Kolmioepäyhtälö

Matematiikassa kolmioepäyhtälö on lause, jonka mukaan kolmion sivun pituus on vähintään kolmion kahden muun sivun pituuden erotuksen itseisarvo ja korkeintaan yhtä suuri kuin kahden muun sivun pituuden summa.[1]

Kolmioepäyhtälö on voimassa monissa avaruuksissa, kuten reaaliluvuilla, euklidisissa avaruuksissa, Lp-avaruuksissa ja sisätuloavaruuksissa. Se esiintyy myös monissa matemaattisen ja funktionaalianalyysin määritelmissä, kuten esimerkiksi normiavaruuden ja metrisen avaruuden määritelmässä.

Normiavaruus

Normiavaruudessa V kolmioepäyhtälö on muotoa

    kaikilla V:n alkioilla x, y.

Siten vektoreiden summan normi on enintään samojen vektoreiden normien summa.

Reaaliluvut muodostavat normiavaruuden, missä normina on itseisarvo, joten kaikille reaaliluvuille x ja y on voimassa

Kolmioepäyhtälö on hyödyllinen matemaattisessa analyysissä arvioimaan kahden luvun summan suuruutta. Myös summan alarajalle saadaan arvio. Tätä nimitetään toisinaan käänteiseksi kolmioepäyhtälöksi. Sen mukaan kaikilla reaaliluvuilla x ja y on voimassa

Nämä voidaan yhdistää, jolloin saadaan

Todistus

Lemma
, missä
Lemman todistus
itseisarvon määritelmän nojalla
itseisarvon määritelmän nojalla .
Olkoon .
Itseisarvon määritelmän nojalla ja .
Kun yhdistetään edelliset epäyhtälöt, saadaan .
Lemman nojalla .
Edellä todistetun (1) nojalla ja .
ja .
.
Lemman nojalla .

Metrinen avaruus

Jos metrisessä avaruudessa M on annettu metriikka d, on kolmioepäyhtälö muotoa

    kaikilla M:n alkioilla x, y ja z. Siten etäisyys x:stä z:aan on enintään yhtä suuri kuin etäisyys x:stä y:hyn ja y:stä z:aan.

Seurauksia

Seuraavat kolmioepäyhtälön seuraukset ovat usein hyödyllisiä. Ne antavat alarajoja ylärajojen sijasta:

tai metriikan termein .

Tämän mukaan siis normi , samoin kuin metriikka d(x, –), ovat 1-Lipschitz, ja siten jatkuvia.

Katso myös Cauchyn–Schwarzin epäyhtälö.

Minkowskin avaruuden kolmioepäyhtälö

Tavallisessa Minkowskin avaruudessa kolmioepäyhtälön suunta kääntyy:

    kaikilla V:n alkioilla x, y joille , ja

Esimerkkinä tästä on suppean suhteellisuusteorian kaksosparadoksi.

Lähteet

  1. Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 201–202. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0.

Kirjallisuutta