Witching hour

Tämä artikkeli käsittelee kansanperinnettä. Muita merkityksiä on luetteloitu täsmennyssivulla.
Noitasapatti 1800-luvun piirroksessa.

Witching hour (suom. noituuden hetki, myös devil’s hour eli paholaisen hetki) on englanninkielinen käsite, joka viittaa myöhäisen yön tunteihin, jolloin noitien ajateltiin tekevän pahojaan ja heidän yliluonnollisten voimiensa oletettiin olevan suurimmillaan.[1][2][3] Kansantarinoissa noituuden hetki ajoitetaan yleensä joko keskiyöhön tai aamuyöhön noin kello 3–4 aikoihin.[1]

Kansanperinteessä ja kirjallisuudessa

Kansanuskomukset ovat perinteisesti liittäneet tiettyihin ajankohtiin yliluonnollisia merkityksiä. Päivänseisausten ja -tasausten sekä yön pimeimpien tuntien on uskottu olevan otollisia hetkiä taikuuden harjoittamiselle, minkä on ajateltu johtavan outoihin sattumuksiin ja ylättäviin vastoinkäymisiin. Witching hourin ajateltiin olevan hetki, jona elämän ja kuoleman välinen raja hämärtyy ja elävien ihmisten on helpompi aistia vainajahenkien läsnäolo. Noitien, keijujen ja muiden yliluonnollisten olentojen uskottiin olevan voimallisimmillaan, ja yön turvin ne tekivät kuolevaisille pahaa ja harjoittivat mustaa magiaa. Noituuden hetken tarkka ajankohta vaihtelee tarinoissa. Usein se ajoitettiin kello kolmeen aamuyöllä, sillä Jeesuksen uskottiin kuolleen kolmelta iltapäivällä, ja tästä pyhästä ajankohdasta etäisimmän kellonajan ajateltiin olevan Paholaiselle mieleinen.[1]

William Shakespearen Hamlet (n. 1600) sisältää erään englanninkielisen kirjallisuuden vanhimmista viittauksista noituuden hetkeen:[1]

»’Tis now the very witching time of night,
When churchyards yawn, and hell itself breathes out
Contagion to this world. Now could I drink hot blood,
And do such bitter business as the day
Would quake to look on.»
(III näytös, II kohtaus.)

»On kohta sydänyö ja aaveen hetki,
haudat aukeaa ja horna huokaa,
jos verta joisin, hornan ruokaa, voisin
tehdä töitä, joita säikkyis päivä.»
(Eeva-Liisa Mannerin suomennos.[4])

Sanaparia witching hour Shakespeare ei vielä käytä, mutta se esiintyy Elizabeth Carolina Keenen runossa ”Nightmare”, joka julkaistiin 1762.[1] The Witching Hour muunnelmineen on myös lukuisten kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja musiikkikappaleiden nimi.

Nykyinen käyttö

Arkikielessä witching hour voi viitata myös arvaamattomiin ja epävakaisiin tapahtumiin, joiden tarkkaa hetkeä on vaikea ennustaa,[1] tai yksinkertaisesti keskiyöhön ilman yliluonnollista tai folkloristista ulottuvuutta.[2] Sijoittajien slangissa sillä tarkoitetaan pörssien viimeistä aukiolon tuntia kunakin kuukautena, jolloin osakekurssit ovat usein volatiileja.[5]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Ostberg, René: witching hour Encyclopædia Britannica. 30.11.2022. Viitattu 26.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b the witching hour Merriam-Webster. Viitattu 26.2.2023.
  3. ↑ Barber, Katherine (toim.): ”witching hour”, The Canadian Oxford Dictionary. Oxford University Press, 2004. ISBN Oxford University Press. (englanniksi)
  4. ↑ Shakespeare, William: Hanmlet, s. 79. Suomennos on tehty Tampereen teatteria varten, ja se on käytännöllisistä syistä paikka paikoin hiukan lyhennetty. Suomennoksen esitysoikeuksia valvoo Suomen Teatteriliitto r.y.. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki: {Julkaisija}, 1981.
  5. ↑ Moles, Peter & Terry, Nicholas: ”witching hour (USA)”, The Handbook of International Financial Terms. Oxford University Press, 1997. ISBN 9780198294818. (englanniksi)