Nautaeläimet

Nautaeläimet
Ylämaankarjaa
Ylämaankarjaa
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Nautaeläimet
Bovinae
Katso myös

  Nautaeläimet Wikispeciesissä
  Nautaeläimet Commonsissa

Nautaeläimet (Bovinae) on onttosarvisten (Bovidae) heimoon kuuluva alaheimo. Nautaeläimet ovat kaikkein suurimpia ja painavimpia märehtijöitä.

Koko ja ulkonäkö

Nautaeläimille kuten muillekin märehtijöille on tyypillistä tynnyrimäinen ruho, joka on yleensä hyvin roteva. Niiden sarvet ovat sileät ja pyöreydeltään vaihtelevat. Turpa on leveä ja kostea, sekä edestä karvaton. Sieraimet ovat kaukana toisistaan. Nautaeläinten häntä on pitkä ja tupsumainen. Kyynelkuopat ja sorkkarauhaset puuttuvat. Niiden utareet ovat nelinisäiset. Osalla lajeista on suuri riippuva kaulanahka.

Pääkallo on leveä ja kapenee hiukan turpaa kohden. Tohlot, joihin sarvet kiinnittyvät, ovat aivan kallon sivuilla. Nikamien okahaarakkeet ovat pitkät ja toimivat kiinnityskohtana hartioiden jykevälle lihasharjanteelle. Yläleuassa ei ole lainkaan etu- eikä kulmahampaita, mutta alaleuassa on kummallakin puolella 3 etuhammasta, etuhampaan muotoinen kulmahammas sekä 3 väli- ja 3 poskihammasta, jollaiset on myös yläleuassa. Erittäin lyhytkarvainen turkki on ihonmyötäinen ja monilla lajeilla eri ruumiinosista, kuten kaulasta, harjamaisesti pidentynyt. Nautaeläimen kieli on karheapintainen, pitkä ja hyvin voimakas.

Levinneisyys ja elintavat

Luonnonvaraiset nautaeläimet olivat levinneet kaikkialle Eurooppaan pohjoista lukuun ottamatta, sekä Afrikkaan, Keski- ja Etelä-Aasiaan sekä Pohjois-Amerikkaan. Nykyisin niitä ei ole luonnonvaraisena Euroopassa kuin hajanaisia kantoja Keski- ja Itä-Euroopassa. Pohjois-Amerikan biisonilaumoille on käynyt melkein yhtä huonosti: nekin elävät enää lähinnä suojelualueilla.

Nautaeläinten luonnonvarainen elinympäristö vaihtelee erittäin paljon. Monet lajit viihtyvät tiheissä metsissä, toiset taas suosivat aukeita ruohomaita. Tasankojen ohella nautaeläimet tulevat toimeen myös vuoristossa, jopa 6 000 metrin korkeudelle Himalajalle jakkien elinalueelle. Ravintonaan naudat käyttävät erilaista kasviravintoa, esimerkiksi heinää, lehtiä, puunkuorta, sammalta, sieniä ja jäkälää. Kaikki lajit tarvitsevat elinalueelleen pintavesistön ja ne myös ottavat mieluusti mutakylpyjä.

Nautaeläimet kehittyivät Euraasiassa noin 5 miljoonaa vuotta sitten. Varhaiset nautaeläimet olivat nykyisten nilgaun ja nelisarviantiloopin kaltaisia, jotka kuuluvat myös nautaeläimiin. Ne poikkeavat ulkonäöltään selvästi muista nautaeläimistä.

Naudat ovat laumaeläimiä ja joitain poikkeuksia kuten anoaa lukuun ottamatta ne elävät laumoissa. Laumojen koko vaihtelee pienistä perheryhmistä jopa tuhatpäisiin laumoihin. Useilla lajeilla pienlaumat liittyvät välillä suurlaumoiksi. Nautaeläimet näyttävät kömpelöiltä, mutta ne voivat juosta kovaa vauhtia. Niiden tavallisin askellaji on verkkainen käynti, mutta kiihtyessään ne ravaavat tai siirtyvät jäykähköön laukkaan. Kaikki nautaeläinlajit osaavat uida. Niiden aisteista haju on kehittynein ja niiden kuulo on erinomainen.

Sonnit taistelevat paritteluaikaan kiivaasti naaraista ja arvojärjestyksestä ja lehmät saa yleensä korkea-arvoisin sonni. Lehmän kantoaika on lajista riippuen 9–11 kuukautta, jonka jälkeen naaras saa yleensä yhden vasikan, joka pystyy juoksemaan melkein heti syntymänsä jälkeen. Ihmiset ovat kesyttäneet monia nautaeläimiä kotieläimiksi. Niistä on saatu hyviä vetojuhtia ja arvokkaita maidon- ja lihantuottajia. Myös vuotia, sarvia, jänteitä, rasvaa ja lantaa käytetään. Nauta ja seebu polveutuvat sukupuuttoon kuolleesta alkuhärästä, kun taas aasialaisilla vesipuhveleilla, bantengeilla ja gaurin kesymuodolla gajaalilla on yhä lähisukulaisia luonnossa.

Taksonomia

Lähteet

  • Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
Taksonitunnisteet