Tarra

Tämä artikkeli käsittelee liimapintatuotetta. Pikaviestinnässä käytetyistä tarroista on eri artikkeli.Tarrha eli Tarra oli myös antiikin aikainen kaupunki Kreetalla.

Tuotemerkin kertovia tarroja appelsiineissa.
Sisustustarra seinässä.
Mainostarroja ikkunassa.

Tarra on taustaltaan liimapintainen paperin, kankaan tai muovikalvon palanen, jota käytetään tuotemerkintöjen, mainosten, opasteiden, koristeiden tai muiden tekstien ja kuvien kiinnittämiseen koville pinnoille. Taustan liimapintaa peittää silikonipintainen irrokepaperi, joka kuoritaan liimapinnan päältä pois ennen tarran kiinnittämistä.[1]

Tarraliimaan perustuvia itseliimautuvia[2] tuotteita ovat myös erilaiset teipit, kontaktimuovit ja muut itsekiinnittyvät kalvot. Ammattikielessä kutsutaan suuriakin pinnoitustöitä teippaukseksi tai tarraksi, jopa kolmiulotteisten kappaleiden kuten kokonaisten autojen koripintojen päällystämistä muovautuvalla koristekalvolla.[3]

Tarran rakenne

Tarran alimpana kerroksena on silikonilla käsitelty, ohut ja sileä irrokepaperi, johon tarraliimakerros kiinnittyy vain kevyesti. Irrokepaperi voi olla tasaisin välimatkoin viilletty poikki tai käsitelty taitettaessa murtuvaksi niin, että se on helppo ja nopea irrottaa. Tarraliimakerros voi olla tarkoitettu pysyvään ja lujaan kiinnitykseen tai tilapäiseen, kiinnitysalustaa vahingoittamattomaan kiinnitykseen, kuten Post-it-lapuissa.[1]

Tarran ylin kerros voi paperin tai muovikalvon sijasta olla käyttötarkoituksesta riippuen monesta eri materiaalikerroksesta yhteen laminoitua tarralaminaattia. Tulostustarrojen pinta on yleensä paperia, johon tulostusmuste tarttuu hyvin. Hyvää painatusjälkeä, näyttävää ulkonäköä tai esimerkiksi säänkestävyyttä vaadittaessa pinta voi olla muovia tai alumiinifoliota. Tarralaminaattien painatuksessa käytetään yleensä fleksopainoa, mutta korkeatasoisempaa painojälkeä saadaan aikaan offset-, koho- tai silkkipainolla.[1][4]

Yksittäisestä tarrasta saadaan halutun muotoinen stanssaamalla. Stanssiterä leikkaa usein vain tarralaminaatin ylimmän kerroksen ja liimakerroksen, mutta jättää irrokepaperin ja sen silikonipinnan koskematta. Kaikki kolme kerrosta leikataan sitten stanssausta suuremmaksi kappaleeksi, jolloin tarran ympärille jää pienet kehykset ja tarra on helppo irrottaa irrokepaperista taivuttamalla kehystä taaksepäin stanssauskohdasta.[1]

Tarrat kotitalouskäytössä

Kuluttajakäytössä eri tavoin painettuja tarroja käytetään muun muassa koristeina (esim. sisustustarrat), askartelumateriaaleina muun muassa skräppäyksessä ja lasten keräilykohteina. Monet keräilykortit ja kiiltokuvat, jopa valokuvat, ovat kehittyneet tarrataustaisiksi.[5][6] Tarrataustaisia paperilappuja käytetään varastointia ja arkistointia helpottavina etiketteinä esimerkiksi säilytyslaatikoissa ja säilykepurkeissa. Tarraliimakiinnitystä käytetään myös muun muassa vauvanvaipoissa, naisten pikkuhousunsuojissa, kirjekuorien suljentaläpissä ja Post-it-muistilapuissa.[1] Autoilijan asenteita ja mielipiteitä julistavat puskuritarrat (engl. bumper sticker) keksittiin 1930-luvun lopulla Yhdysvalloissa, jossa ne ovat yhä varsin suosittuja.[7]

Tarrat ammatti- ja viranomaiskäytössä

Ammattikäytössä tarramateriaalit ovat levinneet hyvin monenlaisiin käyttökohteisiin. Tietokoneella tulostettuja tarroja käytetään muun muassa postituksessa ja jakelukuljetuksissa nopeana tapana tuottaa osoitetiedot kirjekuorien, tilattujen lehtien tai pakettien pintaan. Painetut tai tarpeen mukaan tulostetut tarrat ovat korvanneet monissa tuotepakkauksissa itse pakkaukseen tehtävän painatuksen tai etiketin. Valintamyymälöiden sujuva toiminta perustuu suurelta osin EAN-koodilla varustettuihin hintatarroihin. Monissa tehtaissa tuotteiden komponentteihin kiinnitetyt kooditarrat ohjaavat osaltaan automaattista tuotantoprosessia.[1]

Viranomaiset käyttävät tarroja helposti havaittavana todisteena velvoitteiden hoitamisesta tai säännösten noudattamisesta, kuten Suomen 1990-luvun ajoneuvoverotarrat autojen tuulilaseissa[8] tai 2010-luvun elintarviketurvallisuudesta myymälöiden ovissa kertovat Oivahymy-tarrat.[9] Tällaisissa tarroissa on usein hologrammikuvioita tai muita väärentämistä vaikeuttavia turvapainoelementtejä, ja ne suunnitellaan vaikeiksi irrottaa ja siirtää.[10]

Myös erilaiset opasteet, turvallisuuskilvet ja muut ohjaavat ja tietoa antavat merkinnät toteutaan nykyisin etenkin ulkokäytössä tarramateriaaleilla joko suoraan esimerkiksi rakennuksen seinään tai erilliselle metalli- tai muovikilvelle kiinnitettynä. Liikennemerkkien ja valomainosten kuviot ja tekstit leikataan maalaamisen sijasta tietokoneohjatusti tarrapohjaisista, kontaktimuovien kaltaisista tarrakalvoista.[11][12] Tarroista on tullut myös suosittu tapa kiinnittää sponsoreiden mainoslogoja muun muassa kilpa-autojen kylkiin.

Tarrat taiteen ja aktivismin muotona

Tarrojen liimaaminen julkisten tilojen pintoihin voi olla osa kaupunkiaktivismia ja urban art -ilmiötä, johon kuuluvat myös graffitit ja esimerkiksi katutaiteilija Banksyn seinämaalaukset. Päinvastaista aktivismia edustavat tarrojen poistoon esimerkiksi muovisen jääraapan avulla erikoistuvat kansalaiset.[13]

Monet jalkapalloseurojen ultrat käyttävät tarroja osana oman joukkueen kannattamista. Näissä tarroissa esiintyy usein kannattajien ryhmälle tai seuralle ominaisia asioita. Tarroja käytetään usein kannattajaryhmän esille tuomiseen ja niitä liimataan usein vastustajajoukkueen kaupunkiin näyttäen että kannattajaryhmä on ollut paikalla.[14]

Historiaa

Tuotelaatikoiden kylkeen liimattuja, käsin kirjoitettuja värikkäitä paperilappuja käyttivät torikauppiaat jo 1800-luvulla herättämään asiakkaiden huomiota myyntikojujensa valikoimiin.[15] Sitten tulivat markkinoille erilaiset liimapaperit, joiden tausta oli valmiiksi käsitelty kostutettavalla liimalla. Liimapaperista alettiin valmistaa monenlaisia etikettejä ja muun muassa postimerkkejä. Valmiiksi tahmeiden ja tahmeana pysyvien tarraliimojen kehittymisen myötä kostutettavat liimapaperit saivat antaa tilaa tarroille, joiden liimapinta on käytettävissä heti sitä suojaavan taustapaperin poistamisen jälkeen. Nykyisin myös postimerkit ovat useimmiten tarrataustaisia.[16] Tarraliiman keksiminen synnytti myös muita uusia tuotteita, kuten erilaiset teipit ja kontaktimuovit.

Nykyisen kaltaisen, irrotettavalla taustapaperilla varustetun tarran kehitti 1925 Yhdysvaltojen Oklahomassa R. Stanton Avery, joka perusti sittemmin suureksi tarraetikettien valmistajaksi kasvaneen Avery-yhtiön (nyk. Avery Dennison Corporation).[17][18] Toinen maailman suurimpiin kuuluva tarramateriaalien valmistaja on UPM-Kymmene Oyj:n omistama Raflatac.[19]

Tietokoneluettavalla viivakoodilla varustettu osoitetarra tavaralähetyksessä.
Varusmiespalveluksen päättymistä juhlistava tarra liikennemerkissä.

Suomessa tarrat alkoivat yleistyä vuonna 1960, kun Lindell Oy ryhtyi painamaan niitä Avery-yhtiön lisenssillä. Vuonna 1983 Lindell myi tarratuotannon painotalo Tilgmannille, ja nykyisin toimintaa jatkaa Informa Oy.[18] Tarrapainoja on Suomessa kymmeniä muitakin.

Puskuritarroja autossa.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus, s. 77–78, 191–192. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8.
  2. ↑ Hakusana "itseliimautuva" Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 16.5.2019.
  3. ↑ Koponen, Tommi: Dekorointimenetelmien soveltuvuus kolmiulotteisille pinnoille, s. 53. Insinöörityö. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kone- ja tuotantotekniikka, 2012. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.12.2014).
  4. ↑ Tarrapaino (Arkistoitu – Internet Archive), Informa Oy, viitattu 5.12.2014.
  5. ↑ Melleri, Virpi: Koulukuva siirtyi digiaikaan, Taloussanomat 8.10.2002, viitattu 5.12.2014.
  6. ↑ Keräilytarrat (Arkistoitu – Internet Archive), Lehtipiste. Viitattu 5.12.2014.
  7. ↑ The HIstory of Stickers (Arkistoitu – Internet Archive), The Sticker Palace, viitattu 5.12.2014.
  8. ↑ Tarrat tulivat tutuksi 1990-luvulla (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat 25.9.2014, viitattu 5.12.2014.
  9. ↑ Oiva-hymy tulee kalliiksi (Arkistoitu – Internet Archive), Aamuposti 3.10.2014, viitattu 5.12.2014.
  10. ↑ Katso esim. Asiakirja: AUT-HP-04001, Todistus oleskeluluvan pidentämistä koskevasta hakemuksesta; oikeuttaa saapumaan Itävaltaan ilman viisumia, Prado aitojen henkilö- ja matkustusasiakirjojen verkkohakemisto, Euroopan neuvosto, viitattu 5.12.2014.
  11. ↑ 3M Opaste- ja liikennemerkkimateriaalit (Arkistoitu – Internet Archive), RT-tuotetieto, viitattu 5.12.2014.
  12. ↑ Liikennemerkkien rakenne ja pystytys (pdf) (Liikenneviraston ohjeita 20/2013) 18.6.2013. Liikennevirasto. Arkistoitu 7.12.2014. Viitattu 5.12.2014.
  13. ↑ Solja, Päivi: Sarjatarroittaja kiukuttaa ulkoilijoita Yle Uutiset. 30.7.2023. Viitattu 30.7.2023.
  14. ↑ The Rise Of Football Propaganda | Fan Stickers Explained, YouTube / COPA90 Football 2018. Viitattu 30.7.2023.
  15. ↑ Jacobs, Greg: The History of Stickers, Labelling Machines 25.4.2012, viitattu 4.12.2014.
  16. ↑ Supinger, Rachel: Self-adhesive stamp revolution sweeps world (Arkistoitu – Internet Archive), Linn's Stamp News, Amos Media Company, ei päiväystä, viitattu 11.1.2015.
  17. ↑ Stickers, Ten Random Facts. Viitattu 4.12.2014.
  18. ↑ a b Historia (Arkistoitu – Internet Archive), Informa Oy, viitattu 5.12.2014.
  19. ↑ UPM ja Vertaris kierrättävät tarran taustapaperin uudelleen paperiksi, Taloussanomat 20.4.2011, viitattu 4.12.2014.

Aiheesta muualla