New York, New York

Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
New York, New York
Ohjaaja Martin Scorsese
Käsikirjoittaja Earl Mac Rauch
Mardik Martin
Tuottaja Robert Chartoff
Irwin Winkler
Säveltäjä John Kander
Fred Ebb
Kuvaaja László Kovács
Leikkaaja Bert Lovitt
David Ramirez
Tom Rolf
Pääosat Liza Minnelli
Robert De Niro
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö United Artists
Levittäjä United Artists
Ensi-ilta 21. kesäkuuta 1977
Kesto 155 min
163 min Ohjaajan versio
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti $14 000 000 (arvio)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

New York, New York on vuonna 1977 ilmestynyt elokuvamusikaali. Elokuvan on ohjannut Martin Scorsese ja sen pääosissa ovat Liza Minnelli ja Robert De Niro. Nykyisin elokuva tunnetaan parhaiten tunnuskappaleestaan ”New York, New York”, josta tuli myöhemmin klassikkokappale Frank Sinatran laulamana coverina ja joka on nykyään yksi New Yorkin symboleista. Elokuva oli taloudellinen pettymys, sillä sen budjetti oli 14 miljoonaa dollaria ja se tuotti vain 13,8 miljoonaa dollaria.

Juoni lyhyesti

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Japanin antautumispäivänä vuonna 1945 saxofonisti Jimmy Doyle (Robert De Niro) ja laulaja Francine Evans (Liza Minnelli) tapaavat sodan loppumisen kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa. Alussa heidän välinsä ovat viileät, mutta ennen pitkää heille kehkeytyy suhde. Ennen pitkää pari menee naimisiin ja Francine tulee raskaaksi. Parin välit alkavat kuitenkin pian säröillä, ja lapsen synnyttyä Jimmy jättää Francinen ja lapsen. Tämän jälkeen Francinesta tulee suosittu näyttelijä ja laulaja, ja vuosien päästä Jimmy ja hän tapaavat jälleen eräässä tilaisuudessa. Samassa tilaisuudessa Jimmy tapaa poikansa ja haluaisi päästä takaisin Francinen ja lapsen elämään, mutta Francine ei ole siihen valmis.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 New York, New York saa täydet viisi tähteä. Kati Sinisalo kuvaa sitä tyylikkääksi, viihdyttäväksi ja todenmakuiseksi.[1] Helsingin Sanomien Mikael Fränti luonnehti sitä huhtikuun 1990 televisioesityksen alla tyylikkääksi pastissiksi, joka kunnioittaa Benny Goodmanin, Glenn Millerin ja Tommy Dorseyn musiikillista perintöä ja herättää eloon Hollywoodin kultakauden suuret musikaalimuistot. Sen sijaan De Niron ja Minnellin hahmojen välistä jännitettä ei Fräntin mukaan käsitellä aivan parhaalla tavalla.[2] Uuden Suomen ja Iltalehden yhteisessä videoliitteessä keväällä 1984 luonnehdittiin elokuvaa hieman pateettiseksi ja hitaasti eteneväksi tarinaksi, jonka taitavat näyttelijäsuoritukset ja hyvä musiikki pelastavat[3].

Lähteet

  1. ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
  2. ↑ Fränti, Mikael: De Niro ja Liza Minnelli musisoivat New Yorkissa. Helsingin Sanomat, 10.4.1990, s. 54. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ New York, New York. Iltalehden Videolehti, 4.4.1984, s. 23. Näköislehti (maksullinen).

Aiheesta muualla