Krasnodarin aluepiiri

Krasnodarin aluepiiri
Краснодарский край
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Krasnodarin aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla
Krasnodarin aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 45.0248°N, 38.9700°E (Krasnodar)

Valtio Venäjä Venäjä
Perustettu 13. syyskuuta 1937[1]
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Krasnodar (vuoteen asti 1920 Jekaterinodar)
 – suurin kaupunki Krasnodar (744 995 as.)[2]
 – kuvernööri Aleksandr Tkatšjov
Pinta-ala 75 485 km²
Väkiluku (2010) 5 226 647[2]
Kielet venäjä
BKT (2010) 1 008 152,5 milj. RUB[3]
(eli 2,70 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 192 887 RUB,
noin 4 725 EUR[4]
(eli 74 % Venäjän keskiarvotasosta)
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)[5][6]
Symbolit
 – lippu Krasnodarin aluepiirin lippu
 – vaakuna Krasnodarin aluepiirin vaakuna
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 23, 93, 123
 – ISO 3166 RU-KDA
admkrai.kuban.ru (venäjäksi)

Krasnodarin aluepiiri (ven. Краснода́рский край, Krasnodarski krai) on hallintoalue Etelä-Venäjällä Kaukasiassa Itä-Euroopassa. Lounaassa Mustaanmereen rajoittuva Krasnodarin aluepiiri kuuluu Venäjän Eteläiseen federaatiopiiriin.

Historia

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Luku vaikuttaa kokonaisuudessaan puutteelliselta, olisi täydennettävä ja lähteistettävä. Eri valtiollisten muodostelmien alueellinen kattavuus - Oliko koko nykyinen aluepiiri niiden alaisuudessa?

Krasnodarin aluepiiri on pääasiassa vanhaa tšerkessien asuma-aluetta. Se on ollut asutettuna esihistorialliselta ajalta lähtien. Alue kuului 800- ja 900-luvuilla Alanian valtioon, ja tuona aikana alueelle muodostui adygei-tšerkessiläinen "kantakansa". Alue kuului sittemmin Tšerkessian valtioon, joka käsitti laajan alueen Länsi-Kaukasukselta ja Asovanmereltä aina Georgian Mustanmeren rannikolle asti. Tšerkessian pääkaupunki oli Mustanmeren rannikkokaupunki Sotši.

Venäjän keisarikunta ryhtyi valloittamaan aluetta 1800-luvun alkupuolella, mutta sai Tšerkessian valloitetuksi vasta 1858. Seurasi Tšerkessian tuhoaminen: peräti 90 prosenttia tšerkessikansasta joko tapettiin tai karkotettiin kotimaastaan. Suurin osa, yli 400 000 henkeä, vaelsi 1858-1864 Turkin alueelle, jossa heidät asutettiin eri puolille valtakuntaa. Muistona Tšerkessian valtiosta on Krasnodarin aluepiirin sisällä oleva Adygeian tasavalta, jonka adygeiväestön esi-isät onnistuivat välttämään Venäjän toimeenpaneman karkotuksen ja kansanmurhan.

Venäjän sisällissodassa alue oli bolševikkeja vastustavan Etelä-Venäjän hallituksen hallussa, joka oli asettunut Jekaterinodariin (nykyinen Krasnodar). Bolševikit kuitenkin voittivat Etelä-Venäjän hallituksen, ja toukokuussa 1918 alueelle perustettiin Kubanin-Mustanmeren neuvostotasavalta, joka sittemmin liitettiin Venäjän neuvostotasavaltaan. Alueelle perustettiin Tšerkessien (Adygeiden) autonominen alue 1922, ja 1928 se nimettiin uudelleen Adygeiden autonomiseksi alueeksi, jonka pääkaupunki oli Krasnodar vuoteen 1936, jolloin alueen rajoja muutettiin. Toisessa maailmansodassa Saksa valloitti Krasnodarin aluepiirin loppukesällä 1942, mutta Neuvostoliitto valtasi sen takaisin seuraavana vuonna. Adygeian autonominen alue kuului Krasnodarin aluepiiriin vuoteen 1992 asti jolloin siitä tuli Adygeian tasavalta.

Maantiede

Krasnodarin aluepiiri rajoittuu pohjoisessa Rostovin alueeseen, idässä Stavropolin aluepiiriiriin, kaakossa Karatšai-Tšerkessiaan, etelässä Georgiasta itsenäistyneeksi julistautuneeseen Abhasiaan, lounaassa Mustaanmereen sekä luoteessa Asovanmereen. Lännessä Kertšinsalmi erottaa Krasnodarin aluepiirin laillisesti Ukrainaan kuuluvasta, mutta Venäjän sotavoimien helmi-maaliskuussa 2014 miehittämästä Krimin autonomisesta tasavallasta. Lisäksi kokonaan aluepiirin sisällä on Adygeian tasavalta.

Krasnodarin aluepiiri sijaitsee pääasiassa Kubanin–Asovan alangolla. Eteläosassa on ylänköä. Alueen merkittävin joki on Kuban.[7]

Ilman keskilämpötila tammikuussa vaihtelee vuoriston -8 celsiusasteesta (yli 2 000 metrin korkeudella) ja sisämaan tasangon -4 celsiusasteesta Mustanmeren rannikon +5 celsiusasteeseen. Heinäkuun keskilämpötila on +13 astetta ylempänä vuorilla ja kohoaa +23 asteeseen rannikolla ja tasankoalueella. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 400–3 200 millimetriä.[1]

Aluepiirin tärkeimpiin luonnonsuojelualueisiin kuuluvat kaksiosainen Sotšin kansallispuisto (1 937,37 neliökilometriä) ja kahden muun federaatiosubjektin kanssa yhteinen Kaukasian luonnonpuisto (2 803,35 km²).[8][9][10]

Talous

Krasnodarin aluepiirissä on elintarvike-, koneenrakennus-, metalli-, sementti- ja puunjalostusteollisuutta. Alueella tuotetaan myös öljyä ja maakaasua. Maataloudessa on keskitytty maanviljelyyn, joka tuottaa viljaa, sokerijuurikasta, tupakkaa, eteerisiä öljykasveja, hamppua, viiniä ja teetä. Lisäksi harjoitetaan karjataloutta.lähde?

  • Alueen pääkaupungin rautatieasema Krasnodar-1.
    Alueen pääkaupungin rautatieasema Krasnodar-1.
  • Novorossijskissa on Venäjän suurin satama.
    Novorossijskissa on Venäjän suurin satama.
  • Sotšiin johtava rautatie kulkee paikoin aivan Mustanmeren äärellä.
    Sotšiin johtava rautatie kulkee paikoin aivan Mustanmeren äärellä.
  • Sotšin lentoasemaa on uusittu talviolympialaisia (2014) varten.
    Sotšin lentoasemaa on uusittu talviolympialaisia (2014) varten.
  • Sotšin uusi jäähalli sisältä.
    Sotšin uusi jäähalli sisältä.

Väestö

Asukasluvun kehitys

Suurimmat kaupungit

Krasnodarin alueella oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan neljä yli 100 000 asukkaan kaupunkia. Ne olivat: Krasnodar (744 995 as.), Sotši (343 334 as.), Novorossijsk (241 952 as.) ja Armavir (188 832 as.).[2]

Suuruudeltaan 50 000–100 000 asukkaan kaupunkeja oli 11 kappaletta: Jeisk (87 769 as.), Kropotkin (80 765 as.), Slavjansk-na-Kubani (Славянск-на-Кубани, 63 842 as.), Tuapse (63 292 as.), Labinsk (62 864 as.), Tihoretsk (Тихорецк, 61 823 as.), Anapa (58 990 as.), Krymsk (57 382 as.), Gelendžik (54 980 as.), Timašovsk (53 924 as.) ja Beloretšensk (Белореченск, 53 892).[2]

Kooltaan 30 000–50 000 asukkaan kaupunkeja oli kymmenen: Kurganinsk (Курганинск, 47 970), Ust-Labinsk (43 270), Korenovsk (Кореновск, 41 166), Apšeronsk (40 225), Temrjuk (38 046), Gulkevitši (35 244), Abinsk (34 928), Novokubansk (Новокубанск, 34 880), Primorsko-Ahtarsk (Приморско-Ахтарск, 32 257) ja Gorjatši Kljutš (30 126).[2]

Etnisyys

Kansallisuusjakauma vuonna 2002:lähde?

Uskonto

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Krasnodarin aluepiirin väestön uskonnollinen jakauma oli:[11][12][13]

  • 52 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
  • 22 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
  • 13 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 3 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
  • 1 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä šiioja,
  • 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • < 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • < 1 % vanhauskoisia,
  • < 1 % itäisten uskontojen ja hengellisten suuntausten kannattajia ja
  • 1 % uskoo johonkin muuhun.

Hallinto

Krasnodarin aluepiirin kartta
Krasnodarin aluepiiri
  Kaukasian    luonnonp.
 Sotšin kansallisp.
Kropotkin
Slavjansk‑na‑Kubani
Tihoretsk
Primorsko-Akhtarsk
Suurimmat taajamat
 > 300 000 as.
 100 000-300 000 as.
 30 000-100 000 as.
 10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Krasnodarin aluepiiri ja sen kaupunkeja.

Krasnodarin aluepiiri on Venäjän federaation subjekti (alue). Aluepiirin hallinnosta vastaavat kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.lähde? Aluepiiri on jaettu hallinnollisesti seitsemään kaupunkipiiriin ja 37 kunnallispiiriin.[14]

Kaupunkipiirit
Kunnallispiirit

  • Abinskin piiri
  • Apšeronskin piiri
  • Belaja Glinan piiri
  • Beloretšenskin piiri
  • Brjuhovetskajan piiri
  • Gulkevitšin piiri
  • Dinskajan piiri
  • Jeiskin piiri
  • Kalininskajan piiri
  • Kanevskajan piiri
  • Kavkazskajan piiri
  • Korenovskin piiri
  • Krasnoarmeiskin piiri
  • Krylovskajan piiri
  • Krymskin piiri
  • Kurganinskin piiri
  • Kuštšjovskajan piiri
  • Labinskin piiri
  • Leningradskajan piiri
  • Mostovskoin piiri
  • Novokubanskin piiri
  • Novopokrowskajan piiri
  • Otradnajan piiri
  • Pavlovskajan piiri
  • Primorsko-Ahtarskin piiri
  • Severskajan piiri
  • Slavjanskin piiri
  • Starominskajan piiri
  • Štšerbinovskajan piiri
  • Tbilisskajan piiri
  • Temrjukin piiri
  • Tihoretskin piiri
  • Timašjovskin piiri
  • Tuapsen piiri
  • Uspenskojen piiri
  • Ust-Labinskin piiri
  • Vyselkin piiri

Lähteet

  1. ↑ a b Krasnodar Territory Kommersant, kommersant.com. Arkistoitu 10.2.2009. Viitattu 14.2.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 7.8.2012. (venäjäksi)
  3. ↑ Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 13.2.2013. (venäjäksi)
  4. ↑ Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 13.2.2013. (englanniksi)
  5. ↑ Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yle uutiset. Viitattu 27.10.2014.
  6. ↑ Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  8. ↑ OOPT Južnogo okruga (- Eteläisen ja Pohjois-Kaukasian federaatiopiirien luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  9. ↑ Sotšinski natsionalnyi park, oopt.info, (venäjäksi)
  10. ↑ Kavkazski biosfernyi rezervat (Kaukasian luonnonpuistosta), oopt.info, (venäjäksi)
  11. ↑ Geografija Vybor Duha 27.8.2012. Kommersant, kommersant.ru. Arkistoitu 20.3.2017. Viitattu 14.2.2013. (venäjäksi)
  12. ↑ Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56 900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Krasnodarskin aluepiiein yhteenveto s. 184. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 14.2.2013. (venäjäksi)
  13. ↑ Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56 900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 t 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 14.2.2013. (venäjäksi)
  14. ↑ Города и районы края Krasnodarin aluepiiri. Arkistoitu 27.5.2014. Viitattu 28.1.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla