöä on 20, joista 10–12 varusmiehiä. Kaapelialukselle on tärkeätä tarkka ohjattavuus, ja Putsaaressa onkin keulaohjauspotkuri, sekä peräsimen lapaan liitetty erillinen sähkömoottorilla toimiva ohjauspotkuri (ns. aktiiviperäsin).
Palvelus
Putsaari nosti 12. lokakuuta 1978 meren pohjasta Hangossa uponneen moottorivene Viikingin[2]. Alus peruskorjattiin 1987.
Käytöstä poistuminen
Putsaari myytiin kesällä 2013 yksityiselle omistajalle ja poistettiin laivaston kirjoista. Kauppaan ei sisältynyt aluksen kannella normaalisti säilytetty ja työssä hyvin tärkeänä pidetty apuvene Jere. [3]
Elokuussa 2017 kaapelilaiva on kunnostuksen alaisena Helsingin Kruunuvuoren kärjessä. Uusi omistaja antoi 2013 alukselle uuden nimen Suursaari. Aluksen uudesta nimestä järjestettiin äänestys Isosaaren kerholla järjestetyssä grilli iltamassa 3.8.2013. Äänestykseen osallistui harjoituksissa ollut merivoimien maakuntajoukkojen merikuljetusjoukkue.
Lähteet
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: Eita Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Salometsä, Erkki: A. F. Airo vaikeneva kenraali. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto osakeyhtiö, 1970.
- Helsingin Sanomat 11.11.1978: "Viikingin nosto onnistui Hangossa"
- Laiva 3/2013, Suomen Laivahistoriallinen yhdistys ry, jäsenlehti
Viitteet
- ↑ Auvinen, Visa s. 124
- ↑ turvallisuustutkinta.fi Vikingin nosto sivu 65
- ↑ Laiva 3/2013, s. 7–8, "Merivoimat myy ja romuttaa aluksiaan"