Unkarin työväenpuolue

Unkarin työväenpuolue (tai ’Unkarin työtätekevien puolue’, unk. Magyar Dolgozók Pártja, MDP) oli Unkaria hallinnut kommunistinen puolue vuosina 1948–1956.^[1]

Puolue syntyi Unkarin kommunistisen puolueen (MKP) ja Unkarin sosiaalidemokraattisen puolueen (MSZDP) sulautuessa. Muodollisesti tämä oli kahden tasa-arvoisen puolueen liittoutuma, mutta todellisuudessa johtavat sosiaalidemokraatit joko syrjäytettiin tai painostettiin sulautumaan kommunistipuolueeseen. Sosiaalidemokraatit olivat jo vuoden 1947 vaaleissa jääneet alakynteen (14,86 % äänistä) kommunistipuolueeseen verraten (joka sai 22,25 % äänistä, tosin vaalipetoksen avulla). Puolueen sisällä ilmeisesti myös arveltiin, että sillä ei ollut varaa jäädä hallituksen ulkopuolelle oppositioon, mikä olisi merkinnyt täydellistä tuhoutumista, ja jotkut näkivät yhteistyön kommunistien kanssa pienempänä vaarana kuin Horthyn järjestelmän kaltaisen autoritaarisen oikeistovallan paluun.^[2]

Muut pienet lailliset Unkarin poliittiset puolueet saivat jatkaa itsenäisinä koalitiopuolueina vuoden 1949 loppuun asti, mutta ne olivat täysin MDP:n alaisia. Näin Unkari siirtyi käytännössä Neuvostoliiton mallin mukaiseen yksipuoluejärjestelmään, ja MDP:stä tuli stalinistisen mallin mukainen valtiopuolue: kaikkivaltias ja itseään erehtymättömänä pitävä instituutio. Puolue hallitsi kaikkia yhteiskunnan alueita, valtion hallintoa, taloutta ja oikeuslaitosta, valvoi ja torjui sisäisiä vihollisiaan valtionpoliisin (ÁVO/ÁVH) avulla, ja puolue-elimien rinnalla parlamentti käytännössä menetti merkityksensä. Puolueen pääsihteeristä tuli Stalinin esikuvan mukainen diktaattori.^[2]

Puolueen riveihin pyrkiminen oli käytännössä ainoa tie yhteiskunnalliseen nousuun. Tavalliset kansalaiset liittyivät puolueeseen joko koulun ja nuorisojärjestön tai työpaikan puolueosaston kautta, alueellisia puolueosastoja kansoittivat lähinnä eläkeläiset. MDP:n jäsenmäärä oli aluksi noin 1,1 miljoonaa eikä myöhempien puhdistusten jälkeenkään laskenut 800–900 tuhatta alemmaksi. Järjestelmää hallinnoimassa oli 30–40 000 päätoimista puoluevirkailijaa.^[2]

MDP:n johtajia olivat Mátyás Rákosi vuoteen 1956, sitten Ernő Gerő samana vuonna kolme kuukautta ja lopulta János Kádár puolueen hajoamiseen asti.

Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliitossa käynnistyi diktatuurin uudelleenarviointi, ja Unkarissa Imre Nagyn ensimmäinen pääministerikausi 1953 vapautti ilmapiiriä. Kun Nagy vuonna 1955 jälleen syrjäytettiin ja poliittinen ilmapiiri kiristyi, kansan luottamus MDP:tä kohtaan järkkyi kohtalokkaasti, ja tätä prosessia vauhditti stalinismin rikosten käsittely Neuvostoliiton kommunistisen puolueen XX puoluekokouksessa vuonna 1956. Unkarissa nämä tapahtumat johtivat lopulta syksyn 1956 kansannousuun.^[2]

Unkarin kansannousun aikana MDP hajosi, ja radiopuheessaan 1. lokakuuta 1956 MDP:n tuore pääsihteeri János Kádár julisti sen tilalle perustetuksi uuden Unkarin sosialistisen työväenpuolueen (Magyar Szocialista Munkáspárt, MSZMP). Kun Neuvostoliitto oli kukistanut kansannousun ja nostanut Kádárin Unkarin uudeksi johtajaksi, MSZMP:stä tuli MDP:n jatkaja sosialistisen Unkarin valtiopuolueena.^[3]

MDP:n pääsihteeri/1. sihteerit
Kuva	Nimi	Toimikausi alkoi	Toimikausi päättyi	Asema
	Mátyás Rákosi (1892–1971)	12. kesäkuuta 1948	18. heinäkuuta 1956	Pääsihteeri
				Ensimmäinen sihteeri (28. kesäkuusta 1953)
	Ernő Gerő (1898–1980)	18. heinäkuuta 1956	25. lokakuuta 1956
	János Kádár (1912–1989)	25. lokakuuta 1956	31. lokakuuta 1956

MDP:n pääsihteeri/1. sihteerit
Kuva	Nimi	Toimikausi alkoi	Toimikausi päättyi	Huomautuksia
	Árpád Szakasits (1888–1965)	12. kesäkuuta 1948	24. huhtikuuta 1950	Myös presidentti (1948–1949) ja presidenttineuvoston puheenjohtaja (1949–1950)