Näsikallion suihkukaivo

Näsikallion suihkukaivo
Nimi Näsikallion suihkukaivo
Toinen nimi Tirkkosen suihkukaivo
Tekijä Emil Wikström (veistokset)
Birger Federley (allas- ja kaiderakennelmat)
Valmistumisvuosi 1913
Taiteenlaji kuvanveistotaide
Teostyyppi Suihkulähde
Sijainti Näsinpuisto, Hämeenpuiston pohjoispää
Koordinaatit 61°30′N 23°45′E / 61.5°N 23.75°E / 61.5; 23.75

Näsikallion suihkukaivo on vuonna 1913 valmistunut suihkulähde, joka sijaitsee Tampereella Hämeenpuiston pohjoispäässä. Arkkitehti Birger Federleyn jugendhenkiseen graniittisommitelmaan liittyy kolme Emil Wikströmin tekemää erillistä pronssiveistosta.[1][2] Kauppaneuvos Nikolai Tirkkosen lahjoituksen turvin rakennettu suihkukaivo tunnetaan myös Tirkkosen suihkukaivona.

Wikströmin veistokset

Suihkukaivon patsaiden aiheet perustuvat vanhaan kansankulttuuriin[2]. Ylin pronssiveistos esittää Kalevalasta tuttua Pohjanneitoa, joka istuu sateenkaarella ja kehrää värttinällä kultalankaa. Alempana ovat isää ja poikaa sekä äitiä ja tytärtä kuvaavat allegoriset veistosryhmät. Niistä toinen symboloi tehdasteollisuutta, toinen kotiteollisuutta. Veistosten tyyli mukailee ranskalaista realismia.[1][3]

Patsaiden valmistamisessa Wikströmiä auttoi hänen oppilaansa, kuvanveistäjä Väinö Richard Rautalin[1].

Tehdasteollisuutta symboloivassa veistossommitelmassa poika näyttää isälleen, miten ratas saadaan pyörimään veden voimalla[1]. Uutta tekniikkaa hämmästelevä isä laskee käsikampensa maahan[4].

Vanhan miehen mallina oli tiettävästi taiteilijan tuttu Lempäälän kylästä. Pojan mallina Wikström käytti Yrjö Niemistä (1896–1918), joka asui perheensä kanssa Sääksmäellä lähellä Wikströmin ateljeeta.[4][5]
Oikeanpuoleinen veistosryhmä edustaa kotiteollisuutta. Siinä tyttö opettelee kutomaan sukkaa. Vanha äiti neuvoo vieressä ja siirtää näin taidon seuraavalle polvelle. Samalla hän neuloo itse ryijyä. Teoksessa piilottelee myös kissa lankakeränsä kanssa.[1][4]

Wikström käytti äidin ja tytön malleina omaa äitiään ja Estelle-tytärtään. Estelle oli professori Kari Suomalaisen äiti.[4]

Suihkukaivon historia

Kauppias Nikolai Tirkkonen lahjoitti Tampereen kaupungille varat suihkukaivoon vuonna 1909, kun hänen omistamansa J. Tirkkosen tavaratalo täytti 40 vuotta. Kuvanveistäjä Wikström ehdotti, että suihkukaivo sijoitettaisiin Mustanlahden kallion etelärinteelle. Kaupunki suostui tähän ja maksoi itse allasrakennelman perustamistyöt.[1] Valmis suihkukaivo paljastettiin heinäkuussa 1913[3]. Aikalaistulkinnoissa korostui näkemys, että teoksen vesiputoukset ja altaat kuvasivat Tammerkosken kuohuja[1].

Keväällä 1918 suihkukaivon ympäristössä käytiin sisällissodan taisteluita, joiden seurauksena patsaissa on luodinreikiä[1].

Aikojen saatossa suihkukaivoveistoksesta katosivat Pohjanneidon pitelemä kultalanka sekä äidin ja tyttären neulepuikot. Molemmat yksityiskohdat palasivat paikoilleen vuonna 2006, kun teosta entisöitiin taidekonservaattorin avulla.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Tampereen julkiset veistokset ja monumentit: Emil Wikström 2006. Tampere: Tampereen nykytaiteen museo ja Tampereen kaupunki. Viitattu 2.3.2014.
  2. ↑ a b Pihlajaniemi, Marjo: Kaupunkikuva muokkautuu Koskesta voimaa. 2003. Tampere: Tampereen kaupungin elinkeinokeskus. Viitattu 2.3.2014.
  3. ↑ a b c Vasara, Päivi: Pohjanneito kehrää taas kultalankaansa. Moro, 1.6.2006, s. 4.
  4. ↑ a b c d Vasara, Päivi: Onneksi olkoon, satavuotias!. Moro, 15.8.2013, s. 12.
  5. ↑ Niemelä, Jari: Emil Wikströmin mallina oli naapurinpoika. Moro, 29.8.2013.

Aiheesta muualla