Nurotavuoret

Sopsoyjoen laakso pohjoisilla Nurotavuorilla.

Nurotavuoret (uzb. Nurota tog‘lari, ven. Нурата́у, Nuratau[1]) ovat Turkestanvuorten luoteinen jatke Navoiyn, Samarkandin ja Jizzaxin alueilla Uzbekistanissa. Sangzorjoki ja Ilonoʻttin sola erottavat ne kaakossa Molguzarvuorista. Nurotavuoret rajoittuvat etelässä Zarafshonjoen laaksoon ja lännessä Kyzylkumin aavikkoon.[2]

Vuoret koostuvat pohjoisesta ja eteläisestä vuorijonosta. Pohjoisosan keskikorkeus on noin 1 260 metriä (korkeimmassa keskiosassa 1 750 metriä). Korkein kohta on Zargartog‘ (2 169 metriä). Laaksot jakavat eteläisen vuorijonon useaksi osaksi, joiden nimet ovat G‘ubintog‘, Qaroqchitog‘ ja Oqtog‘. Niiden keskikorkeus on 1 000-1 500 metriä. Oqtog‘in luoteispuolella sijaitseva Qoratog‘ kuuluu myös eteläisiin Nurotavuoriin.[2]

Nurotavuoret ovat muodostuneet pääasiassa paleotsooisen kauden kalkkikivestä, hiekkakivestä, liuskeesta ja metamorfisista kivilajeista. Vuorilla on paljon irtonaista kiviainesta. Niiltä virtaa monia jokia ja puroja, joiden vettä käytetään tasangoilla maatalouden keinokasteluun. Rinteillä kasvaa manteli- ja pähkinäpuita, villiruusuja, kuusamia ja orapihlajia. Ylempänä on koivulehtoja. Eläinkuntaan kuuluvat susi, kettu, siiseli, jänis, vuorikauris, mäyrä, käärmeet, vuoripyy ja hietakyyhky.[2]

Nurotavuoria käytetään laitumena, ja jokien laaksoissa harjoitetaan maanviljelyä ja puutarhanhoitoa. Rinteillä viljellään vehnää ja ohraa. Alueella sijaitsee vuonna 1975 perustettu Nurotan luonnonpuisto.[2]

Lähteet

  1. ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 18, s. 152. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1974.
  2. ↑ a b c d Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 6-zhild, s. 420–421, 627. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2003. ISBN 5-89890-076-4