Pyhä Kinga
Pyhä Kinga (myös Kunigunda, Cunegunda, unk. Árpád-házi Szent Kinga, puol. Świȩta Kinga; 5. maaliskuuta 1224, Esztergom, Unkari – 24. heinäkuuta 1292, Stary Sącz, Puola) oli Unkarin kuningas Béla IV:n tytär, Puolan Bolesław V:n vaimo, fransiskaaninunna ja pyhimys.[1]
Elämä
Kinga oli Unkarin kuningas Béla IV:n ja hänen puolisonsa, Nikean keisarin Theodoros I Laskariksen tyttären Marian vanhin lapsi, yksi lukuisista Unkarin Árpád-dynastiasta nousseista pyhimyksistä. Hänen nuorempi sisarensa oli Unkarin Pyhä Margareta (Margit), hänen tätinsä (isänsä sisar) Unkarin ja Thüringenin Pyhä Elisabet. Myös Kingan toinen sisar Jolán (Jolanta) julistettiin kuoltuaan autuaaksi.[1]
Vuonna 1238 Kinga kihlattiin setänsä, prinssi Kálmánin puolalaisen vaimon Salomean ehdotuksesta Krakovan ja Sandomierzin herttuan Bolesław V Ujon kanssa ja lähetettiin Puolan hoviin oppimaan maan kieltä ja tapoja. Vuonna 1239 Kinga ja Bolesław vihittiin, mutta legendan mukaan he vannoivat ikuista siveyttä ja elivät neitseellisessä avioliitossa. Liitosta ei siis syntynyt lapsia.[1]
Vuonna 1241 Kinga joutui pakenemaan mongolien hyökkäystä Unkarin kuningaskunnan alueella, nykyisessä Slovakiassa sijaitsevaan Podoliniin (Podolínec) ja edelleen Czorsztynin linnaan. Mongolihyökkäyksen jälkeen hän vieraili Unkarissa ja sai isältään mukaansa kaivostyömiehiä, joiden avulla hän vuonna 1251 käynnisti Wieliczkan suolakaivosten toiminnan.[1]
Kinga perusti Stary Sącziin fransiskaani- eli klarissalaisnunnaluostarin, jonne hän vetäytyi miehensä kuoltua 7. joulukuuta 1279. Vuodesta 1284 hän toimi luostarin abbedissana. Vuonna 1287 hän joutui luostarisisartensa kanssa jälleen pakenemaan mongolien hyökkäystä ja sen jälkeen rakennuttamaan hävitetyn luostarin uudelleen. Kinga kuoli Stary Sączin luostarissa 10 kuukautta kestäneen sairauden jälkeen 1292.[1]
Kultti ja jälkimaine
Kingan kuoleman jälkeen Stary Sączin luostarista tuli suosittu pyhiinvaelluspaikka. Paavi Aleksanteri VIII julisti Kingan autuaaksi vuonna 1690, paavi Innocentius XII yhdeksi Puolan suojeluspyhimyksistä vuonna 1695, ja vuonna 1999 puolalainen paavi Johannes Paavali II kanonisoi hänet.[1]
Kinga on paitsi Puolan ja Liettuan suojeluspyhimys myös erityisesti suolankaivajien suojelija. Wieliczkan historiallisessa suolakaivoksessa on 1800-luvulla kaivettu Kingan kappeli, jossa on Kingaa esittävä suolaveistos. Suolakaivokseen liittyy legendoja Kingan ihmeteoista,[1] kuten tämä:
Tarun mukaan Kinga Unkarissa vieraillessaan kävi isänsä seurassa myös Karpaateilla katsomassa Máramarosin (Maramureş, nyk. Romanian ja Ukrainan rajaseudulla) suolakaivoksia ja pyysi isältään yhtä kaivoskuilua lahjaksi Puolaan vietäväksi, että hänen köyhät puolalaiset alamaisensakin saisivat osansa suolarikkaudesta. Isä-kuninkaan annettua luvan Kinga otti vihkisormuksen sormestaan ja pudotti sen kaivoskuiluun. Kun Wieliczkan suolakaivokset myöhemmin avattiin, ensimmäisestä löydetystä suolaesiintymästä löytyi kuningattaren sormus.[2]
| ||||||||||||||
Viitteiden esikatselu
- ↑ a b c d e f g Diós, István (toim.): ”Kinga”, Magyar katolikus lexikon. Szent István Társulat, 1993–2014. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Árpád-házi Szent Kinga szűz Magyar Kurír. Viitattu 30.9.2024. (unkari)