Kiptšakki
Kiptšakki (omakielinen nimitys qypçaq) oli turkkilainen kieli, jota puhuivat kiptšakit.
Varhaisin tunnettu kielinäyte on vanhaa kiptšakkia edustanut Codex Cumanicus, jonka kirjoittivat eurooppalaiset lähetyssaarnaajat 1300-luvulla.[1] Myös mamelukit olivat kiinnostuneita kiptšakista ja Syyriassa kirjoitetut tekstit kuvailevat kiptšakin kielioppia ja fonologiaa. Niin sanottua keskikiptšakkia on kirjoitettu lukuisilla eri kirjoitusjärjestelmillä kuten latinalaisilla, kyrillisillä ja armenialaisilla aakkosilla.[2]. Kieltä puhuttiin noin 1200–1600 -luvuilla, kunnes se kehittyi nykyisiksi kiptšakkikieliksi (mm. kazakki, tataari ja kirgiisi).[3]
Fonologia
Mamelukkien kuvauksien mukaan kiptšakissa oli yhdeksän vokaalia ja 18 konsonanttia. Lisäksi neljän konsonantin, /h/, /ʒ/, /ʤ/ ja /f/, katsotaan esiintyneen lähinnä vain lainasanoissa:[2]
Vokaalit
Etinen | Keskinen | Takinen | |
---|---|---|---|
Suppea | i | y | ɨ | u |
Puolisuppea | e | ø | o | |
Välinen | ə | ||
Avoin | a |
Konsonantit
Labiaali | Alveolaari | Postalveolaari | Palataali | Velaari | Uvulaari | |
---|---|---|---|---|---|---|
Nasaali | m | n | ŋ | |||
Klusiili | p | b | t | d | k | g | |||
Frikatiivi | s | z | ʃ | χ | |||
Affrikaatta | tʃ | |||||
Lateraali | l | |||||
Tremulantti | r | |||||
Puolivokaali | j |
Lähteet
- ↑ Turkic languages - Literary languages Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Johanson, Lars & Csató, Éva Ágnes (toim.): The Turkic Languages, s. 158–159. Routledge, 1998. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Glottolog 4.2.1 - Kipchak glottolog.org. Viitattu 3.8.2020.