Kurskin alue

Kurskin alue
Ку́рская о́бласть
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Alueen sijainti Venäjällä
Alueen sijainti Venäjällä

Koordinaatit: 51°44′N, 36°11′E

Valtio Venäjä
Federaatiopiiri Keskinen
Piiritasoisia kaupunkeja 10
Piirejä 28
Perustettu 13. kesäkuuta 1934
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Kursk
 – kuvernööri Aleksandr Mihailov
Pinta-ala 29 800 km²
Väkiluku (2010) 1 127 081[1]
Lyhenteet
 – ISO 3166 RU-KRS
Kurskin alueen internetsivut
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)

Kurskin alue (ven. Ку́рская о́бласть, Kurskaja oblast) on hallintoalue Venäjän Keskisessä federaatiopiirissä Ukrainan koillispuolella Itä-Euroopassa.[2]

Maantiede

Se rajoittuu pohjoisessa Orjolin alueeseen, koillisessa Lipetskin alueeseen, idässä Voronežin alueeseen, etelässä Belgorodin alueeseen, lounaassa Ukrainan Sumyn alueeseen ja luoteessa Brjanskin alueeseen.[2]

Kurskin alue sijaitsee Keski-Venäjän ylängöllä. Alueen merkittävin joki on Dneprin sivujoki Desnan sivuhaara Seim.[2]

Historia

Toisen maailmansodan aikana Kurskin alue oli Saksan miehittämä 1941–1943. Vuonna 1943 alueella käytiin suuri Kurskin taistelu.

Väestö

Kurskin alueen kartta, jolle on merkitty osa alueen piirikeskuksista.

Kurskin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 1 127 081. Suurin kaupunki on Kursk, jossa asui 415 159 asukasta. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Železnogorsk (95 049 as.), Kurtšatov (42 706 as.), Lgov (21 453 as.) ja Štšigry (17 040 as.). Lisäksi alueella on useita pienempiä kaupunkeja ja lukuisia kaupunkityyppisiä taajamia.[1]

Hallinto

Kurskin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Kursk. Alue on jaettu hallinnollisesti 28 piiriin ja 10 kaupunkialueeseen.

Talous

Alueen merkittävimmät teollisuudenalat ovat rauta-, koneenrakennus-, sähkötekniikka-, kemian-, elintarvike-, rakennusaine- ja kevytteollisuutta. Lisäksi alueella louhitaan rautamalmia. Maatalous tuottaa viljaa ja sokerijuurikasta. Lisäksi on karjataloutta.

Lähteet

  1. ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 23.7.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)

Aiheesta muualla