Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa
Osa toista maailmansotaa
Liittoutuneiden maihinnousupaikat (1942–1945) Tyynenmeren sodassa (1942–1945)
Päivämäärä: 7. joulukuuta 1941 – 9. syyskuuta 1945 Paikka: Aasia ja Tyynenmeren saaret Lopputulos: Liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Liittoutuneet:  Yhdysvallat  Filippiinit  Kiinan tasavalta  Yhdistynyt kuningaskunta  Intia  Australia  Kanada  Vapaa Ranska  Ranska  Alankomaat Alankomaiden Itä-Intia  Uusi-Seelanti  Neuvostoliitto (1945)	Japani  Thaimaa
Komentajat
Franklin D. Roosevelt Tšiang Kai-šek Mao Zedong Winston Churchill William Lyon Mackenzie King John Curtin Josif Stalin	Hirohito Hideki Tōjō Phibun
Tappiot
4 000 000 sotilasta yli 25 000 000 siviiliä (1937–1945)lähde?	2 000 000 sotilasta 960 000 siviiliä (1937–1945)lähde?

Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa (engl. Pacific Theater of operations) oli Tyynellämerellä, Kaakkois-Aasiassa ja Itä-Aasiassa liittoutuneiden ja Japanin välillä vuosina 1941–1945 käyty osa toista maailmansotaa. Sotatapahtumiin sisällytetään Tyynenmeren, Tyynenmeren lounainen ja Kaakkois-Aasian sotatoimialueet sekä Kiinan–Japanin sota (joulukuusta 1941) kuten myös Neuvostoliiton ja Japanin konflikti vuonna 1945.

Tyynenmeren sodan katsotaan alkaneen 7./8. joulukuuta 1941, jolloin japanilaiset nousivat maihin Thaimaahan ja Brittiläiseen Malaijaan Malakan niemimaalla ja hyökkäsivät Yhdysvaltain laivaston Tyynenmeren laivaston tukikohtaan Pearl Harboriin. Sen voidaan katsoa alkaneeksi jo Japanin hyökättyä 19. syyskuuta 1931 Mantšuriaan tai viimeistään sen hyökättyä Kiinaan 7. heinäkuuta 1937 ja aloitettua toisen Kiinan–Japanin sodan.

Tyynenmeren sodan alkuvaiheessa Japani valloitti liittoutuneiden vastarinnasta huolimatta suunnitelmiensa mukaisesti suuria alueita Tyynenmeren alueelta uhaten lopulta Australian rannikkoa. Liittoutuneiden vastarinnan kovetessa ja Yhdysvaltain saavuttaessa teollisen ylivoimansa avulla menestystä liittoutuneet aloittivat etenemisen, joka huipentui atomipommien pudottamiseen Japaniin. Japanin valtuuskunta allekirjoitti 2. syyskuuta 1945 Tokionlahdelle ankkuroituneen USS Missourin kannella antautumisasiakirjan, joka päätti toisen maailmansodan.

Taustaa

Pääartikkeli: Japanin laajentuminen

Japanin keisarikunta harjoitti 1800-luvun lopulta alkaen johdonmukaista laajentumispolitiikkaa, johon liittyi Saksan keisarikunnan Tyynenmeren alueen siirtokuntien haltuunotto ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Japani varoitti huhtikuussa 1927, ettei se tulisi seuraamaan toimettomana sivusta kommunismin leviämistä Kiinassa.^[1]

Japani aloitti sodan Kiinaa vastaan valloittaen suuria alueita ja se painosti Vichyn Ranskan antauduttua Ranskan Indokiinan alistumaan hallintaansa.

Thaimaa

Thaimaa (silloinen Siam), jonka hallinto oli avoimesti akselivaltoja myötäilevä, teki liittosopimuksen Japanin kanssa jouduttuaan hyökkäyksen kohteeksi vuonna 1941. Samoin Phayap armeija lähetti joukkoja miehittämään Burman koillisosaa eli entistä Thai aluetta, jonka britit olivat liittäneet Burmaan. Lisäksi alueella oli Manchukuon ja Wang Jingwein nukkevaltiot. Japanin sotajoukoissa palveli runsaasti korealaisia ja formosan kiinalaisia sekä jonkin verran Vichyn Ranskan alueelta palkattuja sekä Intian ja Burman kansallisarmeijoiden sotilaita.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto

Yhdysvaltain politiikan mukaan Thaimaa ei ollut akselivalta ja siten Yhdysvallat ei käynyt sotaa Thaimaata vastaan. Samoin sodan jälkeen Thaimaata ei kohdeltu voitettuna valtiona, vaan Japanin sotatoimien ja poliittisen painostuksen uhrina. Thaimaata siis kohdeltiin samoin kuin Saksan valtaamia Belgiaa, Tšekkoslovakiaa, Tanskaa, Norjaa, Kreikkaa, Puolaa, Alankomaita ja Japanin miehittämää Koreaa. Yhdysvaltain liittolaisina alueella olivat Kiinan tasavalta, Yhdistynyt kuningaskunta, Australia, Filippiinit, Alankomaat, Uusi-Seelanti ja Kanada.

Neuvostoliitto kävi vuosina 1938 ja 1939 lyhyet rajasodat Japania vastaan. Sotien jälkeen Neuvostoliitto osallistui Japanin vastaisiin sotatoimiin vasta elokuussa 1945 vallatessaan Manchukuon, Kiinan tasavallan, Sisä-Mongolian, Japanin Korean protektoraatin sekä Japanin hallinnoimia saaria kuten Sahalinin.

Kiinan–Japanin sota (1937–1945)

Pääartikkeli: Kiinan–Japanin sota (1937–1945)

Toinen Kiinan–Japanin sota käytiin vuosina 1937–1945 Kiinan ja Japanin välillä toista maailmansotaa ennen ja sen aikana. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945. Japanin hyökkäys Kiinaan kuului keisarillisen Japanin armeijan suurempaan suunnitelmaan hallita Manner-Aasiaa muun muassa nukkehallituksien avulla – Japani oli provosoinut Kiinaa vuoden 1931 Mantšurian valtauksesta lähtien, jonka aloitti Mukdenin välikohtaus. Viimeinen pienemmistä yhteenotoista oli sodan lopullisesti käynnistänyt Marco Polon sillan välikohtaus vuonna 1937.

Japanin hyökkäys liittoutuneita vastaan

Japani aloitti hyökkäyksen liittoutuneita vastaan samanaikaisesti Pearl Harborissa ja Aasiassa – päivämäärärajan takia Pearl Harborissa oli vielä 7. joulukuuta mutta Aasian puolella jo 8. joulukuuta.

Hyökkäys Pearl Harboriin

Pääartikkeli: Hyökkäys Pearl Harboriin

Japanin keisarillisen laivaston ilmavoimat iskivät aamulla 7. joulukuuta 1941 Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoon Pearl Harborissa, Havaijin O‘ahussa. Hyökkäys pakotti Yhdysvallat julistamaan sodan akselivalloille niin idässä kuin lännessäkin. Aamulla 7. joulukuuta vara-amiraali Chuichi Nagumon laivasto purjehti O’ahun pohjoispuolelle 440 kilometriä saaren tukikohdista. Kello 6 aamulla ensimmäiset japanilaiset koneet lähtivät kohti Pearl Harboria.

Japanilaisten eteneminen Aasiassa

Samanaikaisesti Pearl Harborille tehdyn iskun kanssa japanilaiset joukot hyökkäsivät Guamille, Wakelle, Filippiineille, Thaimaahan ja Malesiaan sekä brittien hallinnoimaan Hongkongiin Kiinan rannikolla. Hyökkäyksen kohteeksi joutuneista alueista Guam, Wake ja Hongkong antautuivat ennen vuoden loppua.

Kolme päivää Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen 10. joulukuuta japanilaiset lentokoneet upottivat Britannian kuninkaallisen laivaston osasto Z:n taistelulaiva Prince of Walesin ja taisteluristeilijä Repulsen Malesian rannikolla.

Thaimaa solmi sotilasliiton Japanin kanssa 21. joulukuuta ja sen hallinnassa olleet tukikohdat siirtyivät japanilaisten käyttöön. Tammikuussa 1942 Japani hyökkäsi Burmaan, Hollannin Itä-Intiaan, Uuteen-Guineaan, Salomonin saarille ja se valtasi Manilan, Kuala Lumpurin ja Rabaulin. Singapore antautui 15. helmikuuta, jolloin lähes 130000 liittoutuneiden sotilasta joutui sotavankeuteen. Filippiineillä Filippiinien ja Yhdysvaltain joukot tekivät ankaraa vastarintaa, kunnes lopulta antautuivat 8. toukokuuta.

Japani hyökkäsi 3. kesäkuuta Aleuteille valloittaen Attun ja Kiskan saaret.

Korallimeren taistelu

Pääartikkeli: Korallimeren taistelu

Liittoutuneiden tiedustelu sai vihiä japanilaisten aikomuksesta hyökätä mereltä Port Moresbyä, Uuden Guinean pääkaupunkia vastaan. Liittoutuneet kokosivat kaksi lentotukialusta sekä monia pienempiä aluksia sisältäneen amerikkalais-australialaisen taisteluosaston ja lähettivät sen japanilaisten laivastoa vastaan. Taistelu kesti neljännestä päivästä toukokuuta kahdeksanteen toukokuuta. Aluksi kumpikaan osapuoli ei havainnut toisen pääosastoa, vaan molemmat iskivät pienempiä kohteita vastaan.

Taistelussa amerikkalaiset menettivät suuremman lentotukialuksistaan, vanhentuneen Lexingtonin ja toinen, uudempi Yorktown vaurioitui pahasti. Japani menetti yhden pienen tukialuksen, Shohon, ja toinen tukialus, Shokaku vaurioitui pahasti. Lisäksi kolmas, Zuikaku menetti kaikki lentokoneensa, mikä riitti johtamaan japanilaisten perääntymiseen ja maihinnousun peruuntumiseen.

Japanilaiset aiheuttivat liittoutuneille hiukan suuremmat tappiot, mutta strategisesti taistelu oli voitto liittoutuneille; maihinnousu peruuntui, ja liittoutuneiden taistelutahdolle teki hyvää nähdä, että japanilaisetkin voidaan pysäyttää. Lisäksi kumpikaan taistelusta selvinneistä japanilaisista lentotukialuksista ei ehtinyt mukaan Midwayn taisteluun, amerikkalaisten Yorktown saatiin korjattua.

Sodan käännekohta

Pääartikkeli: Midwayn taistelu

4. kesäkuuta – 7. kesäkuuta 1942 Yhdysvaltain ja Japanin laivastojen välillä Midwaysaarten vesillä käyty Midwayn taistelu oli toisen maailmansodan Tyynellä valtameren käytyjen taisteluiden käännekohta. Japani menetti taistelussa neljä tukialustaan: Kagan, Akagin, Soryun ja Hiruyn eikä kyennyt korvaamaan menetyksiään. Yhdysvallat menetti ainoastaan yhden, Yorktownin.

Lähes suurempi merkitys kuin lentotukialuksilla oli kokeneiden lentäjien kärsimät tappiot.

Salomonsaaret ja Guadalcanal

Pääartikkeli: Uuden-Guinean sotaretki ja Salomonsaarten sotaretki

Japanin maavoimat jatkoivat etenemistään Salomoninsaarilla ja Uudessa-Guineassa. Heinäkuusta 1942 alkaneissa taisteluissa australialaiset usein kouluttamattomat reservipataljoonat viivyttivät japanilaisten etenemistä Kokodan­tietä yli Owen Stanleyn -harjanteen kohti Port Moresbyä. Nämä taisteluissa kuluneet joukot korvattiin elokuun lopulla vakinaisilla Australian 2. armeijan (engl. Second Australian Imperial Force) yksiköillä, jotka olivat palanneet Välimereltä suojaamaan kotimaataan.

Syyskuun alussa Japanin merijalkaväki iski strategisesti tärkeään Australian ilmavoimien tukikohtaan Milnenlahdella lähellä Uuden-Guinean itäkärkeä. Australian armeija löi maihinnousseet japanilaiset ja taistelu oli japanilaisjoukkojen ensimmäinen epäonnistunut maihinnousu sodan alkamisen jälkeen.

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Vuonna 1942 käytiin vielä itäisten Salomonsaarten sekä Santa Cruzin saarten taistelut, jotka kumpikin päättyivät ratkaisemattomina. Taistelut kuitenkin kuluttivat Japanin resursseja enemmän kuin Yhdysvaltojen.

Yhdysvaltojen eteneminen

Pääartikkeli: Leytenlahden taistelu, Iwo Jiman taistelu ja Okinawan taistelu

Aloite siirtyi amerikkalaisille, jotka alkoivat hitaasti vallata menetettyjä saaria takaisin. Japanilaiset olivat linnoittautuneet hyvin ja taistelivat viimeiseen mieheen, joten eteneminen oli hidasta.

Uusien F6F Hellcat -koneiden saapuminen loppuvuodesta 1943 myös lopullisesti sinetöi amerikkalaisten ilmaherruuden.

Sodan loppupuolella japanilaiset alkoivat tehdä kamikaze-itsemurhaiskuja amerikkalaisia laivoja vastaan; lentokone aseistettiin isolla pommikuormalla ja se ohjattiin päin amerikkalaislaivoja.

Japanissa oli myös aloitettu valmistelut kaikkien kansalaisten aseistamiseksi taistelemaan jos amerikkalaiset nousisivat maihin emäsaarille. Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkien tuhoaminen atomipommeilla sai kuitenkin Japanin antautumaan.

Lähteet

• Dull, Paul S.: A Battle History of the Imperial Japanese Navy (1941-1945). Annapolis, MD, USA: Naval Institute Press, 2007. ISBN 978-1-59114-219-5.

Aiheesta muualla

• Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta 1941–1945. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1964.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa.