Luettelo Osmanien valtakunnan sulttaaneista

Osmanien valtakunnan sulttaani
Osmanlı İmparatorluğu Padişahları
Sulttaanin käyttämä lippu
Sulttaanin käyttämä lippu
Viimeinen sulttaani Mehmed VI
Viimeinen sulttaani Mehmed VI
Virka-asunto useita
Nimittäjä pääsääntöisesti edeltäjä
Kauden pituus elinikäinen
Perustettu n. 1300
Ensimmäinen Osman I
Viimeinen Mehmed VI
Lakkautettu 1. marraskuuta 1922

Tämä on luettelo Osmanien valtakunnan sulttaaneista (turk. Osmanlı İmparatorluğu Padişahları). Luettelo alkaa Osmanivaltion perustajasta Osman I:stä, joka perusti dynastian vuonna 1299, ja loppuu viimeiseen islamin kalifiin Abdul Mejid II:een.[1]

Historiaa

Osmanien valtakunnan nimi viittaa Osmanin dynastiaan, joka puolestaan on saanut nimensä dynastian perustajasta, Osman I:stä, joka perusti sekä dynastian että valtakunnan vuoden 1300 tienoilla.[2] Osmanin isä Ertuğrul oli kuitenkin perustanut pienen ruhtinaskunnan Söğütin kaupungin ympärillä, mistä valtakunta lähti kasvamaan.[3]

Sulttaanit hallitsivat valtakuntaansa katkeamatta hieman yli 600 vuotta. Poikkeuksena tähän oli interregnum vuosina 1402–1413, jolloin Timur voitti Bayezid I:n Ankaran taistelussa, otti tämän vangikseen, ja Osmanien valtakunta ajautui sisäiseen kaaokseen, kunnes Mehmed I nousi hallitsijaksi.[4]

Turkin parlamentti lakkautti sulttaanikunnan 1. marraskuuta 1922. Viimeinen sulttaani Mehmed VI pakeni maasta 17. marraskuuta.[5] Osmanien kalifaatti lakkautettiin 3. maaliskuuta 1924, ja kalifin titteliä käyttänyt Abd-ul-Mejid II pakeni maasta seuraavana päivänä.[6]

Vallanperimys

Valta ei periytynyt suoraan isältä vanhimmalle pojalle, vaan sulttaani valitsi pojistaan sen, jonka katsoi olevan kaikista pätevin. Kruununprinssi harjoitteli hallitsijan vastuuta toimimalla sulttaanin nimittämänä kuvernöörinä jollakin tietyllä alueella. Tästä tavasta luovuttiin myöhemmin.[4]

Mehmed II antoi määräyksen, jonka mukaan uudella sulttaanilla oli valta teloituttaa potentiaaliset vallantavoittelijat (mm. veljensä), jotka saattoivat aloittaa kapinan uutta sulttaania vastaan. Tämän tavoitteena oli estää uusi interregnum, ja Koraania tulkittiin siten, että valtakunnan rauhanomainen elo on tärkeämpi kuin yksittäisen ihmisen henki.[7] Yleisin teloitustapa oli kuristaminen jousen jänteellä, koska kuninkaallisen veren vuodattaminen oli tabu.[8] Mehmed III:n noustua valtaan hän teloitutti 19 veljeään, mutta sittemmin osa sulttaaneista lakkasi lähettämästä poikiaan kuvernööreiksi, vaan pitivät näitä pääkaupungissa tiukan valvonnan alla ns. häkeissä.[9]

Ainoastaan sulttaanin asema oli perinnöllinen hallitsijasuvun sisällä, ja kaikkien muiden hallinnon tehtävissä työskentelevien sukulaisten tuli ansaita paikkansa.[10]

Tittelit ja valta

Sulttaanilla oli runsaasti titteleitä aikakaudesta riippuen. Ensimmäinen titteliä sulttaani käyttänyt hallitsija oli Murad I.[4] Käytetyin titteli kuitenkin lienee padişah, joka lainattiin persian kielestä ja tarkoittaa "kuninkaiden kuningasta". Sitä käytettiin yhtä usein kuin titteliä sulttaani.[11] Vuonna 1517 Osmanien valtakunta valloitti Egyptin, jonka kalifi vietiin Istanbuliin. Myöhemmin sulttaani Selim I otti kalifin tittelin itselleen.[12] Selim otti itselleen myös tittelin kahden pyhän moskeijan suojelija.[13]

Virallisesti sulttaanilla oli absoluuttinen valta kaikkialla valtakunnassaan, mutta käytännössä valtakunnan eri alueille myönnettiin autonomia toimivan paikallishallinnon järjestämiseksi etenkin Balkanilla.[4] Sulttaanin valtaa pyrittiin rajoittamaan 1800-luvulla perustuslain avulla. Sulttaani Abd-ul-Hamid II yritti olla perustuslaillinen hallitsija, kunnes muutti mielensä. Nuorturkkilaiset ajoivat perustuslaillisuutta ja aloittivat vuonna 1908 kapinan, jonka päätteeksi perustuslaki otettiin käyttöön.[10]

Luettelo sulttaaneista

Järjestys Sulttaani Valtakausi alkoi Valtakausi loppui Kuninkaallinen sintetti Perhesuhde
1 Osman I Osman I 1299 1324 Ertuğrulin poika
2 Orhan I Orhan I 1324 1362 Orhan I Osman I:n poika
3 Murad I Murad I 1362 15. kesäkuuta 1389 Murad I Orhanin poika
4 Bayezid I Bayezid I 15. kesäkuuta 1389 20. heinäkuuta 1402 Bayezid I Murad I:n poika
Interregnum
20. heinäkuuta 1402 – 5. heinäkuuta 1413
Hajaannuskausi, jolloin valtakunnalla ei ollut kiistatonta hallitsijaa.
5 Mehmed I Mehmed I 5. heinäkuuta 1413 26. toukokuuta 1421 Mehmed I Bayezid I:n poika
6 Murad II Murad II 25. kesäkuuta 1421 1444 Murad II Mehmed I:n poika
7 Mehmed II 1444 1446 Mehmed II Murad II:n poika
8 Murad II (toinen valtakausi) Murad II 1446 3. helmikuuta 1451 Murad II Mehmed I:n poika
9 Mehmed II 3. helmikuuta 1451 3. toukokuuta 1481 Mehmed II Murad II:n poika
10 Bayezid II Bayezid II 19. toukokuuta 1481 25. huhtikuuta 1512 Bayezid II Mehmed II:n poika
11 Selim I Selim I 25. huhtikuuta 1512 21. syyskuuta 1520 Selim I Bayezid II:n poika
12 Suleiman I Suuri Suleiman Suuri 30. syyskuuta 1520 6. tai 7 . syyskuuta 1566 Suleiman Suuri Selim I:n poika
13 Selim II Selim II 29. syyskuuta 1566 21. joulukuuta 1574 Selim II Suleiman I:n poika
14 Murat III Murad III 22. joulukuuta 1574 16. tammikuuta 1595 Murad III Selim II:n poika
15 Mehmed III Mehmed III 27. tammikuuta 1595 20. tai 21. joulukuuta 1603 Mehmed III Murat III:n poika
16 Ahmed I Ahmed I 21. joulukuuta 1603 22. marraskuuta 1617 Ahmed I Mehmed III:n poika
16 Mustafa I Mustafa I 22. marraskuuta 1617 26. helmikuuta 1618 Mustafa I Mehmed III:n poika
17 Osman II Osman II 26. helmikuuta 1618 19. toukokuuta 1622 Osman II Ahmed I:n poika
18 Mustafa I Mustafa I 20. toukokuuta 1622 10. syyskuuta 1623 Mustafa I Osman II:n veljenpoika
19 Murat IV Murad IV 10. syyskuuta 1623 8. tai 9. helmikuuta 1640 Murad IV Ahmed I:n poika
20 Ibrahim I Ibrahim 9. helmikuuta 1640 8. elokuuta 1648 Ibrahim Ahmed I:n poika
21 Mehmed IV Mehmed IV 8. elokuuta 1648 8. marraskuuta 1687 Mehmed IV Ibrahimin poika
22 Suleiman II Suleiman II 8. marraskuuta 1687 22. kesäkuuta 1691 Suleiman II Ibrahimin poika
23 Ahmed II Ahmed II 22. kesäkuuta 1691 6. helmikuuta 1695 Ahmed II Ibrahimin poika
24 Mustafa II Mustafa II 6. helmikuuta 1695 22. elokuuta 1703 Mustafa II Mehmed IV:n poika
25 Ahmed III Ahmed III 22. elokuuta 1703 1. tai 2. lokakuuta 1730 Ahmed III Mehmed IV:n poika
26 Mahmud I Mahmud I 2. lokakuuta 1730 13. joulukuuta 1754 Mahmud I Mustafa II:n poika
27 Osman III Osman III 13. joulukuuta 1754 29. tai 30. lokakuuta 1757 Osman III Mustafa II:n poika
28 Mustafa III Mustafa III 30. lokakuuta 1757 21. tammikuuta 1774 Mustafa III Ahmed III:n poika
29 Abd-ul-Hamid I Abdülhamid I 21. tammikuuta 1774 6. tai 7. huhtikuuta 1789 Abdülhamid I Ahmed III:n poika
30 Selim III Selim III 7. huhtikuuta 1789 29. toukokuuta 1807 Selim III Mustafa III
31 Mustafa IV Mustafa IV 29. toukokuuta 1807 28. heinäkuuta 1808 Mustafa IV Abd-ul-Hamid I:n poika
32 Mahmud II Mahmud II 28. heinäkuuta 1808 1. heinäkuuta 1839 Mahmud II Abd-ul-Hamid I:n poika
33 Abd-ul-Mejid Abdülmecid I 1. heinäkuuta 1839 25. kesäkuuta 1861 Abdülmecid I Mahmud II:n poika
34 Abd-ul-Aziz Abdülaziz 25. kesäkuuta 1861 30. toukokuuta 1876 Abdülaziz Mahmud II:n poika
35 Murat V Murat V 30. toukokuuta 1876 31. elokuuta 1876 Murat V Abd-ul-Mejidin poika
36 Abd-ul-Hamid II Abdülhamid II 31. elokuuta 1876 27. huhtikuuta 1909 Abdülhamid II Abd-ul-Mejidin poika
37 Mehmed V Mehmed V 27. huhtikuuta 1909 3. heinäkuuta 1918 Mehmed V Abd-ul-Mejidin poika
38 Mehmed VI Mehmed VI 4. heinäkuuta 1918 1. marraskuuta 1922 Mehmed VI Abd-ul-Mejidin poika
Tasavaltainen kalifaatti
39 (1) Abdul-ul-Mejid II Abdülmecid II 18. marraskuuta 1922 3. maaliskuuta 1924 Abd-ul-Azizin poika

Lähde:[14][15]

Katso myös

Lähteet

  • Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0.

Viitteet

  1. ↑ Lapidus 2022, s. 332-333
  2. ↑ Ottoman Empire | Facts, History, & Map Encyclopædia Britannica. 26.10.2023. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  3. ↑ The Sultans of the Ottoman Empire: 1300 to 1924 ThoughtCo. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Khan, Syed Muhammad: Ottoman Empire World History Encyclopedia. 2020. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Mehmed VI | Reign of Abdülmecid, Last Caliph & Exile Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Abdülmecid II | Reformer, Last Sultan, Caliph Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Buğra Ekinci, Ekrem: The history of fratricide in the Ottoman Empire - Part 1 Daily Sabah. 7.8.2015. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  8. ↑ The night 19 Ottoman princes were killed by their brother Royal Central. 3.8.2020. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Becoming a sultan in the Ottoman Turkey Museum of King Jan III’s Palace at Wilanów. 2023. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  10. ↑ a b Why the Ottoman Empire rose and fell National Geographic Society. 6.12.2019. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Ottoman rulers - sultan, khan, padişah and caliph Hürriyet Daily News. 30.11.2013. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Caliphs All About Turkey. 2023. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Story behind the king’s title Arab News. 27.1.2015. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Ottoman Empire - Sultans, Dynasties, Legacy Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Ottoman Web Side Sultans. Osmali700. Viitattu 13.04.2013.