Spektroliitti

Spektroliitti
Spektroliittiä Tampereen Kivimuseossa

Spektroliitti on labradoriitti-nimisen plagioklaasimaasälvän kaupallinen nimitys, jota käytetään sen Suomessa esiintyvästä muodosta.[1] Plagioklaasimaasälpä on kahden mineraalin, albiitin ja anortiitin, seossarja. Labradoriitti sisältää anortiittia 50–70 prosenttia, ja muu on albiittia.[2]

Sateenkaaren väreissä loistavan valoilmiönsä ansiosta ja kohtalaisen kestävyytensä vuoksi se soveltuu koruihin sekä koriste- ja tarve-esineisiin, kuten kellotauluihin. Spektroliittia sekä sen isäntäkiviä, gabroa ja anortosiittia, käytetään myös rakennuskivenä.[1]

Spektroliittia esiintyy Etelä-Karjalassa Lappeenrannan Ylämaan alueella. Ylämaan labradoriitissa värit ovat poikkeuksellisen voimakkaat, minkä vuoksi kivelle on annettu oma nimi. Spektroliitin väriä pidetäänkenen mukaan? kauneimpana kaikista labradoriiteista sen vuoksi, että siinä esiintyvät lähes kaikki spektrin värit, toisin kuin esimerkiksi Kanadassa tai Madagaskarilla löytyvissä labradoriitteissa. Spektroliitti on sekä määrältään että liikevaihdoltaan merkittävin Suomessa louhittava korukivi.

Ylämaan spektroliitin löysi vänrikki Pekka Laitakari vuonna 1940, kun Ylämaalla rakennettiin Salpalinjan panssariesteitä. Hänen isänsä, geologi Aarne Laitakari, oli aiemmin etsinyt Pietarhovista löydettyjen spektroliittilohkareiden emäkalliota vuosien ajan Suomenlahden pohjoisrannalta.[3]

Spektroliitti on Etelä-Karjalan maakuntakivi. Maakuntakivet valittiin vuonna 1998 kansanäänestyksellä, jonka järjestivät GTK ja Suomen Matkailuliitto.[4]

Ominaisuuksia

  • Kemiallinen koostumus: Na(AlSi3O8)Ca(Al2Si2O8) eli natrium-kalsium-alumiinisilikaatti
  • Mohsin kovuus 6,0–6,5
  • Optinen taitekerroin 1,560–1,568
  • Ominaispaino 2,69–2,70
  • Kahtaistaitto + 0,0008

Lähteet

  • Kinnunen, Kari A., ym.: Suomen korukivet – Gemstones of Finland. Espoo: Geologian tutkimuskeskus, 2017. ISBN 978-952-217-254-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.10.2021).
  • Härmä, Paavo, Selonen, Olavi & Arponen, Elina: Ylämaan spektroliitin salat avautumassa. Geologi, 2007, nro 1, s. 22–. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 25.1.2020.
  • Etelä-Saimaa-lehti 31.12.2006, "Ylämaan spektroliitti sädehtii"

Viitteet

  1. ↑ a b Kinnunen, Kari A. ym.: ”Suomen korukivet – Gemstones of Finland”. Geologian tutkimuskeskus, 2017, sivu 77.
  2. ↑ Kinnunen, Kari A. ym.: ”Suomen korukivet – Gemstones of Finland”. Geologian tutkimuskeskus, 2017, sivu 80.
  3. ↑ Kinnunen, Kari A. ym.: ”Suomen korukivet – Gemstones of Finland”. Geologian tutkimuskeskus, 2017, sivu 83.
  4. ↑ Maakuntakivet Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 8.11.2017. Viitattu 20.7.2013.

Aiheesta muualla

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.