Kehruuhuone

Kehruuhuone on vanha nimitys naisten pakkotyölaitokselle, johon sijoitettiin sekä rikoksesta että irtolaisuudesta tuomittuja naisia. Niissä vangeilla teetettiin lähinnä käsitöitä, kuten kehruuta. Suomessa on ollut kehruuhuone Turussa vuosina 1730–1882 ja Lappeenrannassa 1818–1882. Irtolaisten osuus kehruuhuoneiden vangeista oli suuri: 1820-luvun alussa lähes 70 % ja kolmekymmentä vuotta myöhemminkin vielä yli 60 %.^[1] Naisvankien yleisin rikos tuohon aikaan oli vastasyntyneen lapsensa surmaaminen. Vuonna 1882 naisvangit siirrettiin Hämeenlinnan naisvankilaan, ja kehruuhuone-nimityksestä luovuttiin.