Kreikan ja Tanskan prinsessa Irene

Irene
Kreikan ja Tanskan prinsessa Spoleton herttuatar Kroatian kuningatar (1941-1943) Aostan herttuatar
Syntynyt	13. helmikuuta 1904 Tatóin palatsi, Kreikka
Kuollut	15. huhtikuuta 1974 (70 vuotta) Fiesole, Italia
Puoliso	Kroatian kuningas Tomislav II eli Aostan ja Spoleton herttua Aimone
Lapset	Aostan herttua Amadeo
Suku	Glücksburg
Isä	Kreikan kuningas Konstantin I
Äiti	Kuningatar Sofia eli Preussin prinsessa Sofia
Uskonto	ortodoksi

Kreikan ja Tanskan prinsessa Irene, (13. helmikuuta 1904 – 15. huhtikuuta 1974) oli Kroatian kuninkaaksi valitun Tomislav II:n eli Savoijin prinssin sekä samalla Spoleton ja myöhemmin Aostan herttuan puoliso vuodesta 1939 alkaen. Hänen isänsä oli Kreikan kuningas Konstantin I ja äitinsä Preussin prinsessa Sofia. Hän oli heidän viides lapsensa, joista kolme veljeä tuli Kreikan kuninkaaksi (Aleksanteri, Yrjö ja Paul) sekä sisar-Helenasta Romanian kuningatar.^[1]

Lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa prinsessa Irene vietti Kreikassa. Elämä muuttui ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Vuonna 1917 Irene joutui lähtemään isänsä kuningas Konstantinin maanpakolaisuuden myötä myös maanpakoon. Asuinpaikkana heillä oli Sveitsi. Seuraavaksi Kreikan kuninkaaksi tullut veli-Aleksanteri kuoli tapaturmaisesti syksyllä 1920. Niinpä isä-Konstantin palasi kuninkaaksi Kreikkaan, ja Irene myös palasi maahan.

Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1922 Kreikan kuningasperheen jäsenet, niin myös prinsessa Irene, joutuivat lähtemään maanpakoon. Häneltä evättiin tällöin muiden kuningasperheen jäsenten lailla myös Kreikan kansalaisuus. Vanhempansa ja nuorin sisar Katherine muuttivat tällöin Italiaan. Prinsessa Irene kihlautui Schaumburg-Lippen prinssi Christianin kanssa, mutta kihlaus päättyi eroon 1920-luvun lopulla. Isänsä ja äitinsä kuoleman jälkeen 1930-luvun alussa Irene sai Italiassa turvapaikan vanhemman sisarensa Romaniasta lähteneen Helenan luota. Tällöin hän opiskeli sairaanhoitajaksi ja omistautui sosiaalityölle. Vuonna 1935 Kreikassa tapahtui muutos, jonka seurauksena veli-Yrjöstä tuli uudelleen Kreikan kuningas ja erottuaan puolisostaaan kutsui sisarensa prinsessa Irenen toimimaan Kreikan ensimmäisen naisen roolissa 1930-luvun lopussa.^[1]

Irene avioitui 1. heinäkuuta 1939 Savoijin prinssin ja Spoleton herttuan Aimonen kanssa. Häät olivat viimeisiä suuria kuninkaallisia tapahtumia ennen Toisen maailmansodan puhkeamista. Heille syntyi vuonna 1943 poika-Amadeo, tuleva Aostan herttua, heidän ainoana lapsenaan. Pian avioliiton solmimisen jälkeen käynnistynyt maailmansota vaikutti merkittävästi myös avioparin elämään, sillä Irenen puoliso Spoleton herttua Aimone julistettiin 18. toukokuuta 1941 Roomassa Kroatian kuninkaaksi nimellä Tomislav II. Aimonea ei kuitenkaan, kuten ei myöskään hänen vaimoaan Ireneä, kruunattu Kroatian kuninkaaksi eivätkä he virallisesti vierailleet Kroatiassa. Aimone toimi vain poliittisena Hitlerin ja Mussolinin marionettina akselivaltojen tekemän Balkanin valtauksen seurauksena tehtyihin valtiollisiin järjestelyihin liittyen. Tällöin syntyi ns. Itsenäinen Kroatian valtio, jonka kuninkaaksi siis Aimone julistettiin ja prinsessa Irenestä tuli näin Kroatian kuningatar. Italian vetäydyttyä akseliliitosta 12. lokakuuta 1943 luopui puoliso Spoletion herttua vaatimuksestaan ​​Kroatian kruunuun, koska syntyjään italialaisena herttua ei halunnut kuulua Italian vastustajaksi tulleen natsi-Saksan leiriin. Puoliso-Aimonesta tuli Aostan neljäs herttua vähän ennen Kroatian kuninkuudesta luomista eli 3. maaliskuuta 1942 veljensä Amadeon kuoleman jälkeen.^[1]

Herttuatar asui pääasiassa Palazzo Cisternassa Firenzessä sodan aikana ja vältti täpärästi kuoleman ilmahyökkäyksessä 27. syyskuuta 1943. Koska Italian kuningashuone, johon Irene puolisonsa kanssa kuului, oli asettunut liittoutuneiden puolelle Mussolinin kaatumisen jälkeen, Irene ja hänen poikansa pidätettiin vuonna 1943. Kuten muutkin Italian kuninkaallisen perheen jäsenet, heidät vietiin lokakuussa 1943 internointileirille Itävaltaan, josta ranskalaiset vapauttivat heidät huhtikuussa 1945.^[1]

Sodan päätyttyä Italian kunigasvallan kaaduttua prinsessa Irene ja hänen poikansa Amadeo lähtivät maanpakoon Sveitsiin. Puoliso Aostan herttua Amadeo pakeni Argentiinaan. Buenos Airesissa tapahtuneen herttua Aimonen kuoleman jälkeen 29. tammikuuta 1948 herttuatar Irene sai palata Italiaan. Hän sai myös takaisin omaisuutta ja maataloustuotteita entisestä Aostan herttuakunnasta. Vuonna 1972 hänelle myönnettiin Firenzen kaupungin kunniakansalaisuus, koska hän ei poistunut kaupungista ilmahyökkäysten aikana. Hän eli miehensä jälkeen 26 vuotta ja kuoli huvilassaan Firenzen lähellä Fiosolessa vuonna 1974. Hänet haudattiin ensimmäisen kerran Il Borron hautausmaalle Arezzoon ja siirrettiin Torinon Supergan basilikaan vuonna 1996.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Irene (Kreikan ja Tanskan prinsessa) Wikimedia Commonsissa