Suippopyrstökurppa
| Suippopyrstökurppa | |
|---|---|
 Suippupyrstokurppa tai siperiankurppa (Gallinago megala) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Kurpat Gallinago |
| Laji: | stenura |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gallinago stenura |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Suippopyrstökurppa (Gallinago stenura) on taivaanvuohta muistuttava kahlaajalintu. Lajin nimesi Charles Lucien Bonaparte 1831.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 25–27 senttimetriä, siipien kärkiväli 44–47 senttimetriä ja paino 90–150 grammaa, keskimäärin 115 grammaa. Muistuttaa suuresti taivaanvuohta, josta sen voi erottaa nokan muodosta ja höyhenpuvun pienistä eroista. Pakolento on heinäkurppamaisen raskas. Laululento on taivaanvuohimainen, mutta laulu aivan erilainen: höyryveturin rytmiä muistuttava, loppua kohden kiihtyvä sihinä. Koiraat voivat lennellä 10–15 yksilön ryhmissä sopivilla paikoilla ja esittää laululentoa. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Esiintyminen
Pesii Siperian ja Kaukoidän tundralla ja taigalla. Maailman populaation koko on huonosti tunnettu, se on haarukassa 50 000–2 miljoonaa yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Aasiassa Pakistanista Indonesiaan. Sitä ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö
Pesimäaikana monentyyppisillä pohjoisilla kosteikoilla jokien, järvien ja lampien rannoilla sekä soilla. Pesii myös, taivaanvuohesta poiketen, kuivilla niityillä ja tunturikoivikoissa.
Lisääntyminen
Pesä on maassa hyvässä suojassa kasvillisuuden seassa. Munia on 4, joskus 3. Ilmeisesti vain naaras hautoo noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia.
Ravinto
Maassa elävät pienet selkärangattomat ja myös siemenet.
Lähteet
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
Viitteet
- ↑ BirdLife International: Gallinago stenura IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
| ||||||||||