Kevätlehtoleinikki
Kevätlehtoleinikki | |
---|---|
Kevätlehtoleinikki Lemmenlaakson luonnosuojelualueella Järvenpäässä. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Ranunculales |
Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
Suku: | Leinikit Ranunculus |
Laji: | fallax |
Kaksiosainen nimi | |
Ranunculus fallax |
|
Katso myös | |
Kevätlehtoleinikki Wikispeciesissä |
Kevätlehtoleinikki (Ranunculus fallax, syn. R. auricomus var. fallax) on Euroopassa tavattava leinikkilaji. Kevätlehtoleinikki on apomiktisesti lisääntyvä ryhmälaji, johon kuuluu useita ns. pikkulajeja. Perinteisesti kevätlehtoleinikki-ryhmä on käsitelty apomiktisten kevätleinikkien (R. auricomus) alalajina, mutta nykyään se käsitellään omana lajiryhmänään.[1]
Ulkonäkö ja koko
Monivuotinen ja tavallisesti melko tukeva kevätlehtoleinikki kasvaa 20–70 cm pitkäksi. Varsia on 1–3 ja niiden tyvellä on lavattomia, suomumaisia ja melko varhain lakastuvia lehtituppia. Aluslehtiä on tavallisesti 2–5 kappaletta. Ensimmäisten lehtien lehtilavat ovat muodoltaan munuaismaisia, myöhemmät ovat pyöreähköjä. Lehtilapa on 2–15 cm leveä, tavallisesti kolmihakoinen tai kolmijakoinen ja leveäliuskainen. Varsilehtien liuskat ovat 2,5–8 cm pitkiä, tasasoukan suikeita tai kapean vastapuikeita ja etenkin kärkipuolelta harva- ja epäsäännöllisen pitkähampaisia, joskus lähes ehytlaitaisia. Kukat sijaitsevat yksittäin varren ja haarojen päissä. Kukkaperä on sileä, kukkapohjus 4–9 mm pitkä ja melko runsaskarvainen. 1,5–2,5 cm leveässä keltaisessa kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä, toisinaan osa terälehdistä on vaillinaisesti kehittyneitä. Terälehdissä on mesikuoppa. Kevätlehtoleinikki kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Hedelmistössä on tiheäkarvaisia pähkylöitä, joissa on 0,6–1,7 mm pitkä ota. Kevätlehtoleinikki on myrkyllinen kasvi.[2]
Kevätlehtoleinikki kuuluu apomiktisiin leinikkeihin, jotka pystyvät tuottamaan siemeniä ilman hedelmöitystä. Näin syntyvät apomiktiset pikkulajit ovat toisistaan hyvin vaikeasti erotettavissa. Ruotsista ja Suomesta on kuvattu 92 kevätlehtoleinikkien ryhmään kuuluvaa pikkulajia, joista ainakin 90 on tavattu Suomessa.[1][3]
Levinneisyys
Kevätlehtoleinikkiä tavataan ainoastaan Euroopassa, mutta sielläkin sen levinneisyys tunnetaan puutteellisesti. Lajin levinneisyysalue ulottuu Keski-Ruotsista ja Etelä- ja Keski-Suomesta Baltiaan, Länsi-Venäjälle, Pohjois-Ukrainaan, ja edelleen Puolaan, Etelä-Saksaan, Pohjois-Italiaan, Unkariin ja Pohjois-Romaniaan.[4] Suomessa kevätlehtoleinikin levinneisyysalue painottuu linjan Pori–Jyväskylä–Lappeenranta-linjan eteläpuolella. Pohjoisempana lajia tavataan muun muassa Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Pohjoisimmat esiintymät ovat Oulun korkeudelta.[1][5]
Elinympäristö
Kevätlehtoleinikkiä kasvaa lehdoissa, lehtokorvissa, lehtoniityillä ja muissa lehtomaisilla paikoilla. Sitä tavataan myös puistoissa.[1]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 79.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75, 79.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 181.
- ↑ Den virtuella floran: Mellansmörblomma (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 28.11.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kevätlehtoleinikki-ryhmän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 25.11.2021.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2020: Käenleinikkiryhmän (Ranunculus fallax -ryhmä) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Kevätlehtoleinikit (Ranunculus fallax)
- Luopioisten kasvisto: Kevätlehtoleinikit (Ranunculus fallax coll.)