Lost Highway (elokuva)

Lost Highway
Ohjaaja David Lynch
Käsikirjoittaja
  • David Lynch
  • Barry Gifford
Tuottaja Mary Sweeney
Säveltäjä Angelo Badalamenti
Kuvaaja Peter Deming
Leikkaaja Mary Sweeney
Tuotantosuunnittelija Patricia Norris
Pukusuunnittelija Patricia Norris
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö October Films
Levittäjä October Films
Netflix
Ensi-ilta 1997
Kesto 135 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 15 miljoonaa $
Tuotto 3 837 362 $[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Lost Highway on David Lynchin ohjaama elokuva vuodelta 1997. Se on film noir -tyyliä muistuttava rikoselokuva, joka sisältää surrealistisia aineksia. Lynch laati elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Barry Giffordin kanssa, ja musiikin sävelsi Angelo Badalamenti. Elokuvassa esiintyy Rammsteinin musiikkia. Elokuva muistuttaa vuonna 2001 valmistunutta David Lynchin ohjaamaa Mulholland Drive -elokuvaa käsikirjoituksen ja roolihahmojen tyylin perusteella, olematta kuitenkaan häiritsevästi samanlainenkenen mukaan?.

Juoni

Fred Madisonin ovipuhelin soi. Fredin vastatessa siihen, joku tuntematon henkilö sanoo sieltä, että Dick Laurent on kuollut. Fred ei tunne ketään Laurentia eikä hän näe ikkunasta kuka sanoja on ollut. Myöhemmin hän löytää kotitalonsa ulkoportailta videokasetin. Siinä on kuvattuna Fredin ja hänen vaimonsa koti ulkoa päin ilman mitään selityksiä. Seuraavana aamua löytyy jälleen videokasetti, mutta tällä videolla joku on kuvannut heidän kotiaan sisältä päin. Kolmannessa videossa Frediä ja hänen vaimoaan kuvataan kun he nukkuvat sängyssään. Nyt he kutsuvat poliisit paikalle, mutta mitään konkreettista ei löydy selittämään asiaa. Myöhemmin eräänä aamuna Fred herää murhattu vaimo viereltään. Jälleen on uusi video, jossa nähdään murhattu vaimo. Fred saa syytteen vaimonsa murhasta, mutta hän kiistää sen.

Elokuva saa täyden uuden suunnan, kun sellissä oleva Fred muuttuu toiseksi henkilöksi eli nuoreksi Pete Daytoniksi. Poliiseille ei selviä mihin Fred on kadonnut ja miksi Pete on hänen sellissää, joten Pete vapautetaan. Peten elämään ilmestyy nainen, gangsteri Mr. Eddyn / Dick Laurentin naisystävä, joka ulkonäöllisesti muistuttaa Fred Madisonin murhattua vaimoa.

Monitasoinen tarina sekoittaa aikatasoja keskenään sekä unta ja todellisuutta.

Tuotanto

Idea ja käsikirjoitus

Elokuvan idea lähti liikkeelle elokuvan nimestä. Lynch kertoi Chris Rodleylle kirjassa Lynch on Lynch:
"Eräs Barry Giffordin Night People -romaanin henkilö käytti ilmausta "kadonnut valtatie". Lost Highway kuulostaa unimaiselta ja mielikuvituksekkaalta. Tuo ilmaus sytytti kipinän."[2]

Näistä kahdesta sanasta lähtivät David Lynch ja Barry Gifford ideoimaan käsikirjoitusta eteenpäin.

Vuoden 2006 haastattelussa David Lynch avasi elokuvan käsikirjoitukseen johtanutta omaa ideaansa seuraavanlaisesti:
”Katselin usein O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäyntiä, johon olin kehittänyt pakkomielteen. Minua kiehtoi erityisesti se, kuinka joku voi tehdä murhia ja jatkaa sen jälkeen normaalia elämäänsä. Selvitin asiaa ja käytökselle löytyi lääketieteellinen termi: ’Dissosiatiivinen pakkovaellus’ (Psychogenic fugue). Tuolloin mieli huijaa tai suojelee itseään ja tekee mitä tahansa piilottaakseen hirveän tapahtuman. Kuten omaksumalla toisen identiteetin."[3]

Mysteerin merkitys

Rodleyn haastattelukirjassa Lynch puhuu elokuvan vaikeatajuisuudesta ja mysteerin merkityksestä:
"Tarkoitus ei ole hämmentää vaan kokea mysteeri. Mysteeri on hyvä ja hämmennys huono asia, eikä niillä ole keskenään paljonkaan tekemistä. En mielelläni puhu näistä asioista, koska puhuminen on latistavaa. Elokuva sisältää kaikki oikeaan tulkintaan tarvittavat johtolangat. Juoni on monessa mielessä päivänselvä. Vain muutamat asiat ovat hieman poissa tolaltaan."[4]

"Mysteeri on kuin magneetti. Tuntematon vetää aina puoleensa."[5]

"Irtonaisen osan näkeminen tuntuu väkevämmältä kuin kokonaisuus. Kokonaisuus on johdonmukaisempi, mutta ympäristöstään irronnut pala on abstraktiona korvaamaton. Siitä voi tulla pakkomielle."[5]

Musiikki ja ääniefektit

Lynch kertoo Rodleyn haastattelussa elokuvan musiikista ja ääniefekteistä mm. seuraavaa:

»Minä ja Angelo kävimme keskusteluja musiikista ja kehitimme erikoisen instrumenttivalikoiman, joka sopi elokuvan tummempiin osiin. Angelo sävelsi pitkiä kappaleita, joita ei ole varsinaisesti tarkoitettu mihinkään tiettyyn elokuvan kohtaan. Kutsun niitä polttopuiksi, joita sahaan ja etsin niille sopivaa paikkaa.»
([6])

»Loimme (putkien ja viinipullojen avulla) orgaanisia ääniefektejä, jollaisia ei voisi tuottaa kehittyneelläkään digitaalitekniikalla.»
([6])

»Musiikkia ja ääniefektejä ei kannata erottaa toisistaan, sillä niiden välimaasto on äärimmäisen kaunis alue.»
([6])

Näyttelijät / Roolit

Näyttelijä Rooli
 Bill Pullman … Fred Madison  
 Patricia Arquette … Renee Madison / Alice Wakefield  
 Balthazar Getty … Pete Dayton  
 Robert Loggia … Mr. Eddy / Dick Laurent  
 Robert Blake … Mystery Man  
 Michael Massee … Andy  
 Louis Eppolito … Ed  
 Gary Busey … Bill Dayton  
 Lucy Butler … Candace Dayton  
 Henry Rollins … Guard Henry  
 Giovanni Ribisi … Steve 'V'  
 Richard Pryor … Arnie  
 Jack Nance … Phil  
 Marilyn Manson … Porno Star #1  

Lähde: IMDb

Arvosteluja

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
DVD-opas3/5 tähteä[7]
Elitisti
Paavo Ihalainen		3.5/5 tähteä[8]
Film-o-holic.com
Juha Rosenqvist		4/5 tähteä[9]
Iltalehti
4/5 tähteä[10]
MTV
Jari Rantala		myönteinen[11]

Lähteet

  1. ↑ https://www.boxofficemojo.com/title/tt0116922/
  2. ↑ Rodley, Chris: Lynch on Lynch, s. 274-275. Suomentanut Lehtinen, Lauri. LIKE, 1998. ISBN 951-578-495-6
  3. ↑ Launonen, Kami: Tiesitkö? David Lynchin mystinen elokuva sai inspiraationsa O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynnistä Episodi.fi. 2.2.2025. Pop Media Oy. Viitattu 3.2.2025.
  4. ↑ Rodley, Chris: Lynch on Lynch, s. 281. Suomentanut Lehtinen, Lauri. LIKE, 1998. ISBN 951-578-495-6
  5. ↑ a b Rodley, Chris: Lynch on Lynch, s. 284. Suomentanut Lehtinen, Lauri. LIKE, 1998. ISBN 951-578-495-6
  6. ↑ a b c Rodley, Chris: Lynch on Lynch, s. 295-296. Suomentanut Lehtonen, Lauri. LIKE, 1998. ISBN 951-578-495-6
  7. ↑ Lost Highway. DVD-opas. Viitattu 29.3.2018.
  8. ↑ Ihalainen, Paavo: Lost Highway. Elitisti 20.6.2017. Viitattu 29.3.2018.
  9. ↑ Rosenqvist, Juha: Lost Highway. Film-o-holic.com 1.1.1998.
  10. ↑ Lost Highway (Arkistoitu – Internet Archive). Iltalehti 22.1.2009. Viitattu 29.3.2018.
  11. ↑ Rantala, Jari: Lost Highway. MTVuutiset.fi 14.5.2002. Viitattu 11.11.2019.

Aiheesta muualla