Sola scriptura

Osa artikkelisarjaa
Protestantismi
Latin version of the Christian cross which is used by virtually all Protestant denominations

Sola scriptura (suom. yksin kirjoituksista, lausutaan: SOO-laa skriip-TUU-raa) on latinaa, ja käsitteellä tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan Raamattu on kirkolle sen opin ainoa normi. Periaatetta sanotaan myös Raamattu-periaatteeksi.[1]

Sola scriptura -periaate on toinen protestanttisen reformaation pääperiaatteista.

Historia

Raamatun auktoriteetti yli muiden kirkollisten normien on vanha ilmiö.lähde? Sen juuret ovat kaanonin muotoutumisessa, jossa tietyt kirjoitukset saivat seurakunnissa muita suuremman arvovallan. Alkuperäisessä merkityksessään sola scriptura viittasi julkiseen kiistatilanteeseen, jossa on arvioitava, mikä opetuksen sisältö on Kristuksen evankeliumin mukaista ja mikä ei.[1]

Martti Lutherin näkemys

Martti Lutherin mukaan käskyt, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous ovat Raamatun lyhyt ja täydellinen tiivistelmä. Raamatuntulkinta ja oppi eivät siten ole hänen mielestään ristiriidassa keskenään.[1]

Sola scriptura ja moderni raamatuntutkimus

Moderni raamatuntutkimus syntyi osittain sellaisen sola scriptura -prinsiipin innoittamana, jossa sillä tarkoitetaan Raamatun erottamista kirkon perinteisestä uskosta. Katsottiin, että se antoi välineet vapauttaa Raamattu kirkollisten tulkitsijoidensa kahleista ja kuulla, mitä eri aikoina syntyneet tekstit itse halusivat sanoa niille ihmisille, joille ne oli kirjoitettu. Raamattu hajoaa siinä osiinsa, ensin juutalaiseksi Vanhaksi testamentiksi ja kristilliseksi Uudeksi testamentiksi, sitten irrallisiksi teksteiksi, joista kukin ymmärretään lukuisien eri traditioiden pohjalta syntyneiksi redaktioiksi. Tieteellinen tutkimus joutuu metodinsa vuoksi kyseenalaistamaan kirkon "hengellisen todellisuuden".[1]

Kritiikki

Professori Heikki Räisäsen mukaan Raamatussa on ongelmallisia kohtia. Luterilaisille ne ovat ongelmallisia siksi, että Raamatulla on niin merkittävä periaatteellinen asema. Ongelmista vaietaan, koska ristiriita periaatteen ja Raamatun todellisen käytön välillä on niin iso.[2]

Vanhassa testamentissa esimerkiksi kuvataan sellaisia kansanmurhia, jotka Räisäsen mielestä kuuluisivat nykymaailmassa kansainvälisen oikeuden käsiteltäviksi. Raamatun ongelmakohtien käsitteleminen on välttämätöntä, mikäli halutaan uskottavasti puhua myös Raamatun hyvistä hedelmistä: lähimmäisenrakkaudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta. Raamatun ristiriitojen havaitseminen voi viedä prosesseihin, jotka eivät välttämättä ole helppoja. [2]

Katso myös

Lähteet

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.