Tulikukat

Tulikukat
Tummatulikukan Verbascum nigrum kukkia.
Tummatulikukan Verbascum nigrum kukkia.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Lamiales
Heimo: Syyläjuurikasvit Scrophulariaceae
Suku: Tulikukat Verbascum
L.
Tyyppilaji
Synonyymit
  • moilikit (Celsia L.)
Katso myös

  Tulikukat Wikispeciesissä
  Tulikukat Commonsissa

Tulikukat (Verbascum) on kasvisuku syyläjuurikasvien eli naamakukkaiskasvien heimossa. Tulikukkien suvussa on noin 360 alkuperäisenä Euraasiassa ja Afrikassa kasvavaa lajia. Runsaimmin lajeja on löydetty Turkista, yli 200.[1] Tulikukkien siemenet saattavat säilyttää itävyytensä kymmeniä vuosia. Kasvi on yleensä kaksivuotinen[2], mutta voidaan kasvuhormoneilla saada viljeltynä kukkimaan jo ensimmäisenä vuonna.[3]

Tulikukkalajeja

Pohjoismaissa kasvavia lajeja:[4]

Muita lajeja:

  • kreetantulikukka (Verbascum creticum)
  • perhotulikukka eli kesätulikukka (Verbascum blattaria)
  • hopeatulikukka (Verbascum bombyciferum)
  • kynttilätulikukka eli ranskantulikukka (Verbascum chaixii)
    • kaakonkynttilätulikukka (subsp. austriacum)
    • etelänkynttilätulikukka (subsp. chaixii)
    • idänkynttilätulikukka (subsp. orientale)
  • kaitatulikukka (Verbascum cheiranthifolium)
  • huopatulikukka (Verbascum longifolium)
  • tornitulikukka (Verbascum macrurum)
  • marokontulikukka (Verbascum masguindalii), aiemmin moilikki (Celsia ramosissima)
  • jättitulikukka (Verbascum olympicum)
  • soikkotulikukka (Verbascum ovalifolium)
  • kartiotulikukka (Verbascum pyramidatum)
  • vuohentulikukka (Verbascum sinuatum)
  • piikkitulikukka (Verbascum spinosum)
  • poimutulikukka (Verbascum undulatum)
  • sauvatulikukka (Verbascum virgatum)
  • Verbascum kochiiforme

Tulikukat Suomessa

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kuusi tulikukkalajia. Ukontulikukka on alkuperäinen ketokasvi Etelä-Suomessa ja tummatulikukka muinaistulokas vanhojen asuinalueiden tuntumassa. Purppura-, rohto-, pustan- ja käentulikukka ovat harvinaisia tulokaskasveja.[5][6]

Käyttö

Tulikukan kuivuneita varsia voidaan kyllästää talilla ja käyttää hieman kynttilän tai soihdun tapaan valonlähteenä.

Lähteet

  1. ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 743. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
  2. ↑ ”Tulikukat”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 79–80. Weilin+Göös, 2007. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  3. ↑ Bruun, E. & Christensen, B.: Anis ja iisoppi – vanhoja lääkekasveja, s. 92. Tanska: WSOY, 2000. ISBN 951-0-22666-1
  4. ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 532–533. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  5. ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  6. ↑ Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.

Aiheesta muualla

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.