Francisco de Orellana
Francisco de Orellana (1511 Trujillo, Espanja – marraskuu 1546 Amazon, Brasilia) oli espanjalainen konkistadori ja tutkimusmatkailija, ja ensimmäinen Amazon-joen purjehtinut eurooppalainen.
Varhaisvuodet
Extremadurassa syntynyt Orellana purjehti Espanjasta etsimään onneaan Länsi-Intian saarille Amerikkaan vuonna 1527. Vuosina 1533–1535 hän taisteli Francisco Pizarron joukoissa inkoja vastaan Limassa, Trujillossa ja Cuscossa. Hän menetti näissä taisteluissa toisen silmänsä. Vuonna 1538 Orellana oli mukana valloittamassa La Culatan maakuntaa inkoilta ja perustamassa Guayaquilin kaupunkia nykyisen Ecuadorin rannikolle. Vielä samana vuonna Orellana auttoi Pizarroa lyömään Diego de Almagron joukot espanjalaisten välisessä sisällissodassa.[1]
Tutkimusretki Amazonille
Asuttuaan Puerto Viejossa nykyisessä Ecuadorissa muutaman vuoden ajan Guayaquilin kuvernöörinä Orellana perusti vuonna 1541 retkikunnan, johon kuului 20 miestä ja joukko intiaaneja. Retkikunta lähti matkaan Quitosta, ylitti pohjoiset Andit ja liittyi Gonzalo Pizarron johtamaan suurempaan retkikuntaan. Pizarro oli lähtenyt etsimään arvokkaita kanelipuita kasvavaa aluetta ja myyttistä Eldoradon kuningaskuntaa, jossa piti olla paljon kultaa.[1]
Pizarro nimitti Orellanan retkikunnan kakkosmieheksi. Koska kanelipuita ei löytynyt tarpeeksi, retkikunta jatkoi Andeilta itään päin kohti Eldoradoa. Kun retkikunnalta loppui ruoka, miehet rakensivat jokilaivan, jolla Orellana ja 56 espanjalaista lähti kanoottiensa kanssa jokea alaspäin etsimään intiaanikyliä, joista saisi ruokaa. Koska virta oli liian voimakas, Orellanan retkikunta ei enää kyennyt palaamaan takaisin Pizarron retkikunnan luokse. Miehet rakensivat suuremman laivan ja jatkoivat huhtikuussa 1542 Amazonjokea eteenpäin tarkoituksenaan purjehtia aina joen suulle asti. Vaikealla matkalla he kohtasivat useita intiaanikyliä ja joutuivat useasti puolustautumaan lukumääräisesti ylivoimaisia hyökkääjiä vastaan. Yhdessä taistelussa espanjalaiset kertomansa mukaan kohtasivat myös naissotureita, jotka matkan kronikoitsija, dominikaanipappi Gaspar de Carvajal rinnasti myyttisiin amatsonehin.[1]
Orellanan retkikunta saavutti Amazonin vuorovesivyöhykkeen heinäkuussa 1542 ja joen suun vihdoin elokuussa 1542. He jatkoivat Etelä-Amerikan pohjoisrannikkoa pitkin ja rantautuivat syyskuussa 1542 Nueva Cádiziin Cubagualle Venezuelan rannikolla. Orellanan retkikunta oli ensimmäinen, joka oli tiettävästi purjehtinut Amazonin koko pituuden, yli 3 000 kilometriä. Samalla hänestä tuli ensimmäinen Etelä-Amerikan poikki matkannut eurooppalainen.[1]
Sillä välin, kun Orellanan retkikunta oli matkannut Amazonia pitkin itään, Gonzalo Pizarro oli palannut takaisin Quitoon retkikuntansa rippeiden kanssa ja alkanut syyttää Orellanaa petoksesta tämän lähdettyä omille teilleen.[1]
Toinen tutkimusmatka
Palattuaan Espanjaan Orellana pyysi kuningas Kaarle I:ltä lupaa uuteen tutkimusmatkaan. Kuningas nimitti Orellanan Amazonin seudun kuvernööriksi ja lähetti hänet uudelleen tutkimaan aluetta. Orellana lähti toukokuussa 1545 Espanjasta kohti Etelä-Amerikkaa, mutta saapuessaan perille joulukuussa suurin osa hänen 350 miehen miehistöstään oli kuollut matkalla. Orellana ehti tutkia Amazonin suistoa, mutta ennen kuin hän oli löytänyt joen pääuoman, hän kuoli joulukuussa 1546 ilmeisesti johonkin trooppiseen sairauteen.[1]
Valehteliko Orellana vai oliko Amazonasissa korkeakulttuuria?
Myöhemmät retkikunnat löysivät sademetsästä vain muutamia hajallaan sijaitsevia intiaanikyliä, joten intiaanikulttuureista kertonut Orellana leimattiin valehtelijaksi.[2]
Yhdysvaltalaisten arkeologien Rio Negron varrella tekemät kaivaukset osoittavat, että alueella ei ole aina asunut vain pieniä vaeltavien intiaanien ryhmiä, vaan siellä on ollut tuottoisaa maanviljelystä ja suuria, kiinteitä yhdyskuntia. Aiemmin on katsottu, että Amazonin sademetsän maaperä ei pysty tuottamaan niin suuria satoja, että suuret ihmisjoukot voisivat muodostaa paikallaan asuvia yhteisöjä. Yhdysvaltalaisten arkeologien ryhmän mukaan alueilta, joissa maanviljelyä oli oletettavasti harjoitettu, maan joukossa oli erittäin hedelmällistä savea, jota nykyiset brasilialaiset kutsuvat nimellä terra preta (”musta maa”). Amazonasin muinaiset asukkaat olivat ilmeisesti sekoittaneet maaperään orgaanista jätettä ja ravinneet sen niin, että siitä oli tullut pysyvästi hedelmällistä. Tämä oli mahdollistanut kestävän maanviljelyn, jonka vuoksi paikallaan asuvat yhteisöt pystyivät syntymään.[2]
Orellanan mukaan Amazonasin kansat raivasivat peltoa kulottamalla. Saksalaiset maaperätutkijat Bruno Glaser ja Christoph Steiner ovat löytäneet terra pretasta paljon puuhiiltä. Glaserin ja Steinerin mukaan puuhiili sitoo maaperään ravinteita ja pitää maan hedelmällisenä. Rauhaan jätettynä terra preta lisääntyy itsestään, minkä tutkijat olettavat johtuvan bakteerien ja sienien yhteisvaikutuksesta. Amazonasin kulttuurin perustan kehitys oli vienyt vuosisatoja, mutta se tuhoutui muutamassa vuosikymmenessä. Espanjalaiset toivat mukanaan isorokon, tuhkarokon, influenssan ja muita Amazonasissa tuntemattomia tauteja, joille alueen asukkailla ei ollut vastustuskykyä, joten moni heistä kuoli.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Francisco de Orellana Wikimedia Commonsissa
- Orellana and the Amazons (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Hartzell, Spence: Enemmän kuin kulta ja kunnia. Amazon - virran löytäjän romaani; Pellervo-Seura 1948
| ||||||||||||||||||
