Karhusuo

Tämä artikkeli käsittelee Espoon kaupunginosaa. Säkylän Karhusuosta on eri artikkeli. Entisessä Viipurin maalaiskunnassa luovutetulla alueella on myös Karhunsuo-niminen rautatieasema ja kylä.
Karhusuo
Björnkärr
Kaupungin kartta, jossa Karhusuo korostettuna. Espoon kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Karhusuo korostettuna.
Espoon kaupunginosat
Kaupunki Espoo
Suuralue Vanha-Espoo
Kaupunginosa nro 72[1]
Pinta-ala 7,0 km² [2]
Väkiluku 2 717[3] (31.12.2023)
Osa-alueet Karhuniitty, Kellonummi, Miilukorpi, Oittaa, Pitkäniitty, Vesirattaanmäki, Ylämylly
Postinumero(t) 02810, 02740
Lähialueet Järvenperä, Karvasmäki, Kolmperä, Högnäs, Gumböle, Kunnarla, Muurala, Nupuri, Vanha-Nuuksio

Karhusuo (ruots. Björnkärr) on Espoon kaupunginosa ja asuinalue Bembölestä kaksi kilometriä Nuuksioon päin. Karhusuon asuinalueella on ala-aste, kirjasto, lenkkirata ja omakotitaloja sekä joitakin palveluita, kuten kauneusalan yritys.

Karhusuon ohi kulkee Espoon keskukseen bussi 245 sekä osittain Karhusuon sivuuttavat bussit 243 ja 241.

Nimi

Karhusuon nimi perustuu suonnimeen Björnkärr, joka on esiintynyt asiakirjoissa 1700-luvulla. Nimi saattaa viitata suolla nähtyihin karhuihin. Suomenkielinen käännös on esiintynyt ensimmäisen kerran opaskartassa vuonna 1966. Karhusuosta tuli kaupunginosan nimi vuonna 1982.[4]

Historia

Autoliikenteen kasvaessa 1920-luvulla Karhusuon läpi kulkeva vanha Turuntie kunnostettiin ja sitä jatkettiin uudella tiellä länteen. Karhusuon eteläpuolella kulkeva Kehä III rakentui vaiheittain vuosina 1963–1968. Väylä linjattiin kulkemaan Jorvaksesta Pitkäjärven pohjoispuolen kautta Vantaalle. Bembölen alueen suuria viljelysmaita jäi Kehä III:n alle.[5]

1960-luvulla Espoon kauppala tehosti maanhankintaa ja osti muun muassa Oittaan kartanon alueet ja muita alueita Bodominjärven ympäristössä. Kaupunkirakentaminen keskitettiin kuitenkin Kehä III:n eteläpuolelle ja Oittaa jätettiin kaavoittamatta asuinrakentamiseen.[5]

Väestö

Väkiluvun kehitys

Karhusuon väestönkehitys 1975–2020
Vuosi Asukkaita
1975
  
796
1980
  
728
1985
  
678
1990
  
650
1995
  
605
2000
  
838
2005
  
1 474
2010
  
1 831
2015
  
2 628
2020
  
2 745
Lähde: Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat.[6]

Karhusuo kaupunginosana

Karhusuon kaupunginosa ulottuu koillisessa aina Bodominjärveen asti Oittaalle, joka sijaitsee Bodominjärven länsireunaa Kunnarlaan menevän Kunnarlantien varrella. Oittaalla on Suomen Ladun ulkoilukeskus Oittaan kartano sekä virkistys- ja leirintäalue. Oittaan länsipuolella sijaitsee Espoon seurakuntien Kellonummen hautausmaa ja Espoon karting-rata.

Karhusuon ja Oittaan välimaastossa on uusi Vesirattaanmäen asuntoalue. Ainoa viereistä Kunnarlantietä päivittäin kulkeva bussi on kehämäisesti ajava 246 Espoon keskuksesta.

Karhusuon koillisosassa Bodominjärven rannalla sijaitsee jugendhuvila Villa Dalby. Kaakossa sijaitsee funktionalismia ja klassismia edustava 1930-luvulla valmistunut Villa Solkulla.

Purot ja lampi

Bodominjärven laskuoja on järven lounaiskulmassa, Oittaalla, josta se laskee Oitån-nimisenä purona Vesirattaanmäen ja Ylämyllyn välistä kohti Karvasmäen pienalueen Lommilaa muuttuen Glåmsån-nimiseksi.

Kellonummen itäpuolella tähän puroon yhtyy pohjoisesta Kunnarlan alueelta Kalmarista tuleva Ryssängsbäcken-niminen pelto-oja. Kellonummen kaakkoispuolella samaiseen Oittaanpuroon yhtyy etelän suunnalta Karhusuon asuntoalueella olevasta Metsälammesta Brutubäck-niminen oja.

Kuuluisia karhusuolaisia

Lähteet

  1. Espoon viralliset kaupunginosat (PDF) 12.12.2012. Espoon Kaupunki. Viitattu 16.4.2017.
  2. Espoon kaupunginosien pinta-alat hri.fi. 24.10.2014. HRI. Viitattu 24.10.2014.
  3. Espoon väestö osa-alueittain 31.12.2023 (PDF) (Sivu 3) Espoon Kaupunki. Viitattu 1.10.2024.
  4. Ukskoski, Laura: Karhusuon nimistö Espoon kaupunki. 2016. Viitattu 1.10.2024.
  5. a b Maatilojen Espoo, s. 23–25. Espoon perinneseura, 2020. ISBN 978-952-7311-10-3.
  6. Espoon väestö iän mukaan 31.12.2023 Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat. Viitattu 3.10.2024.
  7. Kimillä miljoonaluokan palkka - vanhemmilla minitulot mtv.fi. 25.11.2008. Viitattu 13.6.2016.