Watford FC

Watford
Koko nimi	Watford Football Club
Perustettu	1881
Kenttä	Vicarage Road, Watford
– kapasiteetti	20 877[1]
Sarja	Englannin mestaruussarja
Omistaja	Gino Pozzo
Puheenjohtaja	Scott Duxbury
Päävalmentaja	Valérien Ismaël
} Kotipeliasu } Vieraspeliasu } Kolmas peliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Watford Football Club on jalkapalloseura Watfordin kaupungista Hertfordshirestä Englannista. Se pelaa Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Englannin mestaruussarjassa.

Seura perustettiin vuonna 1881, pelipaikkana tuolloin Cassio Road Ground. Muutto Vicarage Roadille, nykyiselle kotikentälle, tapahtui vuonna 1922. Seuran lempinimi on The Hornets, keltamustan peliasun mukaan. Watfordilla on pitkään jatkunut ”naapuriviha” Luton Townin kanssa.

Seura tunnetaan parhaiten ajoilta jolloin sitä valmensi entinen Englannin jalkapallomaajoukkueen valmentaja Graham Taylor. Ensimmäisen kerran hän toimi valmentajana vuosina 1977–1987, jona aikana joukkue nousi silloiseen 1. divisioonaan 4. divisioonasta, selviten myös FA Cup -loppuotteluun 1984 ja ottaen osaa UEFA Cupiin. Toisen kerran Taylor oli peräsimessä 1997–2001, kun joukkue nousi 2. divisioonasta valioliigaan peräkkäisinä kausina. Molempien valmennuskausien aikana joukkueen omistajana toimi Elton John, joka nykyään on seuran kunniapuheenjohtaja. Toisen kerran Watford pelasi FA Cupin loppuottelussa vuonna 2019.

Historia

Graham Taylorin aikakausi (1977–1987)

Kun 32-vuotias Graham Taylor tuli Watfordin valmentajaksi kauden 1976–1977 alussa, oli seuran juuri ottanut haltuunsa poptähti Elton John, ja sarjana oli neljäs divisioona. Kiitos puheenjohtajan, valmentajan ja pelaajien ponnistelujen, seura saavutti pääsarjan, 1. divisioonan kaudeksi 1982–1983. Pelaajat kuten John Barnes, Ross Jenkins ja Luther Blissett olivat eräitä Englannin arvostetuimmista jalkapalloilijoista 80-luvulla. Watford päätti ensimmäisen pääsarjakautensa tyylillä, sijoittuen sarjassa toiseksi mestari Liverpoolin jälkeen. Seuraavalla kaudella seura otti osaa UEFA Cupiin, ja FA Cup -loppuottelu oli vuorossa vuonna 1984, joskin joukkue hävisi Evertonille. Luotsattuaan Watfordin yhdeksänneksi kaudella 1986–1987, Taylor siirtyi Aston Villaan, ja hänen seuraajansa Dave Bassett erotettiin 8 kuukauden kuluttua, huonon 1987–1988 kauden alun takia.

Elämä pääsarjan ulkopuolella (1987–1998)

Watford Putosi 1. divisioonasta kauden 1987–1988 päätteeksi, ja hävisi 2. divisioonan nousukarsinnat seuraavana keväänä. Seuraavien vuosien aikana Watford ei hätyytellyt kärkisijoja – paras sijoitus oli kauden 1994–1995 seitsemäs sija.

Graham Taylorin paluu (1998–2001)

Graham Taylor palasi Watfordiin helmikuussa 1996 tittelillä Director of Football, entisen pelaajan Kenny Jackettin toimiessa päävalmentajana, mutta ei kyennyt estämään seuran putoamista sarjaporrasta alemmas (silloinen 2.div). 2. divisioonan keskikastissa vietetyn kauden 1996–1997 jälkeen Jackett siirtyi kakkosvalmentajaksi ja Taylor otti managerin tehtävät jälleen hoidettavakseen. Muutos osoittautui onnistuneeksi ja Watfor nappasi 2. divisioonan mestaruuden kaudella 1997–1998, jättämällä Bristol Cityn kakkoseksi pitkän taistelun jälkeen. Toinen perättäinen sarjanousu seurasi kaudella 1998–1999, joukkueen kaadettua nousukarsintojen loppuottelussa Boltonin varmistaen nousun valioliigaan. Valioliigakausi alkoi pirteästi alkukauden yllätysvoitolla Liverpoolista, mutta pian kurssi kääntyi, ja Watford putosi sarjasta sijoituttuaan viimeiseksi. Graham Taylor siirtyi eläkkeelle kauden 2000–2001 päätteeksi (vaikkakin muutaman kuukauden päästä palasi valmentamaan Aston Villaa), ja seuraaja oli yllätysnimi Gianluca Vialli, joka oli hetkeä aiemmin irtisanottu Chelseasta.

Watford Viallin alaisuudessa (2001–2002)

Viallin aika seurassa oli lyhyt ja kivinen. Hän korvasi pitkään seurassa palvelleet henkilöt, kuten Kenny Jackettin ja Luther Blissettin, Chelseasta mukanaan tuomilla henkilöillä, saaden aikaan paljon kritiikkiä. Vialli teki useita korkean profiilin hankintoja, ja seuran palkkakustannukset nousivat taivaisiin, Viallin itsensä ansaitessa miltei miljoona puntaa vuodessa. Kuitenkin kausi oli vain keskinkertainen, seuran sijoittuessa sarjassa 14:nneksi, ja Vialli sai kenkää yhden kauden jälkeen. Hänet korvattiin Ray Lewingtonilla, joka oli toiminut edellisen kauden reservijoukkueen valmentajana.

Ray Lewington (2002–2005)

Lewington otti vastuun kaudelle 2002–2003. Kesän aikana monet Viallin hankinnoista lähtivät seurasta. Lewingtonilla oli vähät varat vahvistaa joukkuetta, ja hän sai hankittua vain kaksi pelaajaa, kokeneen Neal Ardleyn and Sean Dychen. Watfordin taloudellisten vaikeuksien laajuus julkistettiin syksyllä. Vaikeuksia lisäsi entisestään Viallille ja joillekin pelaajille maksettaviksi määrätyt korvaukset sopimuksien purkamisen johdosta, sekä Viallin päätös haastaa seura oikeuteen keväällä 2003. Joukkue aloitti kauden hyvin, huolimatta siitä, että pelaajien piti tyytyä pienempään palkkaan. Kausi päättyi keskikastissa, ja yllättävään FA Cupin välierään, jossa tappio tuli valioliigan Southamptonille. Watford kävi myös pelaamassa Kuopiossa Kuopion Palloseuraa vastaan ystävyysottelun, jonka Watford voitti 3–1.

Jatkuneet taloudelliset vaikeudet johtivat useiden pelaajien poistamiseen, mukaan lukien ennätyshankinta Allan Nielsen sekä hyökkääjät Gifton Noel-Williams ja Tommy Smith. Uusi hyökkäyskalusto loi kuitenkin toivoa. Danny Webber ja Jimmy Davis ManU:sta, sekä vanha tähti Bruce Dyer.

Davis kuitenkin kuoli auto-onnettomuudessa kauden avauspäivänä. Tällä oli suuri merkitys joukkueen esityksiin kauden alussa. Erityisesti Davisin hyvä ystävä Webber oli poissa tolaltaan. Koko talven joukkue oli vaikeuksissa, pyörien juuri karsiutumisrajan yläpuolella. Vahva kauden päätös laituri Lee Cookin johdolla nosti seuran taulukon keskivaiheille.

Kausi 2004–2005 jatkui siinä hyvässä nosteessa jossa edellinen päättyi. Kauden edetessä seura alkoi kuitenkin vajota kohti putoamisrajaa. Jälleen hyvä menestys cupissa auttoi seuran taloudellista tilaa, joukkueen yltäessä välierään liigacupissa. Huono menestys liigassa johti kuitenkin maaliskuun 22. päivänä valmentaja Lewingstonin irtisanomiseen. Irtisanominen oli ristiriitainen, useiden fanien ollessa tyytymättömiä ratkaisuun erottaa valmentaja, joka oli johdattanut seuran kahteen cup välierään kolmessa vuodessa.

Aidy Boothroyd (2005–2008)

35-vuotias Adrian ”Aidy” Boothroyd palkattiin valmentajaksi toimittuaan Leeds Unitedin apuvalmentajana, ja 70-vuotias Keith Burkinshaw hankittiin hänen kakkosmieheksensä. Hänen kokemattomuutensa loi epäluuloa fanien keskuuteen, jotka pelkäsivät ettei hän pystyisi pitämään seuraa mestaruussarjassa.

Fanien vastalauseet jatkuivat läpi kesän, Boothroydin irtisanottua legendaarisen valmentajan Nigel Gibbsin, joka oli toiminut seurassa jo yli kaksikymmentä vuotta. Fanit saivat nähdä myös useiden suosikkipelaajiensa lähtevän, mukaan lukien hyökkääjäkaksikko Heidar Helguson ja Danny Webber. Näin seuraan jäi vain yksi hyökkääjä.

Elokuun lopun rykäyksessä Boothroyd hankki seuraan hyökkääjät Darius Hendersonnin ja Marlon Kingin, topparit Clarce Carlislen ja Malky Mackay, keskikenttämies Matthew Springin sekä maalivahti Ben Fosterin (kauden mittainen lainasopimus), poistaen useiden kannattajien epäilykset liian kapeasta materiaalista.

Vaikkakin Watford hävisi kauden avausottelunsa Prestonia vastaa, oli Boothroydin ensimmäinen kausi vakuuttava, joukkueen pitäessä tukevasti kiinni sarjan kolmannesta sijasta. Hyvä vire kevätkaudella 2006 johti myös vaikuttavaan vierasvoittoon sarjakakkosesta Sheffield Unitedista. Voitto nosti jo toiveita kakkospaikasta ja suorasta noususta. Pieni notkahdus loppukaudesta hautasi haaveet suorasta noususta, mutta paikka nousukarsintoihin varmistui huhtikuun 9. päivä tasapelillä Lutonia vastaan. Nousukarsintojen välierissä Watford kaatoi Crystal Palacen vieraissa 3–0, ja toisessa osaottelussa kotikentällä päädyttiin maalittomaan tasapeliin 0–0. Watford eteni voitollaan loppuotteluun, joka pelattiin Millennium Stadiumilla Cardiffissa. Loppuottelussa Watford löylytti Leedsiä numeroin 3–0. Jay DeMerit, Neil Sullivan (oma maali) ja Darius Henderson takasivat maaleillaan Watfordille nousun valioliigaan ja arviolta 40 miljoonan punnan lisätulot. Valioliigavisiitti jäi kuitenkin yhden kauden mittaiseksi ja joukkue putosi takaisin Mestaruussarjaan. Boothroyd jätti seuran marraskuussa 2008.

Mestaruussarjaa ja paluu Valioliigaan (2008–)

Boothroydin jätettyä seuran joukkueen managerina toimi ensin väliaikaisesti Malky Mackay ennen kuin manageriksi palkattiin Brendan Rodgers. Rodgersin aikakin jäi varsin lyhyeksi, sillä hän sai lähteä jo 27 ottelun jälkeen kesäkuussa 2009 ja tilalle palkattiin jälleen Mackay. Rodgersin 27 ottelun mittaisen uran voittoprosentti oli hieman päälle 40.

Mackayn ensimmäisellä kaudella Watford sijoittui 16:nneksi mestaruussarjassa. Seuraavana kaudella sijoitus oli 14:s. Kaudelle 2011–2012 valmentajaksi tuli Sean Dyche. Kauden päätteeksi Watford sijoittui 11:nneksi. Kaudella 2012–2013 seuraa valmensi Gianfranco Zola, joka nosti joukkueensa mestaruussarjan kolmanneksi. Zolan tilalle tuli kesken kauden 2013–2014 Giuseppe Sannino ja joukkue sijoittui 13:nneksi. Sanninon korvasivat lyhyeksi ajaksi Óscar García Junyent ja Billy McKinlay, jotka kummatkin valmensivat vain muutaman ottelun ajan Watfordia. Lokakuussa 2014 valmentajaksi tuli Slaviša Jokanović ja kauden 2014–2015 päätteeksi Watford sijoittui toiseksi ja nousi Valioliigaan.

Watfordin valmentajaksi tuli kesäkuussa 2015 Quique Flores. Kaudella 2015–2016 joukkue sijoittui Valioliigassa 13:nneksi ja kaudella 2016–2017 Walter Mazzarrin valmennuksessa 17:nneksi.^[2] Kaudella 2017–2018 valmentajana aloitti Marco Silva mutta tammikuussa 2018 hänen tilalleen tuli Javi Gracia.^[3] Watford sijoittui tuolloin lopulta 14:nneksi^[2] ja seuraavalla kaudella 11:nneksi.^[4] Keväällä 2019 Watford selviytyi toisen kerran FA Cupin loppuotteluun, jossa se hävisi Manchester Citylle 0–6.^[5] Kauden 2019–2020 päätteeksi Watford putosi mestaruussarjaan.^[6]

Kotikentät

• 1883: Vicarage Meadow
• 1883–1889: Colney Butts
• 1889–1922: Cassio Road
• 1922–: Vicarage Road

Sarjahistoria

• 1920: Alkuperäinen joukkue 3. divisioonassa
• 1921–1958: 3. divisioona (eteläinen)
• 1958–1960: 4. divisioona
• 1960–1969: 3. divisioona
• 1969–1972: 2. divisioona
• 1972–1975: 3. divisioona
• 1975–1978: 4. divisioona
• 1978–1979: 3. divisioona
• 1979–1982: 2. divisioona
• 1982–1988: 1. divisioona
• 1988–1992: 2. divisioona
• 1992–1996: 1. divisioona
• 1996–1998: 2. divisioona
• 1998–1999: 1. divisioona
• 1999–2000: Valioliiga
• 2000–2004: 1. divisioona
• 2004–2006: Mestaruussarja
• 2006–2007: Valioliiga
• 2007–2015: Mestaruussarja
• 2015–2020: Valioliiga
• 2020–2021: Mestaruussarja
• 2021–2022: Valioliiga
• 2022–: Mestaruussarja

Entisiä pelaajia

Pelaaja	Paikka	Vuodet	Ottelut	Maalit	Kansalaisuus	Mo	Lähde
Almunia, ManuelManuel Almunia	mv	2012–2014	81	0	Espanja	0
Amrabat, NordinNordin Amrabat	h	2016–2018	48	0	Marokko	52	[7][8]
Arlauskis, GiedriusGiedrius Arlauskis	mv	2015–2017			Liettua	23
Baardsen, EspenEspen Baardsen	mv	2000–2002			Norja	4
Bangura, AlAl Bangura	kk	2005–2009	78	1	Sierra Leone	1
Barnett, TommyTommy Barnett	h	1928–1939	431	160	Englanti	0
Belkalem, EssaïdEssaïd Belkalem	p	2013–2014	10	0	Algeria	19	[9][10]
Bellerín, HéctorHéctor Bellerín	p	2013–2014			Espanja	3
Blissett, LutherLuther Blissett	h	1976–1993	503	186	Englanti	14
Blondeau, PatrickPatrick Blondeau	p	2001–2002			Ranska	2
Bouazza, HameurHameur Bouazza	h	2004–2007	100	13	Algeria	21
Briggs, MatthewMatthew Briggs	p	2013			Guyana	1
Britos, MiguelMiguel Britos	p	2015–2019	74	2	Uruguay	0	[11]
Carlisle, ClarkeClarke Carlisle	p	2005–2007			Englanti	0
Cassetti, MarcoMarco Cassetti	p	2012–2014	81	1	Italia	5
Cauņa, AleksandrsAleksandrs Cauņa	kk	2009			Latvia	44
Cork, JackJack Cork	kk	2009			Englanti	1
DeMerit, JayJay DeMerit	p	2004–2010	213	10	Yhdysvallat	25
Devonshire, AlanAlan Devonshire	kk	1990–1992			Englanti	8
Dixon, KerryKerry Dixon	h	1996			Englanti	8
Doyley, LloydLloyd Doyley	p	2001–2015	443	2	Jamaika	9	[12][13]
Drinkwater, DannyDanny Drinkwater	kk	2011			Englanti	3
Dyche, SeanSean Dyche	p	2002–2005	78	0	Englanti	0
Ellington, NathanNathan Ellington	h	2007–2011	56	5	Englanti	0
Forbes, KieronKieron Forbes	kk	2007–2008			Englanti	0
Gayle, MarcusMarcus Gayle	h	2002–2005	115	9	Jamaika	18
Gibbs, NigelNigel Gibbs	p	1983–2002	491	7	Englanti	0
Graham, DannyDanny Graham	h	2009–2011			Englanti	0
Helguson, HeiðarHeiðar Helguson	h	2000–2010	228	75	Islanti	55	[14][15]
Hodges, GlynGlyn Hodges	kk	1987–1990	102	19	Wales	18
Hogg, JonathanJonathan Hogg	kk	2011–2013	84	0	Englanti	0
Hyde, MicahMicah Hyde	kk	1997–2004	286	44	Jamaika	17
Ibarbo, VíctorVíctor Ibarbo	h	2015–2016			Kolumbia	15
Issa, PierrePierre Issa	p	2001–2002			Etelä-Afrikka	47
Jackett, KennyKenny Jackett	p/kk	1980–1990	428	34	Wales	31
James, DavidDavid James	mv	1990–1992	98	0	Englanti	53	[16][17]
Jenkins, RossRoss Jenkins	h	1972–1983	398	142	Englanti	0
Jennings, PatPat Jennings	mv	1963–1964	52	0	Pohjois-Irlanti	119
Johnson, AdamAdam Johnson	kk	2007	12	5	Englanti	12	[18][19]
Kačaniklić, AlexanderAlexander Kačaniklić	h	2012			Ruotsi	19
King, MarlonMarlon King	h	2005–2008	87	37	Jamaika	24
Kuszczak, TomaszTomasz Kuszczak	mv	2012			Puola	11
Layún, MiguelMiguel Layún	p	2015–2016			Meksiko	70
Nielsen, AllanAllan Nielsen	kk	2000–2003	113	19	Tanska	44
Pantilimon, CostelCostel Pantilimon	mv	2016–2018			Romania	27
Porter, GaryGary Porter	kk	1984–1997			Englanti	0
Rice, PatPat Rice	p	1980–1984	137	1	Pohjois-Irlanti	49
Roeder, GlennGlenn Roeder	p	1989–1991	86	3	Englanti	0
Rose, DannyDanny Rose	p	2009	7	0	Englanti	26	[20][21]
Rosenthal, RonnyRonny Rosenthal	h	1997–1999	39	11	Israel	60	[22][23]
Sansom, KennyKenny Sansom	p	1994			Englanti	86
Sherwood, TimTim Sherwood	kk	1987–1989	51	2	Englanti	3
Shittu, DannyDanny Shittu	p	2006–2008	75	11	Nigeria	32
Suárez, MarioMario Suárez	kk	2016–2017			Espanja	3
Talbot, BrianBrian Talbot	kk	1985–1986			Englanti	6
Townsend, AndrosAndros Townsend	kk	2011			Englanti	13
Tőzsér, DánielDániel Tőzsér	kk	2014–2015	66	5	Unkari	31
Welbourne, DuncanDuncan Welbourne	p	1963–1974	457	25	Englanti	0
Williams, MarkMark Williams	p	1999–2000			Pohjois-Irlanti	36
Williamson, MikeMike Williamson	p	2009			Englanti	0
Young, AshleyAshley Young	kk	2003–2007	110	22	Englanti	39	[24][25]

Selitykset: Paikka = pelipaikka, vuodet = ensimmäinen ja viimeinen pelivuosi seuran edustusjoukkueessa, ottelut = kaikki ottelut seuran edustusjoukkueessa, mo = maaottelut.

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Watford FC.

• Watford FC:n sivusto
• Soccerbase – paljon Watford-tietoa (Arkistoitu – Internet Archive)