Milanon metro
Metropolitana di Milano | |
---|---|
Villa San Giovannin metroasema. |
|
Tyyppi | metro |
Sijainti | Milano, Italia |
Avattu | 1. marraskuuta 1964 |
Pituus | 111,8 km |
Asemia | 134 |
Linjoja | 5 |
Raideleveys | 1 435 mm |
Sähköistys | 750 V DC virtakisko |
Liikennöitsijä(t) | Azienda Trasporti Milanesi |
Matkoja päivässä | 1 393 000 (2018)[1] |
Milanon metro (ital. Metropolitana di Milano) on metrojärjestelmä Milanossa, Italiassa. Järjestelmä koostuu viidestä linjasta, jotka on nimetty eri numeroilla ja väreillä. Linjojen kokonaispituus on 111,8 kilometriä ja koostuu 134 metroasemasta, joista suurin osa on maanalaisia. Metroa käyttää arkipäivisin noin 1,4 miljoonaa matkustajaa.[1]
Ensimmäinen linja avattiin vuonna 1964, toinen linja vuonna 1969, kolmas linja vuonna 1990, neljäs linja vuonna 2022 ja viides linja vuonna 2013. Milanon metro on Italian suurin metrojärjestelmä pituuden, asemien lukumäärän ja matkustajamäärien mukaan.
Linjat
- Ensimmäisellä linjalla on yhteensä 38 maanalaista asemaa. Linjan pituus on yhteensä noin 27 kilometriä. Linja vihittiin käyttöön 1. marraskuuta 1964 Lotton ja Sesto Marellin välillä. Linjalla on kolme pääteasemaa: Rho Fiera ja Bisceglie lännessä, sekä Sesto 1º Maggio pohjoisessa.
- Toisella linjalla on yhteensä 35 asemaa, joista 17 on maan alla ja 18 maan päällä. Linjan pituus on yhteensä noin 40 kilometriä, mikä tekee siitä pisimmän metrolinjan Milanossa. Linja vihittiin käyttöön 27. syyskuuta 1969 Caiazzon ja Cascina Gobban välillä. Linjalla on neljä pääteasemaa: Cologno Nord ja Gessate pohjoisessa, sekä Assago Milanofiori Forum ja Abbiategrasso etelässä.
- Kolmannella linjalla on yhteensä 21 maanalaista asemaa. Linjan pituus on yhteensä noin 17 kilometriä. Linja vihittiin käyttöön 3. toukokuuta 1990 Centralen ja Duomon välillä vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja varten. Linjan pääteasemat ovat Comasina pohjoisessa, sekä San Donato etelässä.
- Neljännellä linjalla on 21 asemaa ja sen pituus on noin 15 kilometriä. Se kulkee Lorenteggion kaupunginosasta Linaten lentoaseman kautta San Cristoforon asemalle.[2] Linjan ensimmäinen osuus avattiin 26. marraskuuta 2022, toinen osuus 4. heinäkuuta 2023 ja viimeinen osuus 12. lokakuuta 2024.
- Viidennellä linjalla on yhteensä 19 maanalaista asemaa. Linjan pituus on yhteensä noin 13 kilometriä. Linja avattiin vaiheittain vuosina 2013-2015. Linjan pääteasemat ovat Bignami pohjoisessa, sekä San Siro Stadio lännessä. Linja liikennöi kuljettajattomilla junilla.[3]
Linja | Osuus | Avattu | Pituus | Asemia | |
---|---|---|---|---|---|
Rho Fiera / Bisceglie | Sesto 1º Maggio | 1. marraskuuta 1964 | 26,9 km | 38 | |
Assago Milanofiori Forum / Abbiategrasso | Cologno Nord / Gessate | 27. syyskuuta 1969 | 39,4 km | 35 | |
Comasina | San Donato | 3. toukokuuta 1990 | 16,7 km | 21 | |
Linate Aeroporto | San Cristoforo | 26. marraskuuta 2022 | 15 km | 21 | |
San Siro Stadio | Bignami | 10. helmikuuta 2013 | 12,9 km | 19 |
Historia
Kaupungin hallinto äänesti 3. heinäkuuta 1952 metrojärjestelmäprojektista ja 6. lokakuuta 1955 perustettiin uusi yritys, Metropolitana Milanese, joka hallinnoi uuden infrastruktuurin rakentamista. Ensimmäisen linjan rakennustyöt aloitettiin 4. toukokuuta 1957. Ensimmäinen linja avattiin Lottosta Sesto Marelliin avattiin 1. marraskuuta 1964, seitsemän vuoden rakennustöiden jälkeen.[4]
Tulevaisuus
Milanon metro on laajentamassa nykyisiä linjojaan.
Lähteet
- ↑ a b Atm, record di passeggeri e centomila multe in più medium.com. 23.12.2018. Viitattu 20.7.2020. (italiaksi)
- ↑ Tracciato – Metro 4 – La linea Blu di Milano www.metro4milano.it. Viitattu 20.7.2020. (italiaksi)
- ↑ Milano metro M5 extension contract signed railwaygazette.com. 3.2.2011. Railway Gazette. Arkistoitu 19.7.2020. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
- ↑ La storia www.atm.it. Azienda Trasporti Milanesi. Viitattu 20.7.2020. (italiaksi)