Ukyō Katayama

Ukyō Katayama
片山右京
Henkilötiedot
Kansalaisuus	Japani
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1992–1997
Talli(t)	Larrousse (1992) Tyrrell (1993–1996) Minardi (1997)
Kilpailuja	97 (95 starttia)
Maailman­mestaruuksia	0
Voittoja	0
Palkintosijoja	0
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	5
Ensimmäinen kilpailu	Etelä-Afrikan GP 1992
Viimeinen kilpailu	Euroopan GP 1997
Aiheesta muualla
www.teamukyo.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ukyō Katayama (jap. 片山右京, s. 29. toukokuuta 1963, Tokio^[1]) on japanilainen, uransa lopettanut Formula 1 -luokan kuljettaja. Hän osallistui urallaan kaikkiaan 97 F1-kilpailuun ilman mainittavaa menestystä.^[2][3] Katayama oli uransa aikana kahdesti viides kauden 1994 Brasilian ja San Marinon osakilpailuissa.^[4]

Katayama ajoi Japanissa yksipaikkaisten autojen juniorisarjaa, jonka mestaruuden hän voitti vuosina 1983-84.^[3]

Vuonna 1985 Katayama ajoi Japanin Formula 3 -sarjassa, jossa hän sijoittui kuudenneksi.^[1] Vuotta myöhemmin hän siirtyi Ranskaan ajamaan Formule Renault ja Ranskan Formula 3 -sarjoja. Hän palasi Japaniin ajamaan Japanin Formula 3000 -sarjaa, jonka mestaruuden hän voitti vuonna 1991.^[2][3]

1992 Sponsoriensa tuella Katayama sai paikan F1-sarjan heikoimpiin talleihin kuuluneeseen Venturi-Larrousseen. Tiimi saavutti kaudella vain yhden MM-pisteen tallitoveri Bertrand Gachot'n ajamana.^[5] Kanadan osakilpailussa Katayama joutui keskeyttämään viidenneltä sijalta moottoririkon vuoksi. Hänen parhaat sijoituksensa olivat Brasilian ja Italian kilpailujen yhdeksännet sijat.^{[3][6][7][8][9]}

1993 Katayama siirtyi edelliskaudella valmistajien taulukossa kuudenneksi sijoittuneen Tyrrellin leipiin. Tyrrellin auto oli kuitenkin jo kolme vuotta vanha, eikä sillä enää taisteltu MM-pisteistä. Katayama olikin otsikoissa enemmän lukuisten kolareiden kuin hyvien tulosten ansiosta. Paras sijoitus oli Unkarin GP:n 10. sija.^[2][3][10]

1994 Tyrrellin auto oli kilpailukykyisempi kuin edelliskaudella, mutta Katayama jatkoi kolarointeja eikä päässyt maaliin kuin 4:ssä kauden 16:sta osakilpailusta.^[11] Niistä kolmessa hän saavutti MM-pisteitä.^[11] Hän jäi kuitenkin selvästi tallitoverinsa Mark Blundellin varjoon, joka pääsi jopa palkintokorokkeelle Espanjan kilpailussa.^{[2][3][12][13][14][15]} Kausi oli Katayaman paras ja hän sai 17.sijan.^[16]

1995 Katayamalla tuotti maaliinkin pääseminen ajoittain suunnattomia vaikeuksia, ja edelliskauden tapaan hän näki ruutulipun vain neljästi. Hänen suomalainen tallitoverinsa Mika Salo teki paljon tasaisempaa jälkeä ja hankki tallille viisi MM-pistettä.^[17] Katayama jäi nollille ja loukkaantui Portugalin GP:ssä.^{[2][3][18][19][20]}

1996 Katayama ja Salo jatkoivat Tyrrellin kuskikaksikkona japanilaisen hävitessä jälleen tallitoverilleen. Parhaaksi sijoitukseksi jäi Unkarin GP:n 7. sija.^[3][21] Katayama ja Salo hylättiin Euroopan GP:ssä 1996.^[22]

1997 Katayama ajoi vielä vuoden Minardilla parhaina saavutuksinaan 10. sijat Monacosta ja Unkarista. Tämän jälkeen hän ei saanut enää tallipaikkaa F-ykkösistä.^{[2][3][23][24]}

Katayama lopetti F1-uransa kauden 1997 jälkeen ja ryhtyi harrastamaan vuorikiipeilyä sekä ajamaan muissa sarjoissa. Lopettamispäätöksensä lisäksi Katayama ilmoitti samana vuonna sairastavansa syöpää, mikä oli todettu hänellä jo vuonna 1994.^[4] Hän ajoi Le Mansin 24 tunnin ajoja vuosina 1988, 1992, 1998-99 sekä 2002-2003, joissa hän voitti oman luokkansa vuonna 1999 sijoittuen kokonaistuloksissa toiseksi. Lisäksi hän voitti vuoden 2000 Japanin GT:n Festival in Malaysia GT500-kilpailun.^{[2][3][25][26][27][28][29][30]}