SARS
SARS (lyhenne eng. sanoista Severe Acute Respiratory Syndrome eli äkillinen vakava hengitystieoireyhtymä) on hengitystieinfektio, jonka aiheuttaa SARS-koronavirus eli SARS-CoV. Keskimäärin 9,6 % tartunnan saaneista kuolee Maailman terveysjärjestön mukaan. Kuolleisuus kuitenkin vaihtelee likimain välillä 0–50 % riippuen ihmisryhmästä. Muun muassa korkea ikä, miessukupuoli ja tietyt yhtäaikaissairaudet lisäävät kuolleisuutta.[1]
SARS aiheutti vuonna 2003 Kiinan Guangdongista alkaneen ja kymmeniin maihin levinneen epidemian,[2][3] jossa ainakin 8 000 ihmistä sairastui, joista noin 800 kuoli. Pääosa tapauksista ilmeni Etelä-Kiinassa.[4] Uusia SARS-tapauksia ei ole ilmennyt ihmisillä vuoden 2004 jälkeen.
SARS oireilee 2–10 päivän kuluttua tartunnasta. Yleisiä ensioireita ovat korkea kuume, kylmänväreet, päänsärky, väsymys tai lihaskipu. Tauti etenee muutamassa päivässä kuivaksi yskäksi, keuhkokuumeeksi ja pahimmillaan äkilliseksi hengitysvaikeusoireyhtymäksi.[5] SARSista parantuminen voi kestää noin kuukauden.[6]
Virus
SARS koronavirus eli SARS-CoV on beetakoronavirus ja positiivisjuosteinen RNA-virus eli ssRNA(+)-virus. Virus omaa lipidikuoren, jonka sisällä on viruksen noin 29 727 nukleotidia pitkä perimä. Kuoreen on upottautunut viruksen RNA-perimän koodaamia proteiineja, kuten useita tappimaisia spike-proteiineja. Ihmisissä virus tarttuu spike-proteiinien avulla sopivan solun solukalvossa oleviin angiotensiinikonvertaasi 2 eli ACE2-reseptoreihin. Reseptoreita on muun muassa ihmisten keuhkojen endoteelissä.[7]
Alkuperä
2003 alkaneen epidemian SARS-CoV on tiettävästi peräisin hevosenkenkäyökköihin kuuluvasta lepakkolajista Kiinan Yunnanista. Naamaripalmunäädät olivat epidemiassa merkittävä väli-isäntälaji, eli ne tartuttivat viruksen ihmiseen toimien välikätenä lepakoiden ja ihmisten välillä.[8] Ensimmäinen SARS-tapaus ihmisellä todettiin 16.11.2002 Foshanin kaupungissa Kiinan Guangdongissa.[2]
Tarttuminen
SARS-CoV tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana. Tartuttavia pisaroita muodostuu eritoten silloin kun sairastunut henkilö yskii, aivastaa tai on hyvin lähellä tervettä henkilöä. Esimerkiksi kävely sairaan ohitse tai kauempana samassa huoneessa odottaminen hetken ajan eivät levitä virusta tehokkaasti. Pisarat kulkeutuvat terveen henkilön suun, nenän tai silmien limakalvoihin, joista virus päätyy muualle kehoon aiheuttaen SARSin. Virus tarttuu myös kosketustartuntana, eli esimerkiksi silloin kun henkilö koskee virusta sisältäviä esineitä tai muita pintoja, ja koskee tämän jälkeen silmiinsä tai muihin limakalvoihin. Ei ole varmaa, että voivatko oireettomat virusta kantavat henkilöt tartuttaa muita.[9]
SARSin perusuusiutumisluku eli R0-arvo on 2–5. Virusta kantava tartuttaa siis keskimäärin 2–5 henkilöä.[10]
Oireet
| Oire | Yleisyys (%) |
|---|---|
| Kuume (yli 38 °C) | 99–100 |
| Kuiva yskä | 57–75 |
| Lihaskipu | 45–61 |
| Viluisuus | 15–73 |
| Päänsärky | 20–56 |
| Hengenahdistus | 40–42 |
| Väsymys | 31–45 |
| Pahoinvointi ja oksentelu | 20–35 |
| Ripuli | 20–25 |
| Kurkkukipu | 13–25 |
| Sekavuus | 4,2–43 |
| Kurkun limaisuus | 4,9–29 |
| Tukkoinen nenä | 2,1–23 |
| Nivelkipu | 10,4 |
SARSin ensioireet ilmenevät yleensä 2–7 päivän kuluttua tartunnasta ja harvoin jopa 10 päivän kuluttua. Korkea kuume, kylmänväreet, päänsärky, väsymys tai lihaskipu ovat yleisiä ensioireita. Joskus voi ilmetä lievää hengenahdistusta, ripulia, kurkkukipua, nenänvuotoa tai ihottumaa. 2–3 päivän jälkeen ilmenee alahengitysteiden oireita, kuten kuivaa yskää, hengenahdistusta tai jopa hypoksia. Noin 1/5-osassa tapauksista tässä vaiheessa vaaditaan hengityskoneen käyttöä. Vakavissa tapauksissa tauti etenee keuhkokuumeeksi ja jopa äkilliseksi hengitysvaikeusoireyhtymäksi.[5] SARSin parantuminen voi kestää usein noin kuukauden.[6]
SARSin alkuvaiheessa veriarvot ovat usein normaalit. Noin puolella sairaista on myöhemmässä alahengitysteiden oireita ilmentävässä vaiheessa leukopeniaa tai trombosytopeniaa. Munuaisten toiminta säilyy pääosalla sairaista normaalina.[5]
Riskiryhmät ja kuolleisuus
Kuolleisuus SARSiin on keskimäärin 9,6 % Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan. WHO:n mukaan korkea ikä, miessukupuoli ja tietyt yhtäaikaissairaudet lisäävät kuolleisuutta.[1] Näitä yhtäaikaissairauksia ovat esimerkiksi diabetes, jokin sydänsairaus, syöpä, keuhkoahtauma ja munuaisten vajaatoiminta.[12]
Eräässä 1755 SARSiin sairastunutta kattaneessa tutkimuksessa alle 39-vuotiailla kuolleisuus oli noin 3 %, 40–59-vuotiailla 13 % ja yli 60-vuotiailla 55 %. Tutkimuksen mukaan miehillä riski kuolla tartuntaan on 1,5 kertaa suurempi kuin naisilla.[6] Uudemmassa 5327 SARSiin sairastunutta kattaneessa tutkimuksessa sukupuolten välillä ei kuitenkaan havaittu merkittävää eroa ja kuolleisuus iäkkäillä oli matalampi. Tutkimuksessa 0–19-vuotiailla kuolleisuus oli 1,7 %, 20–39-vuotiailla 2,4 %, 40–59-vuotiailla 8,9 %, 60–93-vuotiailla 17,7–25,5 %.[13]
Eri tutkimuksissa väestöryhmien todellisen kuolleisuuden arviointia vääristävät kuitenkin monet tekijät, muun muassa SARSin äkillinen leviäminen ja tähän liittyvä hoitoprotokollien, kokemuksen ja mahdollisesti välineistön puute. Joissakin tutkimuksissa vääristävänä tekijänä voi myös olla taudin leviäminen tiettyihin kiinalaisiin sairaaloihin, joissa olleista potilaista osa poti kuolleisuutta merkittävästi lisääviä sairauksia.[13]
Vuoden 2003 epidemia
Helmikuussa 2003 maailmassa alkoi SARS-epidemia, joka alkoi Kiinan Guangdongissa, levisi 29:ään maahan ja päättyi pääosin heinäkuussa 2003.[2] Suomeen SARS ei levinnyt vaikka Suomessa oli tartuntaepäilyitä ja tauti julistettiin Suomessa 2003 huhtikuussa yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi.[14]
| Maa | Tartunnat | Kuolleet |
|---|---|---|
| Australia | 6 | 0 |
| Brasilia | 1 | 0 |
| Espanja | 1 | 0 |
| Etelä-Afrikka | 1 | 1 |
| Etelä-Korea | 3 | 0 |
| Filippiinit | 14 | 2 |
| Indonesia | 3 | 0 |
| Intia | 3 | 0 |
| Irlanti | 1 | 0 |
| Iso-Britannia | 4 | 0 |
| Italia | 4 | 0 |
| Kanada | 251 | 43 |
| Kiina (muut alueet) | 5327 | 349 |
| Kiina (Hongkong) | 1755 | 299 |
| Kiina (Macao) | 1 | 0 |
| Kiina (Taiwan) | 346 | 37 |
| Kuwait | 1 | 0 |
| Malesia | 5 | 2 |
| Mongolia | 9 | 0 |
| Ranska | 7 | 1 |
| Romania | 1 | 0 |
| Ruotsi | 5 | 0 |
| Saksa | 9 | 0 |
| Singapore | 238 | 33 |
| Sveitsi | 1 | 0 |
| Thaimaa | 9 | 2 |
| Uusi-Seelanti | 1 | 0 |
| Venäjä | 1 | 0 |
| Vietnam | 63 | 5 |
| Yhdysvallat | 27 | 0 |
| Yhteensä | 8096 | 774 |
Ensimmäinen SARS-tapaus todettiin 16.11.2002 Foshanin kaupungissa Guangdongissa, mutta se tunnistettiin SARSiksi vasta paljon myöhemmin.[2] Foshanin sairastunut oli 46-vuotias mies. 2003 helmikuun loppuun mennessä Etelä-Kiinassa oli todettu noin 300 tapausta, joista monet olivat terveydenhuollon työntekijöitä. SARS levisi Hongkongiin erään lääkärin mukana tämän matkustaessa sinne Guangdongista. Lääkäri oli 21.2.2003 Hongkongissa Metropole-nimisessä hotellissa, jossa hän tartutti vuorokauden aikana 10 ihmistä ennen kuin hän joutui sairaalaan. Nämä muut ihmiset loivat tartuntaketjuja, jotka levittivät SARSin myöhemmin kahteen hongkongilaiseen sairaalaan, Singaporeen, Torontoon ja Hanoihin.[15]
26.2.2003 Maailman terveysjärjestölle (WHO) työskennellyt Carlo Urbani tapasi SARSia sairastaneen. 28.2. Urbani varoitti WHO:ta tästä tuntemattomasta taudista, jonka hän arveli olevan lintuinfluenssa. 13.3. ensimmäiset SARS-tapaukset todettiin Singaporessa ja 14.3. Kanadassa. 15.3. WHO nimesi taudin SARSiksi sen oireiden mukaan ja julisti sen maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi. 11.3. Urbani joutui sairaalaan ja 29.3. hän kuoli. Ensimmäinen suomalainen kuoli SARSiin 6.4. Hän kuoli Pekingissä ja oli 53-vuotias Kansainväliselle työjärjestölle työskennellyt mies. 16.4. SARSin aiheuttajaksi tunnistettiin SARS-koronavirus eli SARS-CoV.[2]
SARS saatiin pysäytettyä useissa maissa vuoden 2003 huhtikuun lopulla ja toukokuun aikana. Tauti saatiin rajattua Vietnamissa 28.4. ja se oli siten ensimmäinen epidemian pysäyttänyt maa. Vietnamin jälkeen taudin pysäyttivät lopulta muutkin maat.[2]
Huhtikuussa 2004 SARS-CoV tartutti Pekingissä 2 virusta laboratoriossa tutkinutta henkilöä.[16]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b WHO guidelines for the global surveillance of severe acute respiratory syndrome (SARS) 2004. World Health Organization. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ a b c d e f Update 95 - SARS: Chronology of a serial killer WHO. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ China’s latest SARS outbreak has been contained, but biosafety concerns remain – Update 7 WHO. 18.5.2004. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ a b c Summary of probable SARS cases with onset of illness from 1 November 2002 to 31 July 2003 WHO. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ a b c LP Samaranayake, M Peiris: Severe acute respiratory syndrome and dentistry. Journal of the American Dental Association, 2004, 135. vsk, nro 9, s. 1292–1302. PubMed:15493394. doi:10.14219/jada.archive.2004.0405. ISSN 0002-8177. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c GM Leung et al: The epidemiology of severe acute respiratory syndrome in the 2003 Hong Kong epidemic: an analysis of all 1755 patients. Annals of Internal Medicine, 2004, 141. vsk, nro 9, s. 662. doi:10.7326/0003-4819-141-9-200411020-00006. ISSN 0003-4819. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Z Song et al: From SARS to MERS, thrusting coronaviruses into the spotlight. Viruses, 2019, 11. vsk, nro 1. PubMed:30646565. doi:10.3390/v11010059. ISSN 1999-4915. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ B Hu et al: Discovery of a rich gene pool of bat SARS-related coronaviruses provides new insights into the origin of SARS coronavirus. PLOS Pathogens, 2017, 13. vsk, nro 11, s. e1006698. PubMed:29190287. doi:10.1371/journal.ppat.1006698. ISSN 1553-7374. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Frequently Asked Questions About SARS cdc.gov. 8.2.2019. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ Y Liu et al: The reproductive number of COVID-19 is higher compared to SARS coronavirus. Journal of Travel Medicine, 2020, 27. vsk, nro 2. doi:10.1093/jtm/taaa021. ISSN 1195-1982. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ D Hui et al: Severe acute respiratory syndrome (SARS): epidemiology and clinical features. Postgraduate Medical Journal, 2004, 80. vsk, nro 945, s. 373–381. PubMed:15254300. doi:10.1136/pgmj.2004.020263. ISSN 0032-5473. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ CM Booth et al: Clinical features and short-term outcomes of 144 patients with SARS in the greater Toronto area. JAMA, 2003, 289. vsk, nro 21, s. 2801–2809. PubMed:12734147. doi:10.1001/jama.289.21.JOC30885. ISSN 0098-7484. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b N Jia et al: Case fatality of SARS in mainland China and associated risk factors. Tropical medicine & international health, 2009, 14. vsk, nro Suppl 1, s. 21–27. PubMed:19508439. doi:10.1111/j.1365-3156.2008.02147.x. ISSN 1365-3156. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Heli Saavalainen: Suomi havahtui SARS-kuumeeseen vuonna 2003, kun suomalaismies kuoli virukseen Pekingissä Helsingin Sanomat. 22.1.2020. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ JD Cherry: The chronology of the 2002-2003 SARS mini pandemic. Paediatric Respiratory Reviews, 2004, 5. vsk, nro 4, s. 262–269. PubMed:15531249. doi:10.1016/j.prrv.2004.07.009. ISSN 1526-0542. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Robert Walgate: SARS escaped Beijing lab twice The Scientist Magazine. 25.4.2004. Viitattu 28.3.2020.
Aiheesta muualla
- Jukka Lindfors: SARS-epidemia Yle Elävä arkisto. 29.4.2009. Viitattu 28.3.2020.
|
