Operaatio Seelöwe

Operaatio Seelöwe (suom. Merileijona) oli koodinimi Saksan asevoimien suunnittelemalle maihinnousulle Isoon-Britanniaan toisessa maailmansodassa. Saksalaiset kaavailivat operaatiota aloitettavaksi syksyllä 1940. Suunnitelmaa ei koskaan pantu toimeen, koska sen toteuttamisehdot eivät täyttyneet.

Suunnitelma ja sen taustat

Saksan kukistettua Ranskan kesäkuussa 1940 ja Britannian kieltäydyttyä rauhanneuvotteluista Saksan kanssa Adolf Hitler määräsi valmistautumaan maihinnousuun. Luftwaffen oli määrä saavuttaa ilmaherruus Etelä-Englannin yllä, jotta maihinnousulaivasto pystyisi ylittämään Englannin kanaalin rauhassa ilman Britannian kuninkaallisen laivaston tai kuninkaallisten ilmavoimien hyökkäyksiä.^[1] Englannin kanaalin yli oli tarkoitus kuljettaa ensin 100 000 sotilasta ja välittömästi tämän jälkeen 160 000 lisää, yhteensä 40 divisioonaa. Yksityiskohtainen miehityssuunnitelma oli valmiina, ja siihen sisältyi luettelo 2 300 henkilöstä, jotka oli heti vangittava. Näitä olivat muiden muassa filosofi Bertrand Russell sekä kirjailijat Virginia Woolf, H. G. Wells ja Aldous Huxley. Ehdottomana edellytyksenä maihinnousun aloittamiselle oli ilmaherruuden varmistaminen Englannin kanaalin ja sen pohjoisrannikon yläpuolella.^[2]

Luftwaffe ei kuitenkaan onnistunut tehtävässään, kun se hävisi taistelun Britanniasta, ja lopulta 17. syyskuuta 1940 Hitler lykkäsi operaatio Seelöwen tulevaisuuteen.^lähde?

Saksan laivaston komentaja suuramiraali Erich Raeder oli vastuussa hyökkäyssuunnitelmista maihinnousun toteuttamiseksi ja laati niistä useita versioita. Aikaisimmat näistä suunnitelmista ajoittuvat jo vuoden 1939 marraskuuhun. Suunnitelmien reunaehtoina olivat seuraavat asiat:

1. Vihollisen pintalaivaston tekeminen toimintakyvyttömäksi
2. Brittien ilmavoimien tuhoaminen (täydellinen ilmaherruus)
3. Rannikkopuolustuksen tuhoaminen
4. Englannin sukellusvenetoiminnan estäminen maihinnousulaivastoa vastaan.

Lopullisesta suunnitelmasta vastasi OKH eli Oberkommando des Heeres. Sen suunnitelmaan kuului yhdeksän divisioonan hyökkäys meritse, sekä ilmalaskudivisioona. Valittuna maihinnousualueena oli Doverin ja Portsmouthin välinen rannikko. Tavoitteena oli vallata Gloucester ja saartaa Lontoo, sekä edetä 52. leveyspiirille, minkä jälkeen Britannian odotettiin antautuvan.^lähde?

Saksalaiset keräsivät maihinnousua varten Ranskan rannikolle suuret määrät tavallisesti lähinnä Reinillä toimivia aluksia. Saksalaiset joutuivat kuitenkin huomaamaan jo maihinnousua edeltävissä harjoituksissa, että nämä jokiproomut eivät soveltuneet suunniteltuun tarkoitukseensa. Lisäksi proomujen kokooma-alueet olivat helppoja maalitauluja brittien pommikoneille, ja Bomber Command -lennosto tuhosikin useita kuukausia kestäneillä hyökkäyksillään suuren määrän lotjia. Tuhoutuneet alukset olivat poissa saksalaisten huoltoliikenteestä maihinnousun peruuntumisen jälkeenkin.^lähde?

Suunnitelmasta luopuminen

19. syyskuuta 1940 Saksan sodanjohto lykkäsi operaation aloitusta. 2. lokakuuta 1940 se siirrettiin seuraavaksi kevääksi.^[3] Hitlerin uskomuksen mukaan Britannia antaisi periksi, kun Neuvostoliitto olisi lyöty operaatio Barbarossan myötä. Moskovan taistelun lopputulos ja Yhdysvaltain liittyminen sotaan joulukuussa 1941 kuitenkin muuttivat tilanteen Saksan kannalta epäedulliseksi. Ne johtivat kahden rintaman sotaan, josta OKH oli varoittanut. Neuvoteltuaan Raederin kanssa Hitler perui lopullisesti koko maihinnoususuunnitelman 13. helmikuuta 1943.^lähde?

Max Jakobson on esittänyt, että Saksan päätös lykätä operaatio Seelöwen aloittamista koitui useimpien silloin tietämättä pelastukseksi myös Suomelle. Mikäli operaatio olisi käynnistetty alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, Saksan voimat olisivat pitkään olleet sidottuina Britteinsaarten valtaamiseen. Suomen ja Saksan välinen saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimus olisi todennäköisesti jäänyt syntymättä, ja Neuvostoliitolla, joka ei ollut talvisodan jälkeen suinkaan luopunut aikeistaan miehittää Suomi, olisi ollut vapaat kädet Suomen suhteen.^[4]

Suunnitelman onnistumismahdollisuudet

Sotahistorioitsijoista Michael Burleigh ja Andrew Mollo ovat uskoneet operaation onnistumismahdollisuuksiin.^lähde?

Vuonna 1974 Sandhurstin sotakorkeakoulussa järjestettiin The Daily Telegraph -lehden ja sotakorkeakoulun Department of War Studies -osaston organisoima sotapeli, jossa tuomareina olivat Saksan puolella Adolf Galland, Friedrich Ruge ja Heinrich Trettner ja Britannian puolella Christopher Foxley-Norris, Edward Gueritz ja Glyn Gilbert.^[5] Skenaarion perusoletuksena oli, että Luftwaffe ei ollut saanut ilmaherruutta. Saksalaiset onnistuivat maihinnousun ensimmäisessä vaiheessa miinoittamalla Englannin kanaalin suojaamaan operaatiota. Tämän jälkeen he etenivät GHQ-linjalle, jossa Home Guardin joukot pysäyttivät etenemisen. Muutamia päiviä myöhemmin Kuninkaallinen laivasto murtautui läpi katkaisten saksalaisten huoltoreitit, upottaen valtaosan seuraavasta vaiheesta maihin laskettavia joukkoja ja estäen vahvistusten kuljettamisen jatkossa kanaalin yli, mikä pakotti maihin nousseet joukot antautumaan.^[6][7][8]

Lähteet

• Beevor, Antony: Toinen maailmansota. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8.
• Sabin, Philip: Simulating War: Studying Conflict Through Simulation Games. Bloomsbury Academic, 2012. ISBN 978-1472533913. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Kershaw, Robert J.: Never Surrender: Lost Voices of a Generation at War. Hodder & Stoughton, 2009. ISBN 978-0340962022. (englanniksi)
• Cox, Richard: Operation Sea Lion. Thornton Cox Limited, 1974. ISBN 978-0902726178. (englanniksi)
• Jakobson, Max: Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-13369-1.

Viitteet

Kirjallisuutta

• Schenk, Peter: Landung in England: Das geplante Unternehmen "Seelöwe" : der Beginn der amphibischen Grossunternehmen. Oberbaum, 1987. ISBN 978-3926409447. (saksaksi)
• McKinstry, Leo: Operation Sealion: How Britain Crushed the German War Machine's Dreams of Invasion in 1940. John Murray, 2015. ISBN 978-1848547049. (englanniksi)
• Ansel, Walter: Hitler Confronts England. Duke University Press, 1960. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Seelöwe Wikimedia Commonsissa