Luonnontuotteet

Luonnontuotteet ovat metsistä ja muualta luonnosta maanomistajan luvalla tai jokamiehenoikeuksien turvin kerättäviä luonnonmarjoja, metsäsieniä ja yrttejä sekä muita ruuan tai käsitöiden raaka-aineiksi soveltuvia materiaaleja (nk. erikoisluonnontuotteet).^[1] Jokamiehenoikeuksien rajoitukset on otettava huomioon keräystoiminnassa. Esimerkiksi kasvavien puiden kaataminen ja vahingoittaminen sekä varpujen, sammalien ja kuivuneen puun kerääminen toisen maalta ilman lupaa on kiellettyä.^[2]

Pääartikkeli: Luonnonmarjat

Syötäviä luonnonmarjoja kasvaa Suomen luonnossa 37, joista pariakymmentä voidaan hyödyntää laajemmin. Muutama tavallisin luonnonmarja tuottaa vuosittain yli 500 miljoonan kilon sadon, josta hyödynnetään vain alle kymmenen prosenttia.

Pääartikkeli: Metsäsienet

Syötäviä luonnonsieniä kasvaa satoja, ja ne tuottavat vuosittain yli miljardin kilon sadon. Tästä hyödynnetään vain prosentin verran. Syötävistä luonnonsienistä 23 lajia tai lajiryhmää on määritelty kauppasieniksi. Nämä ovat kohtalaisen helposti tunnistettavissa, ja niitä voidaan Suomessa myydä esimerkiksi toreilla ja kaupoissa.

Pääartikkeli: Yrtti

Yrteiksi luetaan luonnonvaraiset kasvit, joita voidaan käyttää ravinnoksi. Yrttejä käytetään esimerkiksi juomissa, salaateissa, leivissä, keitoissa, muhennoksissa tai muissa ruoissa. Luonnonyrteistä vain osaa voidaan poimia jokamiehenoikeuksien turvin. Niitä poimivan onkin tärkeää perehtyä jokamiehenoikeuksiin ja selvittää, minkä yrttien poimintaan tarvitaan maanomistajan lupa.

Lisäksi luonnontuotteisiin lasketaan kuuluviksi erikoisluonnontuotteet, joita ovat muun muassa pettu, mahla, terva, puuhiili, turve, tupasvilla, poronjäkälä, sammal, tuohi, paju, luonnon kuitukasvit, kaarna, koivunoksat, varvut, lieot, puun juuret, liekopuut, kaislat, heinät, oljet, ruo´ot, luonnonkukat, pahkat, käävät, luonnonvärit ja korukivet.

Luonnontuoteala on elinkeino, johon kuuluu luonnontuotteiden talteenotto sekä niihin liittyvä yritystoiminta, neuvonta, koulutus ja tutkimus.^[3]