Ruteniumdioksidi

Ruteniumdioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 12036-10-1
PubChem CID 82848
Ominaisuudet
Molekyylikaava RuO2
Moolimassa 133,069 g/mol
Ulkomuoto Sininen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 1 300 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 6,97 g/cm[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Ruteniumdioksidi eli rutenium(IV)oksidi (RuO2) on rutenium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä sekä elektroniikan valmistuksessa.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa ruteniumdioksidi on tummansinistä kiteistä ainetta, jonka kiderakenne on samanlainen kuin rutiililla. Yhdisteen värin arvellaan johtuvan siitä, että hapetusasteella +IV olevan ruteniumin lisäksi yhdisteessä on pieniä määriä muilla hapetusasteilla, esimerkiksi hapetusasteella +III, olevia ruteniumkationeja. Ruteniumdioksidi ei liukene veteen, eikä happoihin, lukuun ottamatta vetykloridia, johon se liukenee muodostaen kompleksisen heksaklororutenaatti(IV)ionin ([RuCl6]2-).[1][3][4]

Valmistus ja käyttö

Ruteniumdioksidia voidaan valmistaa kuumentamalla ruteniumjauhetta tai ruteniumkloridia ilman läsnä ollessa 1 000 °C:n lämpötilassa.[1][3][4]

Ru + O2 → RuO2

Ruteniumdioksidilla pinnoitettuja titaanianodeja käytetään elektrodeina valmistettaessa kloorikaasua alkaliprosessilla sekä kloraattien valmistuksessa.[5] Yhdistettä käytetään myös katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, ja siitä valmistettuja ohutkalvoja käytetään vastuksien tekemiseen. Näitä vastuksia käytetään muun muassa painetussa elektroniikassa.[3][6]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 490. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ Haynes, W. M., Lide, D. R. & Bruno, T. J.: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–86. (39. painos) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Scott, T. & Eagleson, M.: Concise encyclopedia chemistry, s. 736. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  4. ↑ a b Greenwood, N. N. & Earnshaw, A.: Chemistry of the Elements, s. 1080. (2. painos) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
  5. ↑ Panić, V., Dekanski, A., Milonjić, S., Mišković-Stanković, V. B. & Nikolić, B.: Activity and stability of RuO2-coated titanium anodes prepared via the alkoxide route. Journal of the Serbian Chemical Society, 2006, 71. vsk, nro 11. Serbian Chemical Society. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Christen M. Giandomenico: Platinum-Group Metals, Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 12.12.2016.