Transjordania

Transjordanian emiraatti
Emirate of Transjordan
(englanniksi)
إمارة شرق الأردن
’Imāra Šarq al-Urdunn
(arabiaksi)
1921–1946
lippu vaakuna

Palestiinan brittiläisen mandaatin itäinen osa muodosti Transjordanian emiraatin.
Palestiinan brittiläisen mandaatin itäinen osa muodosti Transjordanian emiraatin.

Valtiomuoto absoluuttinen monarkia
osa  Kansainliiton mandaattialueita
Emiiri Abdullah I
(1921–1946)
Pääkaupunki Amman
Viralliset kielet arabia
Edeltäjä  Hijazin kuningaskunta
Seuraaja  Jordania

Transjordanian emiraatti (engl. Emirate of Transjordan, arab. إمارة شرق الأردن‎, ’Imāra Šarq al-Urdunn) oli brittiläiseen imperiumiin kuulunut protektoraatti, joka perustettiin vuonna 1921. Yhdessä Palestiinan kanssa alueet muodostivat Palestiinan mandaatin, jonka hallinnan Kansainliitto oli antanut Britannialle saatuaan alueen ensimmäisessä maailmansodassa romahtaneelta Osmanien valtakunnalta. Britannia oli sodan aikana miehittänyt alueet arabien avustuksella.[1]

Osana Palestiinan mandaattia myös Transjordania kuului Balfourin julistuksessa mainittuun "juutalaisten kotimaahan". Vuonna 1928 siitä kuitenkin tehtiin perustuslaillinen monarkia, jolla oli arabihallitsija.[2] Tasapainoillessaan juutalaisten ja arabien suosiosta Britannia esti juutalaisten muuton Transjordaniaan, ja julisti nyt Palestiinan juutalaisten ”kansalliseksi kodiksi”.[1] Maa itsenäistyi brittien hallinnasta vuonna 1946, jolloin siitä tuli Jordanian valtio.[1] Vuosina 1948–1950 arabien ja Israelin välisen sodan tuloksena se miehitti Palestiinan alueeseen merkityn Länsirannan ja organisoitui Jordanian kuningaskunnaksi.[2] Valtauksen johdosta Transjordanian väkiluku kolminkertaistui, kun se sai 900 000 uutta asukasta.[3]

Lähteet

  • Alon, Yoav: The Making of Jordan. Tribes, Colonialism and the Modern State. I.B. Tauris, 2009. ISBN 978-1-84885-013-2.
  • Juusola, Hannu: Israelin historia. Helsinki: Gaudeamus, 2005, 2. p. 2014. ISBN 951-662-920-2.
  • Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0.

Viitteet

  1. ↑ a b c Juusola 2014, s. 45–46.
  2. ↑ a b Lapidus 2022, s. 587
  3. ↑ Alon 2009, s.152

Aiheesta muualla