Orientalismi (kirja)

Orientalismi
Orientalism
Suomennoksen kansikuva
Alkuperäisteos
Kirjailija	Edward W. Said
Kieli	englanti
Genre	tietoteos
Julkaistu	1978
Suomennos
Suomentaja	Kati Pitkänen
Kansitaiteilija	Hannu Pulkkinen
Kustantaja	Gaudeamus
Julkaistu	2011
Ulkoasu	nid
Sivumäärä	398 sivua
ISBN	978-952-495-198-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Orientalismi (Orientalism) on palestiinalaissyntyisen yhdysvaltalaisen kriitikon ja kirjallisuudentutkijan Edward W. Saidin vuonna 1978 ilmestynyt kantaa ottava teos^[1]. Alansa merkkiteos synnyttää edelleen keskustelua^[2]. Teoksen on vuonna 2011 julkaissut suomeksi Gaudeamus ja sen on suomentanut Kati Pitkänen.

Said arvostelee teoksessaan länsimaita orientalismista eli lähinnä Aasian ja Lähi-idän romantisoinnista ja sen alistamisesta kolonialismin käyttöön. Hän kokoaa kaikki termin orientalismi sisältämät eri merkitykset yhteen ja väittää, että tämän "imperialistisen salajuonen" tavoitteena oli ja on yhä länsimaiden taloudellinen ja poliittinen valta.^[1] Saidin mukaan orientalismi eli oppi idästä ja sen asukkaista oli länsimaissa kehitetty tapa hallita itää ja jopa tuottaa se. Orientalismi kehittyi yhdessä imperialismin kanssa ja tuki sitä.^[2]

Said katsoi, että orientalistinen tutkimus ei ollut objektiivista tiedettä, joka välittäisi totuudenmukaisen kuvan itämaista, vaan kertoi enemmän tekijöidensä arvomaailmasta.^[3] Läntinen kulttuuri näki idän eksoottisen kiehtovana, mutta toisaalta tietämättömänä, laiskana ja katalana haaremien maana. Tämä tapa nähdä itä oli samalla keino käyttää valtaa.^[4]

Ennen Saidin teosta orientalismilla oli tarkoitettu neutraalia tieteenalaa. Saidille orientalismi oli ideologia, jossa eurooppalaiset katsoivat orienttia alaspäin. Monet pitivät tulkintaa röyhkeänä.^[5]

Said kirjoitti teokseensa myöhemmin jälkisanat (1995) ja esipuheen (2003), jotka ovat mukana suomennetussa laitoksessa. Hän käsittelee niissä kirjasta esitettyä arvostelua.^[6]

Saidin Orientalismi pani alulle uuden tutkimussuuntauksen, postkoloniaalisen kritiikin, joka on herättänyt runsaasti vastareaktioita.^[1] Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa Toni Ervamaa katsoi, että teos Orientalism (1978) mullisti tavan, jolla lännen ja idän, pohjoisen ja etelän, alistajien ja alistettujen suhteista puhuttiin.^[4]

Ervamaan mukaan pitkälti juuri Saidia sai kiittää siitä, miten äkkiä alettiin puhua"toiseudesta" ja miten poliittisesti korrekti kielenkäyttö yleistyi amerikkalaisilla kampuksilla.^[4]

Alusta lähtien Orientalismi sai osakseen poikkeuksellisen paljon arvostelua.

Pääartikkeli: Defending the West

Laajasti kirjaa kritisoi Ibn Warraq, joka julkaisi siitä vuonna 2007 yli 500-sivuisen kirjan, Defending the West. A Critique of Edward Said's Orientalism.^[7][8] Ibn Warraq tiivisti näkemyksensä siten, että Edward Saidin kirja Orientalismi on tehnyt hyvin vaikeaksi arabeille ja muslimeille harjoittaa itsekritiikkiä ja etenkin islamin kritiikkiä länsimaissa. Kirja opetti kokonaiselle sukupolvelle arabeja itsesäälin taidon – "jos pahoja imperialisteja, rasisteja ja sionisteja ei olisi ollut, me olisimme olleet suuria." Kirja rohkaisi islamilaisia fundamentalisteja 1980-luvulla, pamputti kaiken islamin kritiikin hiljaiseksi ja vaiensi jopa huomattavia islamin tutkijoita, jotka alkoivat pelätä muslimien loukkaantumista tai sitä, että heidät leimattaisiin "orientalisteiksi".^[9]

Brittiläinen John MacKenzie toteaa kirjassa Orientalism: History, Theory and the Arts (1995), etteivät kirjallisuuskritiikki ja diskurssianalyysi ole parhaita tapoja monimutkaisten historiallisten prosessien analysoimiseen.^[1]

Bruce S. Thorntomin mukaan Saidin sekava teos on kokoelma kyseenalaista postmodernia teoriaa, sentimentaalista kolmannen maailman puolustamista, räikeitä historiallisia virheitä ja länsimaista syyllisyyttä. Teos ei ainoastaan turmellut Lähi-idän tutkimuksen laitoksia, vaan myös muita tieteenaloja, kuten englannin kielen ja kirjallisuuden sekä "kulttuurintutkimuksen". Lisäksi se tarjosi oikeutuksia islamilaiselle epäonnistumiselle ja aggressiolle, esittäen ne ymmärrettävinä reaktioina länsimaiden rikoksiin.^[10]

Antropologi Philip Carl Salzman arvosteli Saidin näkemystä, jonka mukaan ihmiset ovat samanlaisia, ja siksi olisi essentialismia tehdä kulttuurien välille eroja, jotka toiseuttavat ihmisiä. Salzman väitti, että tällainen todellisten erojen kieltäminen on etnosentrismiä, jossa muita parempina pidetyt länsimaiset arvot projisioidaan myös muihin kulttuureihin.^[11]

Arvostelijat ovat huomauttaneet Saidin lukuisista asiavirheistä. Ernest Gellner totesi, että lännen pitkä valtakausi idässä ei pidä paikkaansa, sillä osmanit piirittivät Eurooppaa ja Iberian niemimaa oli pitkään muslimien hallussa. William Montgomery Watt on muistuttanut saksalaisten ja unkarilaisten orientalistien unohtamisesta.^[1] Kirjan suomentaja Kati Pitkänen on huomauttanut, että Said vääristeli alkutekstien sanavalintoja teroittaakseen polemiikkiaan.^[12]

• Ibn Warraq: Defending the West: A critique of Edward Said's Orientalism. Amherst, New York: Prometheus Books, 2007. ISBN 1-59102-484-6 Internet Archive. (englanniksi)
• Ibn Warraq: ”Edward Said and the Saidists. Or, Third World Intellectual Terrorism”, The Myth of Islamic Tolerance. How Islamic Law Treats Non-Muslims. Toim. Robert Spencer. Prometheus Books, 2005. ISBN 978-1-59102-249-7
• Reime, Hannu: Me ja muut. Ydin, 2011, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.2024.
• Said, Edward W.: Orientalismi. Suomentanut Kati Pitkänen. Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-198-2
• Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0 Teoksen verkkoversio.
• Säntti, Joonas: Miten itämaat keksittiin Turun Sanomat. 22.8.2011.