Klaus von Klitzing syntyi vuonna 1943 saksalaisten miehittämässä Puolassa. Hän suoritti perustutkintonsa Braunschweigin yliopistossa ja jatkoi tohtoriksi Würzburgin yliopistossa. 1970-luvulla hän työskenteli Oxfordissa ja Grenoblessa, 1980-luvun alussa Münchenin yliopistossa ja vuodesta 1986 johtajana Stuttgartin Max Planck -instituutissa.[2]
Hän sai Nobelin palkinnon vuonna 1985 havainnostaan, että tietyissä olosuhteissa johtimen sähkönjohtavuus on kvantittunut eli muuttuu hyppäyksittäin, ei tasaisesti. Tuon hyppäyksen suuruus riippuu atomiydintä kiertävän elektronin nopeudesta suhteessa valonnopeuteen. Von Klitzingin kokeiden avulla toiset tutkijat saattoivat tutkia komponenttien sähkönjohtavuutta ennennäkemättömällä tarkkuudella.[3]
↑Curriculum vitae (From Nobel Lectures, Physics 1981–1990, Editor-in-Charge Tore Frängsmyr, Editor Gösta Ekspång, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1993) Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.8.2012.